Päivä speksielämässä: viulisti Emilia

Läpimenot ovat speksiläisen speksikauden lähes odotetuin tapahtuma, ellei itse esitysviikkoa lasketa. Läpimenoja on yleensä kauden aikana kolmet. Läpimenoissa näyttelijät, tanssijat ja bändi käyvät esityksen läpi alusta loppuun. Visu- ja äänitiimit ovat paikalla suunnittelemassa omia osioitaan osaksi esityksen kokonaisuutta.

Seurasimme ensimmäisten läpimenojen ensimmäisenä päivänä bändissä viulua soittavaa Emiliaa. Emilia on musiikkitieteen opiskelija ja toisen vuoden speksiläinen.

Miten päädyit speksiin?

Ensimmäisenä yliopistovuonna kuulin speksistä ja olin katsomassa Metsän. Se oli todella hyvä ja siitä heijastui speksin tekemisen hauskuus, joten päätin hakea seuraavana vuonna itsekin mukaan. Pääsin speksibändiin viulistiksi, ja homma oli niin hauskaa, että päätin hakea mukaan myös tänä vuonna.

Miten speksisyksysi on mennyt?

Speksisyksy on sujunut hyvin, bänditreenit on lähtenyt hyvin käyntiin ja uusiin bändiläisiin on ehtinyt tutustua. Speksibiisit pyörivät jo tässä vaiheessa päässä.

Mikä fiilis jäi läpäreiden ensimmäisestä päivästä?

Tosi hyvä! Oli kiva nähdä kuinka juoni kulkee esitettynä. Tähän mennessä oltiin vaan bändin kesken soitettu biisejä, nyt tajusi mitä niissä tapahtuu ja miten ne liittyvät tarinan kulkuun. Kaikki osasivat hommansa tosi hyvin, ootan jo innolla seuraavia läpäreitä!

Kulttuurivinkkisi:

Star Wars episodi VII: The Last Jedi. Tulee leffateattereihin ensi viikolla 13.12., ja Star Wars -fanina se on tällä hetkellä juttu jota odotan eniten.

Video ja teksti: Sohvi Tikanmäki

Tanssin kirjoa

Tanssikohtaukset ovat oleellinen osa musikaaleja, ja niin Humanistispeksissäkin. Yksi tanssitiimimme toiminnan mahdollistajista on Footlight, joka tarjoaa studioitaan treenitiloiksi tanssijoillemme. Footlightilla ja Humanistispeksillä on muutakin yhteistä. Nimittäin molemmissa eri tanssilajit elävät rinnakkain, toisiaan täydentäen. Ja tanssilajien kirjohan on valtava. Tässä postauksessa esittelemme tästä joukosta muutaman lajin, jotka ovat Footlightille ja Humanistispeksille erityisen merkityksellisiä.

 

IMG_3781
Kuva: Susan Heikkinen

Nykytanssi

Nykytanssi perustuu tekniikkansa puolesta osittain sitä edeltäneeseen moderniin tanssiin, mutta sen piirissä on myös monia omia tekniikoita. Nykytanssissa keskitytään etenkin liikkeiden kokonaisvaltaisuuteen, kehon oman painon hyödyntämiseen ja ilmaisuun. Nykytanssissa liikutaan paljon kaikissa tasoissa lattiatasossa möyrimisestä aina ylätasoon ja hyppyihin saakka. Myös liikkeen dynamiikka vaihtelee. Musiikkia käytetään luovasti, milloin tiivistii yhteydessä koreografiaan, milloin löyhemmin. Silloin tällöin kohtaa myös nykytanssiesityksiä, joissa on musiikin sijasta muita ääniä tai ei lainkaan ääntä taustalla.

 

perjantai_tuoli
Kuva: Susan Heikkinen

Show

Show on monipuolinen laji, johon sisältyy useita alalajeja. Näitä ovat esimerkiksi musikaalishow ja lyrical show. Show pohjautuu baletin tekniikaan, mutta tyyli vaihtelee pehmeästä railakkaaseen ja musiikki perinteisestä jazzista uusimpiin hitteihin. Show on usein näyttävää ja saattaa sisältää vaikeita hyppyjä tai temppuja, ja sen avulla voidaan välittää voimakkaita tunteita,. Koska myös musikaali- ja teatteritanssi ovat eräitä shown muotoja, sitä nähdään usein Humanistispeksin produktioissa.

 

-20170806-IMG_4225Footlight
Kuva: Paula Partanen

Steppi

Steppi on rytminen tanssilaji, jota tanssitaan jazz-musiikkiin. Musiikin rytmin rinnalle syntyy stepille ominainen äänimaailma steppikenkien kopinasta. Laji on Footlightin sydäntä lähellä, sillä tanssikoulun toiminta on lähtenyt liikkeelle nimenomaan stepistä. Vaikka laji saavutti suuren suosionsa musikaalien kulta-aikaan, ei steppikenkien kopinaa ole kuultu Humanistispeksin lavalla pitkään aikaan. Mutta ehkä taas pian, kuka tietää!

 

IMG_0158
Kuva: Susan Heikkinen

Street

Street on kattokäsite joukolle toisistaan melkko paljonkin poikkeavia alalajeja. Kaikkien street-lajien alkuperä on kuitenkin kaduilla ja siitä nimikin juontaa juurensa. Street-lajeihin kuuluvat muun muassa hiphop, popping ja house. Kiinteänä osana streetiin kuuluu koreografioiden lisäksi freestyle, jossa voi esitellä omaa osaamistaan ilman koreografiaa. Lajin ideologiassa tärkeää on, että tanssi kuuluu kaikille ja kaikkialle. Tanssi ei rajoitu pelkästään tanssistudioihin ja lavoille, vaan sitä voi harrastaa myös julkisissa tiloissa, kuten kaduilla. Tästä seuraa, että street on hyvin tekijäkeskeinen ja avoin laji, joka on koko ajan muutoksessa.

 

logoslogan

www.tanssikeskusfootlight.fi

Vahvuus, vapaus ja virat

rajaus123379664_10212662150881222_2080727451_o
Kuva: Emma Seiteri

Veera ja voimanosto

Oon neljättä vuotta speksissä ja tokaa kautta Humanistispeksi ry:n hallituksessa.

Tänä vuonna teen produktiossa uutta aluevaltausta apuohjaajana, mikä on sairaan mielenkiintoista. Haluan haastaa itseni kehittymään monella osa-alueella. Olen myös koreografina.

Mitä harrastat?

Voimanostoa. Kävin pitkään salilla ilman varsinaista tavoitetta, mutta jossain kohtaa aloin kaivata sellaista. Mietin pitkään, mikä minua eniten motivoi ja päädyin siihen, että haluan olla vahvempi. Voimanostossa kilpaillaan kyykyssä, penkkipunnerruksessa ja maastavedossa. Tavoitteena on tehdä yksi toisto kussakin liikkeessä niin suurilla painoilla kun mahdollista.

Mikä on parasta voimanostossa?

Se, että saa kilpailla nimenomaan itseään vastaan. Muita kohtaan ollaan kannustavia, ja harrastajilla on tiivis, maailmanlaajuinen yhteisö. Hyvää on myös ”body positivity”: se miltä oma keho näyttää ei ole tärkeää vaan se, mitä sillä voi tehdä. Plus, on kivaa olla vahva!

Kultuurivinkkisi: Cats-musikaali Tampereen teatterissa

23261998_855871227905093_894029092_o
Kuva: Niko Hänninen

Sakari ja musiikki

Olen Sakari, suomen kielen opiskelija ja ekaa kertaa speksissä mukana. Produktiossa soitan bassoa ja laulan vähäsen.

Mitä harrastat?

Musiikkia. Soitan orkesterissa kontrabassoa ja erilaisissa bändeissä bassoa ja kitaraa. Musiikki vie niin paljon aikaa elämässä, että se taitaa olla enemmän kuin pelkkä harrastus. Musiikin lisäksi sydäntä lähellä on pyöräily ja cocktailit.

Mikä on musiikkiharrastuksessa parasta?

Soittaminen on vapauttavaa, kehittävää ja kaikin tavoin vaan parasta hommaa.

Kultuurivinkkisi: Liam Gallagherin uusi albumi As You Were

 

23423359_1736014859744652_1571499586_o
Kuva: Heini Taponen

Saana ja järjestöt

Oon toisen vuoden speksiläinen ja humanistiopiskelija, vaikkakin n. vuoden yliopistolainen.

Tässä produktiossa toimin pääkäsikirjoittajana, ja lisäksi sanoitan pari biisiä ja häärään lavastus- ja markkinointitiimeissä.

Mitä harrastat?

Opiskelijajärjestötoimintaa. Se on ollut lähellä sydäntäni jo vuosia. Tänä vuonna toimin kahden järjestön hallituksessa ja yhdessä virkailijana. Olen myös mukana ylioppilaskuntamme edustajistopolitiikassa, ja humanistispeksi on kirsikkana kakun päällä.

Mikä on järjestötoiminnassa parasta?

Se on sosiaalista, monipuolista ja itseä kehittävää. Olen saanut todella rakkaita ystäviä, toiminut monenlaisissa pesteissä ja päässyt järjestämään kaikenlaisia tapahtumia aina koulutuksista upeisiin vuosijuhliin. Järjestötoiminta on kehittänyt organisointi- ja vuorovaikutustaitojani sekä paineensietokykyäni.

Kultuurivinkkisi: Stranger Thingsin kakkoskausi!

Taitajien verkosto

Humanistispeksin blogi kävi tutustumassa yhteistyökumppaniimme TAKUun. Minulla oli ilo haastatella järjestön työntekijää Vilja Byströmiä, joka esitteli tarkemmin sen toimintaa. TAKU ry on kulttuuri- ja taidealojen ammattijärjestö, johon voi kuulua kuka tahansa kulttuuri- tai taidealan korkeakoulututkinnon saanut henkilö tai alan opiskelija. Se on osa Akavan Erityisalojen liittoa. Byström listaa järjestön päätehtäviksi jäsenten edunvalvonnan sekä taiteen ja kulttuurin ammattilaisten osaamisen vahvistamisen ja sen tunnetuksi tekemisen. ”TAKUlle tärkeintä on jäsenten työelämän mielekkääksi tekeminen ja sen sellaisena säilyttäminen”, hän tiivistää. Byström suosittelee ehdottomasti liittymistä jo opiskeluaikana, jotta työelämän verkostojen rakentamisen pääsee aloittamaan jo opiskeluaikana!

Tuohon noin 3500 jäsenen muodostamaan verkostoon mahtuu Byströmin mukaan yli 500 ammattinimikettä. Hänen oma monipuolinen kokemuksensa on tässä monipuolisessa järjestössä työskennellessä hyödyksi; hänellä on medianomin tutkinto Tampereen ammattikorkeakoulusta ja maisteritutkinto Taideyliopiston Sibelius-Akatemian Arts Management -koulutusohjelmasta. Yksi Byströmin vastuualueista TAKUssa on yhteydenpito opiskelijoiden kanssa. Yhteistyö on järjestölle tärkeää ja sitä toteutetaankin monin tavoin. TAKUn hallituksessa on opiskelijajäsen ja järjestö antaa julkisia lausuntoja opiskelun epäkohdista, esimerkiksi jonkin oppiaineen opiskelun vaarantuessa yliopiston muutosten takia. Lisäksi järjestö on yhteistyössä tapahtumien ja muun toiminnan järjestämisessä sekä yliopistojen että opiskelijajärjestöjen kanssa. Se on esimerkiksi ollut sponsorina jo useassa, ja niin tässäkin, Humanistispeksin produktiossa.

TAKU logo rgb

TAKUn jäsenenä on helppo oppia uutta ja saada uusia tuttavuuksia, sillä se järjestää paljon koulutuksia ja tapahtumia. ”Jo opiskeluaikana voi osallistua mihin tahansa tapahtumiin. Opiskelijajäsenyyttä ei erotella mitenkään muista jäsenyyksistä”, Byström tähdentää. Yksi seikka opiskelijan tosin kannattaa huomioida. Jäsenmaksua ei nimittäin peritä tuista vaan ainoastaan palkkatulosta, josta se on 1,3%. Verkostoitumista ajatellen ammattijärjestö organisoi muun muassa lounastreffejä, joissa järjestön jäsenet voivat tutustua toisiinsa lounastaessaan. Myös alan työntekijöiden osaamiselle tuodaan näkyvyyttä tapahtumilla. Esimerkiksi 26.10. TAKUn NordMatchissä järjestämä Humanistic think tank: From talk to action tähtää siihen. Muita tapahtumien aiheita ovat muun muassa työnhakutaitojen ja somemarkkinoinnin oppiminen. Byström huomauttaa lopuksi, että he TAKUssa toivovat opiskelijajärjestöjen ja jäsentensä kertovan heille aktiivisesti toiveistaan ja työelämässä kohtaamistaan ongelmista. Yhteistyö on paras keino mielekkään työelämän aikaansaamiseksi!

P1090106
Humanistispeksin blogivastaava Roosa Saloheimo ja TAKU ry:n Vilja Byström

 

Mitkä ovat omat kulttuurivinkkisi marraskuulle, Vilja Byström?

Culturafest: kulttuurin- ja taiteen festivaali, jonka järjestää Suomen venäjänkielisten osallisuutta tukeva Cultura-säätiö

MuTeFest: Taideyliopiston Sibelius-Akatemian musiikkiteknologian aineryhmän järjestämä festivaali

Takusta voit lukea lisää täältä: taku.fi

Valokuvat: Anniliina Lassila

Ikioma ateria

Viime keskiviikkona koko produktio kokoontui ensimmäistä kertaa yhteen speksiäisten eli speksin fuksiaisten merkeissä. Oli siis myös muonitustiimin ensimmäinen kerta esittäytyä parrasvaloissa. Isolle, moniruokavalioiselle joukolle ruoan valmistaminen on oma taiteenlajinsa. Taitava muonitustiimimme oli päätynyt täydelliseen ratkaisuun: ruokalajeihin, jotka jokainen syöjä voi koota itselleen sopiviksi. Tässä, hyvä lukijakunta, illan menu (määrät voit kokatessasi laskea syöjien määrän mukaan omatoimisesti):

Alkupalana / joka välin palana naposteltavia omissa kulhoissaan

manteleita, hasselpähkinöitä, mulperimarjoja, goji-marjoja

Omat naposteltavamme hankimme Ruohonjuuresta, sieltä niitä löytyy runsas valikoima. Lisää joukkoon oma lempparisi, jos se puuttuu ja muista pestä kädet ennen napostelemista!

Pääruokana pastasalaatti

keitetty pasta (gluteeniton tai normaali syöjien ruokavaliosta riippuen)

toinen20171011_195120
Näin tyytyväisiltä näyttivät muonitustiimiläinen Sebastian ja muonituspäällikkö Venla valmiita ruokia katsellessaan! Kuva: Susanna Kalliola

rucola

salaatti

kurkkuviipaaleet

tomaattiviipaleet

artisokansydämet

Hesburgerin valkosipulikastike

 

Omissa kulhoissaan:

paahdettua porkkanaa

kidney-papuja

viipaloituja vihreitä oliiveja

punasipulisilppua

Jälkiruoka:

Speksiäisten aikataulun vapaamuotoisuuden vuoksi tilaisuudessa tarjoiltiin vain pääruokaa ja naposteltavia, mutta muonituspäällikön mielestä tähän sarjaan olisi sopinut niin ikään itse koottu jälkiruoka eli hedelmäsalaatti.

Hedelmäsalaatti erillisissä kulhoissa:

omenaa

päärynää

banaania

ananasta

mandariinia

mangoa

Tarjoile valitsemasi juoman kera! Nautinnollista iltaa

Reseptit: Venla Siikaniemi ja muonitustiimi

Kansikuva: Karoliina Heikkinen

 

Ensitapaamisen tuntua

On lauantai 23.9. Uuden ylioppilastalon Mannerheim-salin lattialla istuskellaan sikin sokin asettautuneina. Huoneessa kaikuu kupliva hermostus ja aamuinen kahvinkaipuu. Sitten tulee hiljaista, sali pysähtyy kuuntelemaan tuottajan ohjeita ja niin alkavat Humanistispeksin 2018 pääsykokeet. Ne jatkuvat ritisevällä odotuksella,  juttuhetkillä uusien tuttavuuksien kanssa, toinen toistensa tukemisella ja omaan vuoroon valmistautumisella. Yksi lurittaa muutaman säkeen äänensä avaamiseksi, toinen venyttää lonkankoukistajansa vielä kerran, kolmas käy läpi mielessään, mitä vastaisi tiimipäällikkönsä kysymyksiin haastattelussa.

Tiimistä riippumatta varmaa on se, että jännitys tiivistyy niin pöytien edessä kuin takana; niin hakijoiden kuin tiimipäälliköidenkin vatsoihin on muuttanut perhosperhe.

Kuvat: Anniliina Lassila

Speksijäärän jorinoita

Ennen ei ollut kaikki paremmin. Humanistispeksin ensimmäisiä pyllähdyksiä ja haparoivia askeleita seuranneen silmin voin sanoa, että valtava matka on kuljettu. Tänä aikana speksi on kasvanut, paisunut, oppinut ja erehtynyt ja erehtynyt taas uudestaan ja me speksiläiset olemme muuttuneet sen mukana. Tie on kulkenut Malmitalolta Kansallisteatteriin ja Savoyihin, mutta yksi on pysynyt: speksirakkaus.

Speksi yhdistää kaksi lempiasiaani: improvisaation ja musikaalit. Musiikki tuo speksiin tunnetta ja elämyksiä, omstart-huutojen ansiosta jokainen ilta lavalla, verhoissa tai katsomossa on aina erilainen ja aina on uusia läppiä, jotka saavat nauramaan kippurassa.

enskariIMG_2888Ensimmäisessä toteutuneessa humanistispeksissä Aallonharjalla istuin vain yleisössä. Sinne minut oli raahannut siskoni Tuuli, joka oikeastaan yksinään toimi lavastus- ja puvustustiiminä. Tekijöille ehkä kaikki oli uutta ja hankalaa, mutta katsojana fiilikseni oli kuin laulussa Putte Possun nimipäivistä: kunpa oisin saanut olla mukana. Energia ja ilo täyttivät lavan ja siitä oli aivan pakko päästä osalliseksi.

Toisessa speksissä Kuolema on katettu tulin jo vetäistyksi käsikirjoittajaksi ja sanoituspäälliköksi. Huseerasin myös lavalla näyttelemässä ja siirtelemässä lavasteita. Tunne oli jotakin sähköistävää ja ihmeellistä: katsoa, kuinka käsikirjoitus ensin synnytettiin ja näyttelijät ottivat hahmot omakseen ja herättivät ne eloon. Karun Malmitalon sijaan päästiin kulttuuriareena Gloriaan. Takahuoneessa maskeerattiin, pukeuduttiin ja kuhistiin jännittynyttä odotusta. Lavalla tyylikkäiden lavasteiden keskellä sen vasta tajusi, kuinka pitkälle koneelle naputellut sanat olivat johdattaneet.

emilianuutinen

Ensimmäisen speksini jälkeen en enää pystynyt päästämään irti. Nyt olen käsikirjoitustiimissä jo neljättä kertaa, sanoitustiimiä johdin kolme vuotta, neljäntenä olin kakkosena ja sanoitustiimiläisenä kahdesti; lisäksi vietin neljä speksiä lavalla statistoimassa. Samalla speksi on aikuistunut: kun ennen pieni porukka teki mitä kukin osasi ja yritti sitäkin mitä ei osannut, nyt Humanistispeksin produktioihin on niin kovasti halukkaita, että tiimien jäsenet valitaan tiukkojen kokeiden ja seulan lävitse. Näyttelijöiden pääsykokeet eivät eroa pahemmin TEAK:in pääsykokeista, visutiimiläiset esittelevät päälliköille portfolioitaan, halukkaat sanoittajat koesanoittavat ja muusikot ja laulajat esittävät taitojaan. Muutamissa vuosissa Humanistispeksi on syntynyt tyhjästä ja kohonnut merkittäväksi tekijäksi speksikentällä, speksiksi, johon mukaan pääseminen on etuoikeus ja joka voi ylpeästi pistää parastaan tärkeimpien teatterien lavoilla.

IMG_5983

Vaikka Humanistispeksi on kasvanut niin suureksi ja kimmeltäväksi, sen sydän on pysynyt ennallaan. Meitä muutamia vanhoja jääriä on yhä riippumassa nilkasta kiinni mutta uusia innokkaita tulee joka vuosi. Humanistispeksi on tasa-arvoinen yhteisö, jonka jokaiseen produktion valintakokeissa kaikki ovat samalla viivalla. Kaverisuhteet tai vanhat uroteot eivät paina, vaan jokaisen produktion alussa ovet ovat auki uusille lahjakkuuksille ja vaikka ei aina mahtuisi haluamiinsa tiimeihin mukaan, yhdistyksessä tai speksiperheessä on silti aina innokkaalle paikka vapaana.

Mitä on Humanistispeksi? Se on istumista Klusterin tahmaisella lattialla villasukat jalassa ja itkemässä yhdessä fiilisringissä. Se on hyppimistä pöydällä kun ympärillä lauletaan tuttuja omia sanoja ja tapaillaan vanhaa koreografiaa. Se on sitä, että monesta tulee yksi ja kaikesta suurempaa.

Hiukset2
Usean vuoden speksiläinen Sini Helminen

 

Speksimatka kolmessa muistossa

Uuden Humanistispeksin produktion haut ovat käynnissä. Nyt on aika katsoa ajassa taaksepäin ja muistella menneitä speksiproduktioita. Tulevan produktion tuottajat Timi Ritvasalo, Taru Jäntti ja Alina Tolvanen ovat tiivistäneet omat speksimatkansa kolmeen heille tärkeään muistoon menneiltä vuosilta.

Timi

Speksin tekemiseen vaaditaan käsittämätön määrä työtä ja rakkautta. Tammikuussa 2014 olin mukana ensimmäisissä koko produktion läpimenoissa. Hämmästyin siitä, kuinka valtava produktio speksi onkaan. Olimme näyttelijöiden kanssa hinkanneet omassa ryhmässämme, mutta musiikki ja visuaalinen ilme herättivät sen aivan uudella tavalla eloon. Muistan silloin ymmärtäneeni ensimmäistä kertaa, kuinka iso, tärkeä ja merkityksellinen produktio on kyseessä. Kuinka paljon ihmiset ovat valmiita antamaan itsestään yhteisen esityksen onnistumiselle.

IMG_3779

Viime vuonna sain kunnian ohjata Humanistispeksin 7. produktion. Vuoden kestävä projekti antoi hurjasti ja opin enemmän teatterista ja itsestäni kuin ehkä yhdenkään aikaisemman vuoden aikana.  Hurjaan työrupeamaan kuului myös paljon epävarmuuden ja tiedottomuuden hetkiä. Muistan erään helmikuisen aamun, jona olin seuraamassa esiintyjien tanssiharjoituksia. Huonosti nukuttu yö ja loputtomalta vaikuttava muistio saivat ajattelemaan, että kaikki hajallaan olevat palaset eivät ehkä olekaan sovitettavissa yhteen. Olen oppinut paljon asioita Humanistispeksissä viettämieni vuosien aikana, ja yksi niistä on katsoa pois itsestä kun asiat vaikuttavat mahdottomilta. Nostin katseeni, ja näin esiintyjät, jotka harjoittelivat koreografiaa ennakkoluulottomasti, itsevarmasti, yhdessä. Sen jälkeen en epäillyt enää mitään.

Liityin Humanistispeksiin aikoinaan tehdäkseni teatteria. Huomaan kuitenkin muistojani läpikäydessä, että muistojen keskiössä ovatkin ihmiset. Ihmiset, joiden kanssa olen saanut tehdä intohimoisesti teatteria, katsoa animaatiomaratooneja, kerääntyä kesällä viltille, jakaa meemejä, hiljentyä, olla läsnä toisille ja paljon muuta, joka ei mahdu merkkirajaan. Humanistispeksi on tuonut elämääni ihmisiä, jotka ovat mukanani vielä pitkälle tulevaisuuteen.

Taru

img_1859Yksi tärkeä muisto minulle liittyen speksiin on vuoden 2016 produktion Metsän kenraali. Olin produktiossa puvustamassa sekä tekemässä maskeja ja hiuksia ja katsoessani esitystä huomasin näkeväni koko lavan ihan uudella katseella. Tuijotin ompelemiani vaatteita tarkkaillen, toimivatko ne näyttelijän päällä, kyttäsin, etteivät tanssijoiden kampaukset ala purkautua ja analysoin, miten valaistus vaikutti aiemmin päivällä tekemääni maskiin. Vanhasta ja tutuksi luulemastani teatteriharrastuksesta avautui täysin uusi näkökulma, joka on huomattavasti rikastanut teatteriesitysten katsomista.

Viime vuoden speksin pikkujouluissa muistan ajatelleeni, että enpä ole koskaan ennen ollut juhlissa, joissa olisin oikeasti tuntenut näin paljon ihmisiä. Ja vieläpä näin kivoja ihmisiä.

Ensi-iltakatsomossa istuminen on ihan huikeaa. Ilma on täynnä sähköä ja sisällä kuplii. Tekee mieli huutaa muulle yleisölle että ”minä olen ollut tekemässä tätä! Katsokaa miten hyviä noi kaikki muut on!”. Sama fiiliksen on saanut kokea kahtena viime vuonna. Ja sama fiilis on pakko saada vielä monta kertaa uudestaan.

Alina

Valehtelisin jos väittäisin, että Magian mestari oli ensimmäinen speksi jonka näin, mutta se oli ensimmäinen humanistispeksini. Yhdessä sadan tuntemattoman katsojan kanssa koen siinä hetkessä jotain salaista, yhteistä, ainutkertaista. Jollain tapaa olen osana myös esiintyjien maailmaa. Kuin vahingossa huudan ensimmäisen kerran ”omstart”, ja punastun.

Kaikki mikä kiiltää -esityksestä muistan hiuspuuterin tuoksun. On aikainen aamu, mutta kaikki hehkuvat. Levyt vaihtuvat soittimessa ja ihmiset maskipenkeillä. Juon limsaa toisella kädelläni ja toisella maalaan kasvoja. Siveltimestäni näyttelijä vanhenee 40 vuotta, ja humaltuu. Suljen silmäni ja hengitän lisää hiuspuuteria. Kun on osana jotain tärkeää ja erityistä, sitä tuntee itsensäkin tärkeäksi ja erityiseksi.

Suosikkihetkeni esiintyessä on aina ollut kumarruksissa. Teatterimuseon ilma on kostea ja tahmea, kun Kasvamattomat lähestyy päätöstä. Katson vasemmalle ja oikealle nähdäkseni niin tutuksi tulleet hymyilevät kasvot. Tämä on minun heimoni. Liimaamme kädet yhteen ja kiitämme. Tiedän, että kun juoksemme pois näyttämöltä esitys on mennyttä. Se jää muistoksi Mikä-mikä-maahan, sinne missä muutkin taputetut projektit ovat. Minulla alkaa jo nyt olla vähän ikävä seuraavaa ja sen jälkeistäkin produktiota. Se saa jatkamaan.

Tuottajat
Humanistispeksin 2018 tuottajat Timi Ritvasalo, Taru Jäntti ja Alina Tolvanen

 

 

 

Tiimipäällikön leivontanurkka

Nyt kun kevätsäät ovat alkaneet vihdoin helliä, alkaa samalla tehdä mieli kokeilla jotakin uutta ja seikkailuntuoksuista. Löysinkin pöytälaatikkoni kätköistä yhden kaikkien aikojen lempiresepteistäni: taustalaulupäällikön leivontaohjeen! Sopii erityisesti suurempaan nälkään ja on pitkän valmistusaikansa johdosta erityisen maukas.img_8922

Taustalaulupäällikköohje

1 hengelle

Valmistusaika: noin 9 kk.

Ainesosat:

Taikina:

  • 1 taustalaulutiimi
  • 1 bändi
  • 11 laulavaa näyttelijää
  • 4 dl nuotteja
  • 3 dl nuottien uusia versioita
  • 1 litra treenejä
  • 4 dl tiimipäällikkökokouksia
  • 7,5 dl läpimenoja
  • 2 dl saunailtoja (myös kaljaillat ok)
  • 1 rkl WhatsApp- ja Facebook-keskusteluja

Kuorrutus:

  • 4 dl hiuslakkaa
  • 2 tl jännitystä
  • ripaus epävarmuutta
  • kehuja

16196713_1233120360107791_1738150695_o

Ohje:

  1. Kiipeä pääsykoeviikonloppuna Uuden ylioppilastalon viidenteen kerrokseen ja valikoi sieltä huolella taustalaulutiimi. Itse valitsin lopulta neljä laulajaa, joista tuli aivan ihana tiimi! Tämä on erityisen tärkeä vaihe, sillä tiimi luo pohjan taustalaulupäällikölle. Kun tiimi on valittu, laita se kattilaan ja sekoita mukaan nuotit sekä noin kolmasosa treeneistä.

 

  1. Heitä mukaan bändi, muutama desi treenejä lisää ja nuottien uudet versiot. Tämän jälkeen kuumenna, kunnes seos alkaa kiehua. Kannattaa antaa sekoituksen porista pari kuukautta kannen alla, sillä se käyttää yleensä puolet ajastaan ylimääräiseen säheltämiseen ja jammailuun varsinaisen työskentelyn sijaan. Tämän jälkeen lisää mukaan laulavat näyttelijät ja loput treenit. Keittämisen aikana kattilan reunoille alkaa muodostua speksirakkautta.

 

  1. Kaada seos suureen kulhoon ja ripottele läpimenot mukaan. Anna seoksen levätä muutama päivä niin hapettomassa tilassa kuin mahdollista – esimerkiksi Mannerheim-sali käy hyvin.

 

  1. Lisää mukaan tiimipäällikkökokoukset, saunaillat sekä viimeisenä erilaiset Whatsapp- ja Facebook-keskustelut levottomilla jutuilla ja gif-animaatioilla höystettyinä. Sekoita taikinaa ohjaajalle, tuottajille, muille tiimipäälliköille ja erityisesti näyttelijöiden lauluohjaajalle osoitetuilla kysymyksillä. Kaada taikina jännityksellä jauhotettuun vuokaan ja laita uuniin pariksi viikoksi, jotta tunnelma ehtii kohota.

 

  1. Ota esiin teatterilava ja kumoa valmis taustalaulupäällikkö sen takaosaan. Tunnistat onnistuneen päällikön siitä, että se pysyy pystyssä eikä pyörry tai luiki pakoon. (Jos valmiissa päällikössä esiintyy näitä piirteitä, heitä mukaan pari halausta muilta produktion jäseniltä.)

 

  1. Ennen ensi-iltaa kuorruta päällikkö hiuslakalla ja ripottele päälle pieni määrä epävarmuutta. Esityksen jälkeen laita kirsikaksi päälle yksi muulta produktiolta tai yleisöltä taustalaulajille osoitettu kehu, esimerkiksi: ”Taustalaulajat kuulostaa tänä vuonna hel-vetin hyvältä!” Lisää myös paljon omia kehuja tiimille sekä bändille.

 

Valmista tuli! Nauti esitysviikon aikana kuohuviinin ja onnenkyyneleiden kera. Maku vaihtelee ajoittain suloisen makeasta kitkerään ja takaisin päättyen lopulta ihanaan karonkassa nautittuun viimeiseen palaan. Jäljelle jää katkeransuloinen toive siitä, että kaiken pureskelun jälkeenkin saisi vielä kokea saman uudestaan.

14939537_10211641097488517_4964156405039387386_o
Vuoden 2017 taustalaulupäällikkö Alli

Ruokaa rakkaudella

Humanistispeksi vei minut mukanaan jo fuksivuonna – ja täysin sattumalta. Mitään en tiennyt speksistä etukäteen. Vuodet ovat vierineet, produktiot vaihtuneet ja tässä sitä huomaa edelleen olevan, Humanistispeksin riveissä. Aiempina vuosina olen ollut lähinnä lavalla näyttelemässä, mutta vuoden 2017 produktiossa toimin muonitustiimipäällikkönä. Miksi hypätä parrasvaloista keittiöön? Se selviää nyt.

Neljäs vuosi yliopistolla ja graduseminaari puskee päälle. Ainoana huolenaiheena oli, että miten ehtisin kirjoittaa graduni ja olla silti osa taas mitä huikeinta produktiota. Tuottajat esittivätkin tähän vastauksen: “Leea, lähdetkö muonitustiimipäälliköksi?” Konsultoituani edellisiä muonituspäälliköitä tulin siihen tulokseen, että kyllä, tämä on se minun paikkani tänä vuonna.

18338796_1662981457077697_1961474375_oMuonitustiimipäällikkö on mukana produktiossa alusta loppuun. Uusien ilta, speksiäiset, läpimenot, pikkujoulut, saunaillat, fiilistelybileet ja karonkka olisivat olleet vain laimeaa litkua ilman muonitustiimin panosta. Oli hienoa tuntea olonsa tärkeäksi, koska kukapa ei syömisestä tykkäisi! Muonitus tuo avun sinne missä sitä tarvitaan: esitysviikon takahuoneeseen, tiimipäälliköiden palaveriin, karonkan pikkutunneille. Ruoka yhdistää koko produktion.

Muonitustiimipäällikkönä toimiminen ei vaadi kulinaaritason kokkaustaitoja. Kuten joku viisas on joskus sanonut, itsekin olin lähinnä “vain käsi joka huitoo keittiössä”. Delegoinnin taito on jalo ja on huojentavaa tajuta, että kaikkea ei tarvitse tehdä itse. Tätä varten on tiimi, johon voi luottaa ja jonka kanssa toimia.

Homma on aika simppeli: jutustellaan 18378717_1662981337077709_175192082_otiimiin hakevien kanssa, valitaan tiimiin toimiva porukka, ideoidaan yhdessä, käydään kaupassa ja hoidetaan homma kotiin hellojen ja kattiloiden ääressä musiikin tai oman lauluäänen tahdittamana. Budjettia ei tarvinnut liian vakavasti ottaa, kunhan piti huolen, että ostoskorista löytyi aina halpaa sesonkiruokaa. Muonitustiimipäällikkönä päätin toimia lempeän diktaattorimaisesti: jaoin auliisti vastuuta tiimilleni, mutta itselleni kuului aina viimeinen sana. Ja aika usein myös ostosten maksu. (älkää pelätkö, speksi maksaa takaisin.) Ja kuten voi jo hyvin valmiista gradustani päätellä, aikaa jää halutessaan myös opiskelulle.

Reilun sadan hengen produktio, liuta allergioita, vegaaneja ja kaikilla hurja nälkä. Yhtälö voi kuulostaa pahalta, mutta mahtavan tiimin kanssa kaikki luonnistuu. Ja kuten monessa muussakin jutussa, tekemällä oppii. Nyt tiedän, mikä kasvisliemikuutio ei sisällä hiivaa, mitkä sipsit ovat vegaanisia ja että turhan nopeasti hupenevaa sosekeittoa voi jatkaa vedellä. Virheitä sattuu toki kaikille, mutta ruoka on aina maistunut ja kiitoksen ääni kaikunut keittiöön asti. Olen hurjan iloinen siitä, että lähdin muonitustiimipäälliköksi ja sain nähdä uuden puolen produktiosta – sekä kaikki upeat esitykset katsomosta! Suosittelen muonitustiimiä lämmöllä ihan jokaiselle.

18362027_1662981233744386_1920699002_o
Produktion 2017 muonituspäällikkö Leea