Kansallisteatteri: Energianlähde ja kakkoskoti

Kansallisteatteri perustettiin 1872, ja on siten Suomen vanhin suomenkielinen teatteri. Nykyinen Kansallisteatterin rakennus vihittiin käyttöön vuonna 1902, jolloin siihen kuului vain Suuri näyttämö. Suuren näyttämön rinnalle on vuosien saatossa perustettu viisi muuta näyttämöä: Willensauna, Omapohja, Kiertuenäyttämö, Lavaklubi sekä Pieni näyttämö, joka valmistui vuonna 1954. Juuri Pienellä näyttämöllä nähdään ensi viikolla Muuri!

Kansallisteatteri on monille tärkeä ja Humanistispeksinkin sydämessä sillä on erityinen paikka. Myös vuoden 2016 produktio, Metsä, esitettiin nimittäin siellä. Nyt haluamme esitellä teille, millaisia tunteita Kansallisteatteri ja lähestyvät esitykset herättävät muutamissa Muuriin liittyvissä henkilöissä.

 

 

kansis6

 

Jukka Vuokko, Kansallisteatterin tekninen tuottaja

Muurin ajan Jukka toimii myös järjestäjänä

Mitä järjestäjä tekee?

Välittäää informaatiota eri tiimien välillä huolehtien esimerkiksi, että esitys voi alkaa, kun on sen aika.

Mikä on paras muistosi liittyen Kansallisteatteriin?

Kansallisteatteri on minulle kuin toinen koti. Erityisen hauskoja muistoja on syntynyt reissuilla, joilla on haettu esityksiin erikoisia esineitä kaukaakin. Kerran haimme esimerkiksi traktorin kauhan.

Mitä odotat Muurin esitysviikolta?

Sitä, että saa olla paljon teatterilla ja olla konkreettisesti avuksi.

 

Matias, sovituspäällikkö ja kitaristi

Mikä on sun paras muisto Kansallisteatterilta?

Se on kyllä Metsän ensimmäisen esityksen lopusta, kumarruksista. Esitys oli mennyt hyvin ja kumartaessa huomasi, että myös yleisö oli selvästi mukana jutussa. Tunnelma oli mahtava!

Miltä tuntuu palata takaisin pienelle näyttämölle?

Tuntuu tosi hyvältä, koska tykkään Pienestä näyttämöstä. Se on kodikas ja suloinen kaikkinen bäkkärin labyrintteineen.

Mitä odotat Muurin esitysviikolta?

Väsymystä, mutta myös yhdessä tekemistä. Yhteinen talkoohenki luo hienon fiiliksen!

IMG_1998
Metsän bändi kumartamassa. Kuva: Susan Heikkinen

 

Mikael, Humanistispeksin pitkäaikainen fani

Olet kutsunut itseäsi humanistispeksin suurimmaksi faniksi. Miten sinusta tuli sellainen?

Ensimmäisen kerran olen tykästynyt speksiin jo seuratessani tyttöystäväni Leean harjoittelemista Magian mestariin vuonna 2013. Pidin tyylistä, jolla Humanistispeksissä treenataan. Magian mestarin yleisössä sitten silmäni avautuivat näkemään, kuinka vuorovaikutuksellista teatteri voi olla ja tykästyin formaattiin todenteolla!

Mikä on paras muistosi Kansallisteatterilta?

Metsä kokonaisuudessaan. Speksit toimivat aina, mutta Pienellä näyttämöllä kokemuksesta tuli jotenkin vielä suurempi, tunnelma oli huikea.

Mitä erityisesti odotat Muurin esitysviikolta?

Odotan ensi-iltaa, koska silloin olen menossa katsomaan Muuria. Lähestyn speksejä useimmiten Leean hahmojen kautta, mutta tällä kertaa kiinnostaa lisäksi erityisesti, miten synkähkö aihe soveltuu speksiin ja toisaalta, miten aito historiallinen miljöö on toteutettu. Useinhan Humanistispeksissä on nähty jollain tavalla epärealistisia maailmoja.

 

Sanna, näyttelijä ja speksifuksi

Olette käyneet jo harjoittelemassa Pienellä näyttämöllä. Miltä se tuntui?

Aluksi musta ei tuntunut erityiseltä, mutta yhtäkkiä lavalla ollessa iski innostuksen tunne. Näin katsomon ja saatoin miettiä vain, että nuo paikat tulee täyttymään yleisöstä.

Millanen fiilis on mennä esiintymään Kansallisteatterin lavalle?

Esityspaikka on pohjimmiltaan vain paikka, mutta kyllä Kansallisteatterissa on jotain erityistä, ei sinne kuka tahansa pääse. Se, että me esiinnytään juuri siellä tuo tekemiseen lisäenergiaa!

Mitä odotat Muurin esitysviikolta?

Paljon naurua ja sekoilua sekä yleisön kanssa että esiintyjäporukassa. Tulen nauramaan verhoissa varmaan enemmän kuin yleisö!

Lähteenä käytetty: https://kansallisteatteri.fi/

Päivä speksielämässä: ohjaaja Helmi

Produktion toiset läpimenot järjestettiin tammikuun lopussa tutulla Uudella ylioppilastalolla. Läpäreissä näyttelijät, tanssijat ja bändi pääsivät jälleen treenaamaan koko porukan voimin ja näyttämään muulle produktiolle, miten menee. Muiden tiimien jäsenet pääsivät puolestaan tekemään viime hetken ideointia ja suunnitelmia esityksiä varten, tai näkemään jo valmiin työnsä tuloksia näyttämöllä!

Tällä kertaa seurasimme läpäreissä ohjaajaamme Helmiä. Ohjaajan päivään kuuluu monenlaista vilskettä ja paljon ajatustyötä. Helmi on yleisen kirjallisuustieteen opiskelija ja seitsemännen vuoden speksiläinen.

 

Miten päädyit speksiin?

Kun pääsin opiskelemaan ja sain hyväksymiskirjeen yliopistolta, välissä oli Humanistispeksin flaijeri. Olin miettinyt teatteriin liittymistä, joten kiinnostuin speksistä ja päädyin pääsykokeisiin.

Miten speksivuotesi ohjaajana on mennyt?

Hyvin on sujunut, koska tiesin, mitä odottaa. Osa ohjaajan työnkuvaa on, että kaikkea yllättävää voi tulla eteen joka viikko, eli olen pysynyt kiireisenä. Mutta olen tykännyt ja oppinut todella paljon.

Ohjaajan pesti on todella pitkä, joten vuoden aikana ehtii nähdä produktion kaikki vaiheet, ja senkin takia pestiin liittyy paljon kaikkea yllättävääkin.

Mikä fiilis jäi toisesta läpäriviikonlopusta?

Antoisa ja onnellinen, vaikka vielä on muutamia pikku vikoja.

Kulttuurivinkkisi:

Kristian Smedsin Tabu Kansallisteatterissa.

Video, teksti ja kannen kuva: Sohvi Tikanmäki

Speksitaidoilla työelämään?

Oili Paaskoski

IMG_5689

Mitä teet nyt ja mitä olet tehnyt aikaisemmin speksissä?

Olen ollut Humanistispeksissä vuodesta 2014, eli yliopisto-opintojen alusta lähtien. Opiskelin tuolloin vielä Pop & Jazz Konservatoriossa muusikoksi, ja speksibändistä puuttui saksofonisti, joten hyppäsin mukaan. Seuraavana vuonna toiminkin jo bändin tiimipäällikönä. Sittemmin halusin vähän uusia haasteita, joten olin produktion tuottajana ja tulevaan Muuriin olen tehnyt graafista suunnittelua sekä toiminut trailerin tuottajana. Yksi hallituskausi tuli vietettyä myös Humanistispeksi ry:n hallituksessa tilavastaavana.

Millaisia kulttuurialan töitä olet tehnyt tai teet?

Olen työskennellyt festivaalituotannon assistenttina ja sittemmin tuottajana Art goes Kapakka –festivaalilla parisen vuotta. Siellä olen tehnyt sekä itse vuosittaista festivaalia, että sen oheistapahtumia, viimeisimpänä Suomi 100 –aiheista tapahtumaa. Lisäksi työskentelen musiikkitoimittajana Muusikkojen liitossa.

Onko speksissä keräämäsi kokemus auttanut sinua työpaikkojen saamisessa?

Suoranaisesti speksikokemus ei ole ehkä ollut se päätekijä työpaikkavalinnoissa, vaan enemmänkin yleinen aktiivisuus kulttuurialan vapaaehtoistöissä. Speksin ansiosta pystyn kuitenkin ennen kaikkea kertomaan työnantajalle, mitä osaan ja millaisia projekteja olen aiemmin tehnyt.

Miten olet hyötynyt speksikokemuksestasi itse työnteossa?

Speksin tuottajana jouduin ottamaan yhteyttä ennestään tuntemattomiin ihmisiin, koordinoimaan koko produktiota ja hoitamaan budjetti- ja sopimusasioita. Nyt voin lisätä osaamispalettiini myös taittoa ja videotuotantoa. Kynnys kysyä suoraan asioista ja ottaa niistä selvää on madaltunut huomattavasti speksin myötä, ja luotto omaan osaamiseen parantunut!

Kulttuurivinkkisi:

Löysin viime viikolla siivoukseen taustamusiikkia etsiessäni uudestaan Dxxxa D:n kokeellisen rap-albumin Tunteet ja käteinen vuodelta 2011. Se on kova, ja kyseinen artisti kiertää myös nyt uuden levyn julkaisun tiimoilta, joten livekeikalle kannattaa suunnata.

 

Sini Helminen

IMG_6167

Mitä teet nyt ja mitä olet tehnyt aikaisemmin speksissä?

Tässä speksissä olen mukana käsikirjoitus- ja sanoitustiimeissä. Olen ollut sanoituspäällikkönä tai rivisanoittajana mukana humanistispeksissä Kuolema on katetusta (2012) asti ja käsikirjoittamassa neljää speksiä. Aikoinaan heiluin myös lavalla statistina ja näyttelijänä neljässä produktiossa.

Millaisia kulttuurialan töitä teet tai olet tehnyt?

Opiskeluaikoina olen ollut kustannustoimittajaharjoittelijana Otavalla sekä kirjoitellut kirja-arvosteluja lastenkirjallisuuslehtiin. Nyt olen lasten- ja nuortenkirjastonhoitajana Oulunkylän kirjastossa ja kierrän myös kirjavinkkaamassa muualla Helsingissä. Päivätyön ohella olen nuortenkirjailija. Kolmas romaanini nuortenfantasiasarjastani Väkiveriset julkaistaan huhtikuussa. Aiemmin sarjasta ovat ilmestyneet Kaarnan kätkössä (2017) ja Kiven sisässä (2017).

Onko speksissä keräämäsi kokemus auttanut sinua työpaikkojen saamisessa?

Kun hain töihin kirjastoon, kerroin hakemuksessa avoimesti speksitaustani. Kokemus esiintymisessä ja kulttuuritapahtumien tekemisessä varmasti vaikutti siihen, että tulin valituksi vakituiseen työsuhteeseen, vaikka kirjastoalan kokemusta oli vielä vähän. Lähestyessäni kustantamoja käsikirjoituksella olen myös maininnut saatteessa speksikäsikirjoituksistani. Käsikirjoituspinot kustantamoissa ovat tosin niin isoja, etten usko sillä olleen varsinaisesti merkitystä.

Miten olet hyötynyt speksikokemuksestasi itse työnteossa?

Ehkä harva sitä olettaa, mutta lastenkirjastotyö vaatii paljon esiintymis- ja äänenkäyttötaitoja. Silloin kun en puhu koululuokille kirjoista, järjestän lastentapahtumia tai esiinnyn hassuissa asuissa satutunneilla. Olen myös käsikirjoittanut draamapedagogi Minna Rimpilän kanssa useita näytelmällisiä kirjavinkkauksia, joita esitämme ympäriinsä Helsingin kirjastoissa.

Kirjailijana olen hyötynyt erityisesti siitä, miten speksin sanoitus- ja käsikirjoitustiimeissä on pitänyt oppia tekemään kompromisseja ja korjauksia muiden tiimiläisten tai ohjaajien ja musapäälliköiden mielen mukaan. Kustannustoimittajan kanssa korjausten tekeminen on paljon helpompaa, kun ei ole tottunut olemaan yksin tekstinsä jumala.

Kulttuurivinkkisi:

Musikaalit! Speksit, vanhat mustavalkoiset elokuvat steppikohtauksineen,vesimusikaalien vedenalaiset tanssit, Sondheimin nerokkaan synkät sanoitukset, Disney-elokuvien soundtrackit, West Endin loisto. Musikaalit ovat ekspressionismia; ne eivät näytä miltä asiat näyttävät vaan miltä ne tuntuvat.

Valokuvat: Anniliina Lassila

Paljastuvien salaisuuksien päivä

Humanistispeksin nimi julkistettiin viime viikon keskiviikkona Tiedekulman alakerrassa. Tilaisuus oli täynnä jännittäviä paljastuksia ja monipuolista ohjelmaa. Yleisö oli kerääntynytkin heti tilaisuuden aluksi odottamaan suurinta paljastuksen hetkeä. Odotus palkittiin, sillä tilaisuus avattiin uuden produktion tiivistunnelmaisella trailerilla, jonka lopussa ruudulle ilmestyi ensimmäisen kerran koskaan julkisesti vuoden 2018 produktion nimi: Muuri. Samaan aikaan kuhisi myös muualla. Nimi julkaistiin myös some-kanavissamme, lippukauppa avattiin niin netissä kuin paikan päällä, ja produktion komea oranssi-musta juliste kiinnitettiin seinälle, jota se koristi tilaisuuden loppuun saakka.

Tilaisuuden ohjelmassa tuotiin esiin speksiläisten lahjaakuutta laidasta laitaan. Saimme nähdä koskettavia musiikkiesityksiä sekä hulvattomia improvisoituja kohtauksia. Hiustiimi loihti halukkaiden hiuksiin improvisoituja lettikampauksia, joiksi hiuspäällikkömme Nina niitä osuvasti nimitti. Uuden kampauksen somistamana (tai ihan ilman kampausta) pääsi ottamaan itsestään kuvia muurin pätkän kanssa, tai raapustamaan oman julistuksensa tuohon samaiseen muuriin.

Pääkäsikirjoittaja Saanan ja ohjaaja Helmin haastattelussa yleisö kuuli kiinnostavia yksityiskohtia Muurin luomisesta ja työstämisestä. Saana kertoi inspiraation Muuriin lähteneen liikkeelle juuri tuosta yhdestä sanasta, jonka ympärille tarinan hahmot nopeasti mielessä muotoutuivat. Helmin mielestä parasta ohjaamisessa on se hetki, kun tuntee asioiden loksahtavan paikalleen ja näkee saman tunteen esiintyjien kasvoista.

Ja aivan! Saattoipa tilaisuudessa bongata myös jonkun Muurin hahmoista!

Kuvat: Veera Ala-Kaila

Päivä speksielämässä: maski- ja hiustiimien Kaisu

Promokuvaukset tämän vuoden produktiota varten tapahtuivat tammikuun alkupuolella Kaupunginmuseossa sekä Uudella ylioppilastalolla. Promokuvausten näkyvin osa, itse kuvat hahmoista, tulevat näkymään Humanistispeksin sivuilla ja someissa. Osa julkaistiin jo eilen nimenjulkistusjuhlissa ja osa tulee some-kanaviin yksitellen ennen esityksiä.

Vaikka kuvaukset kestivät vain yhden aamupäivän ajan, on taustalla paljon valmistautumista niin puvustuksen kuin maskin ja hiustenkin osalta. Seurasimme promokuvauksissa maski- ja hiustiimissä toimivaa Kaisua. Kaisu on englannin opiskelija ja ensimmäisen vuoden speksiläinen.

Miten päädyit speksiin ja hius- ja maskitiimeihin?

Kuulin ensimmäisen kerran speksistä vuosia sitten isoveljeltäni, joka oli mukana KY-Speksissä, ja siitä lähtien tiesin haluavani speksijuttuihin mukaan. Maskeeraus on ollut rakas harrastus jo pitkään, ja kuultuani maski- ja hiustiimistä avajaiskarnevaaleissa päätin hakea siihen.

Miten speksivuotesi on mennyt?

Speksivuosi on sujunut oikein hyvin! Oon saanut paljon uusia kavereita ja tuttavuuksia ja oppinut uusia juttuja maskeerauksesta ja hiustenlaitosta. Paljon aikaisia herätyksiä mutta sitäkin enemmän uusia kivoja kokemuksia!

Miten maskeeraus ja hiustenlaitto sujui tänään?

Ihan kivasti, vaikka tulikin kiire! Oli siistiä nähdä kaikki hahmot valmiina.

Kulttuurivinkkisi:

Black Mirrorin kauan odotettu neloskausi, joka tuli Netflixiin pari viikkoa sitten. Se pistää ajattelemaan.

Teksti ja video: Sohvi Tikanmäki

Ainutlaatuinen teatterikokemus

Speksi on teatteria, joka yhdistää elementtejä draamasta, musikaalista ja improvisaatioteatterista. Sen historia ulottuu 1500-luvun Ruotsin yliopistomaailmaan, ja se on sittemmin ajautunut myös osaksi Suomen yliopistokulttuuria. Humanistispeksi on sekoitus speksiperinnettä ja halua luoda uutta jokavuotisella produktiolla.

Speksi-sanan etymologia liittyy ruotsin kielen spektaakkelia tarkoittavaan sanaan spektakel, josta juontuu sana spex, jota kotimainen nimityksemme speksi mukailee. Kyseessä onkin varsinainen spektaakkeli. Teatterinmuotona speksi on ainutlaatuinen juuri sen moniulotteisuuden takia. Esiintyjien ja katsojien interaktiivinen suhde muodostuu keskeiseksi, sillä katsojat saavat vaikuttaa näkemäänsä huutamalla esiintyjille “omstart” tai määreen kanssa esimerkiksi “omstart kerro totuus”. Tällöin yleisö näkee edellisen kohdan uudelleen improvisoituna. Käsikirjoituksen rinnalle esitykseen syntyy toinen kerros. Improvisoidut kohdat tuovat välillä kevennystä ja toisinaan liittävät esityksen ajankohtaisiin tapahtumiin. Humanistispeksissä toimineena olen pitänyt erityisesti siitä, että omstartteja ei suunnitella lainkaan etukäteen, vaan ne todella syntyvät siinä hetkessä.

Roosa_speksi_enskariIMG_2942 – Kopio
Kuva: Susan Heikkinen

Omstartit ovat kiinnostava elementti myös siksi, että niitä voi tuoda esille lukemattomissa eri muodoissa. Speksissä omstartin voi huutaa paitsi hahmolle, myös näyttämöhenkilöille, bändille, tanssijoille, äänitiimille, valaistukselle tai Humanistispeksissä tänä vuonna ensimmäistä kertaa myös videotiimille. Mahdollisuuksia on loputtomiin ja katsoja pääsee käyttämään mielikuvitustaan! Omstratien ansiosta jokainen esitys on erilainen kokonaisuus, sillä improvisaatio tapahtuu hetkessä, yhdessä yleisön ja esiintyjien välillä. Lopputulos on suuren yhteisön yhdessä luoma tapahtuma, jonka kulkua ei voi etukäteen ennustaa.

Roosa_speksi_peili3
Kuva: Susan Heikkinen

Improvisaatio ulottuu myös musiikkinumeroihin, jotka speksissä ammentavat tyyliään musikaaleista. Musiikkinumerot ovat käsikirjoitettuja kokonaisuuksia ja toimivat osana tarinaa. Musiikkinumeroiden toteutus alkaa yleensä sillä, että valitaan jo olemassa oleva kappale, joka sitten sovitetaan ja sanoitetaan uudelleen. Lavalla sen esittää bändi taustalaulajineen. Lisäksi musiikkinumeroihin kuuluu koreografia, joka liittää musiikkinumeron entistä tiiviimmin käsikirjoituksen maailmaan. Kirsikka kakun päälle on musiikkinumeroiden omstartit, joissa esiintyjät luovat yhdessä improvisoidun musiikkinumeron harjoitellun perään.

 

Roosa_speksi_IMG_1859 – Kopio
Kuva: Susan Heikkinen

 

Kuten monet speksit, Humanistispeksi on täysin vapaaehtoinen. Satapäisessä työryhmässä luodaan produktio yhteen hiileen puhaltaen. Speksiin suhtaudutaan intohimoisesti ja antaumuksella hauskanpitoa unohtamatta. Lavalla tapahtuva esitys onkin näin ollen kymmenien innokkaiden yksilöiden pitkän yhdessä tekemisen tulos, joka parhaimmillaan välittyy myös kaikille katsojille unohtumattomana kokemuksena.

Kirjoittaja: Emmi Halmesvirta

Kirjoittajan kulttuurivinkki: Grayson Perryn näyttely, joka avataan Kiasmassa huhtikuussa

Joulutarina

Oli kirkas talviaamu. Auringon säteet kimaltelivat hangella ja heijastuivat lammen jäätyneestä pinnasta. Jäniksellä ja Oravalla oli kiire. He riensivät innoissaan Ikihongan luo ja pujahtivat sen juurella sijaitsevaan koloon. Sisällä oli pimeää, mutta kaverukset tiesivät minne suunnata. He löysivät kerälle horrokseen kääriytyneen Kyyn ja rupesivat määrätietoisesti herättelemään häntä. Lukuisten jalantömistysten, hyppyjen ja pomppujen, sekä yhden kyllästyneen puraisun jälkeen Kyy vihdoin raotti silmiään.

”…Mitä nyt? Ssssaanko torkkua vielä viisi päivää? Ssss…” Kyy sihisi.

”Nyt ei ole torkkujen aika!” ”Etkö muista?” Orava ja Jänis komensivat kuorossa. ”Nyt on joulu!”

Sana ”joulu” sai Kyyn havahtumaan oitis. Muutama talvi sitten erään seikkailun myötä metsän sydämeen muuttaneet ihmiset, Elias ja Aleksi, olivat opettaneet metsän asukeille paljon ihmisten maailmasta ja tavoista, ja erityisesti tämän talvisen juhlan viettäminen yhdessä oli metsäläisten mieleen. Kyy lähti herättämään Karhua, ja sillä välin Orava ja Jänis kokosivat kaikki muut yhteen. Juhla vietettäisiin Eliaksen ja Aleksin mökin luona.

IMG-20171220-WA0004
Kuva: Riikka Hynninen

Kaikki metsän asukit ryömivät, hyppelehtivät, möyrivät ja liisivät paikalle läpi lumen ja tuiskujen. Näkki oli muuttanut talveksi asumaan mökin viereiseen kaivoon, sillä häntä ei enää pahemmin huvittanut asua lammen jään alla erossa muista. Viimeisenä paikalle saapui Pöllö, yöeläinten johtajana hieman näreissään siitä kuinka joulujuhla alkoi epädemokraattisesti päiväsaikaan. Tunnelma oli kuitenkin lämpimän jouluinen, ja juhlan alettua kaikki vaihtoivat tyytyväisenä kuulumisia.

Lokki oli tuonut Eliakselle postia tämän ihmisystäviltä, ja kaikki saivat kuulla kuinka Riina ja Juhani olivat menneet naimisiin, Taavi ja Erkki olivat perustaneet sahan ja Markku ja Rüdiger olivat liittyneet pelastusarmeijaan. Elias oli myös saanut kirjeen amerikkalaiselta serkultaan, joka kirjoitti aika ajoin muun muassa New Orleansin Fox-teatterin valloittavista taikaesityksistä ja kirjailija Henry Bonifieldin tuotannosta, viimeisimpänä kirjasta nimeltä Dawson City: Pohjoiseen ja takaisin. Illan hämärtyessä oli vuorossa kaikkien odottama osuus; oli aika kuunnella Eliaksen kertomia tarinoita joulupuun alla.

Mökin pihalla kasvoi suuri kuusi, jonka Hiisi oli herättänyt kukkimaan mitä mielikuvituksellisimpia kukkia. Näkki oli puolestaan luonut pihan täyteen jääveistoksia ja loihtinut kuusen oksat kimaltelemaan jääkristalleista veden henkien tanssiessa puun ympäri. Aleksi sytytti nuotion, ja kaikki asettuivat yhdessä tulen äärelle. Karhu istahti Eliasta vastapäätä ja pikkueläimet kapusivat Rusakon johdolla Karhun syliin. Jostain syystä myös jännittyneen oloinen Susi päätyi Karhun viereen, valmiina piiloutumaan tämän tassun taakse. Hirvi ja tämän sarvella kököttävä Lokki jolkottelivat Eliaksen viereen. Kettu ja Ilves riitelivät paikasta Eliaksen sylissä, ja Aleksi puolestaan kävi hakemassa kuusen oksalla murjottavan Pöllön syliinsä ja silitteli tätä lempeästi.

Eliaksen tarinat olivat aina mitä ihmeellisimpiä. Hän oli aikaisemmin kertonut siitä, minkälaista oli opiskella yliopistossa ihmisyyteen liittyviä asioita: humanismia. Hän oli kertonut murhamysteereistä, kaukaisista saarista, ja Fox-teatterin mestaritaikuri Alphonso Allegriasta. Lokki halusi jostain syystä kuulla Alphonson tarinan aina uudestaan, kun taas Näkki piti kyseistä henkilöä epäluotettavana huijarina. Elias oli myös kertonut unistaan, joissa hän oli matkustanut jännittävään, kulmikkaaseen fantasiamaailmaan mustan laatikon kautta ja seikkaillut siellä Aleksin kanssa. Hän kertasi mielellään myös tarinaa siitä, kuinka oli itse päätynyt metsään uuden perheensä luokse. Viimeisimpänä Elias oli kertonut kaukaisella Pohjois-Amerikan mantereella sijaitsevasta Dawsonin kaivoskaupungista, jonne ystävykset Jane Fisher ja Rose Donovan olivat matkustaneet seikkailun perässä.

Nyt oli taas uuden tarinan aika. Kyy otti esiin sulkakynänsä ja odotti innolla, minne tarina heidät tällä kertaa johdattaisi…

Kirjoittaja: Sebastian Wandao

Kirjoittajan kulttuurivinkki: Tv-sarja Once Upon a Time on mainiota katseltavaa, joka yhdistelee aineksia eri saduista ja sen maailmaan sopii syventyä joulun rentoutumishetkissä!

Kannen kuva: Roosa Saloheimo

Päivä speksielämässä: viulisti Emilia

Läpimenot ovat speksiläisen speksikauden lähes odotetuin tapahtuma, ellei itse esitysviikkoa lasketa. Läpimenoja on yleensä kauden aikana kolmet. Läpimenoissa näyttelijät, tanssijat ja bändi käyvät esityksen läpi alusta loppuun. Visu- ja äänitiimit ovat paikalla suunnittelemassa omia osioitaan osaksi esityksen kokonaisuutta.

Seurasimme ensimmäisten läpimenojen ensimmäisenä päivänä bändissä viulua soittavaa Emiliaa. Emilia on musiikkitieteen opiskelija ja toisen vuoden speksiläinen.

Miten päädyit speksiin?

Ensimmäisenä yliopistovuonna kuulin speksistä ja olin katsomassa Metsän. Se oli todella hyvä ja siitä heijastui speksin tekemisen hauskuus, joten päätin hakea seuraavana vuonna itsekin mukaan. Pääsin speksibändiin viulistiksi, ja homma oli niin hauskaa, että päätin hakea mukaan myös tänä vuonna.

Miten speksisyksysi on mennyt?

Speksisyksy on sujunut hyvin, bänditreenit on lähtenyt hyvin käyntiin ja uusiin bändiläisiin on ehtinyt tutustua. Speksibiisit pyörivät jo tässä vaiheessa päässä.

Mikä fiilis jäi läpäreiden ensimmäisestä päivästä?

Tosi hyvä! Oli kiva nähdä kuinka juoni kulkee esitettynä. Tähän mennessä oltiin vaan bändin kesken soitettu biisejä, nyt tajusi mitä niissä tapahtuu ja miten ne liittyvät tarinan kulkuun. Kaikki osasivat hommansa tosi hyvin, ootan jo innolla seuraavia läpäreitä!

Kulttuurivinkkisi:

Star Wars episodi VII: The Last Jedi. Tulee leffateattereihin ensi viikolla 13.12., ja Star Wars -fanina se on tällä hetkellä juttu jota odotan eniten.

Video ja teksti: Sohvi Tikanmäki

Tanssin kirjoa

Tanssikohtaukset ovat oleellinen osa musikaaleja, ja niin Humanistispeksissäkin. Yksi tanssitiimimme toiminnan mahdollistajista on Footlight, joka tarjoaa studioitaan treenitiloiksi tanssijoillemme. Footlightilla ja Humanistispeksillä on muutakin yhteistä. Nimittäin molemmissa eri tanssilajit elävät rinnakkain, toisiaan täydentäen. Ja tanssilajien kirjohan on valtava. Tässä postauksessa esittelemme tästä joukosta muutaman lajin, jotka ovat Footlightille ja Humanistispeksille erityisen merkityksellisiä.

 

IMG_3781
Kuva: Susan Heikkinen

Nykytanssi

Nykytanssi perustuu tekniikkansa puolesta osittain sitä edeltäneeseen moderniin tanssiin, mutta sen piirissä on myös monia omia tekniikoita. Nykytanssissa keskitytään etenkin liikkeiden kokonaisvaltaisuuteen, kehon oman painon hyödyntämiseen ja ilmaisuun. Nykytanssissa liikutaan paljon kaikissa tasoissa lattiatasossa möyrimisestä aina ylätasoon ja hyppyihin saakka. Myös liikkeen dynamiikka vaihtelee. Musiikkia käytetään luovasti, milloin tiivistii yhteydessä koreografiaan, milloin löyhemmin. Silloin tällöin kohtaa myös nykytanssiesityksiä, joissa on musiikin sijasta muita ääniä tai ei lainkaan ääntä taustalla.

 

perjantai_tuoli
Kuva: Susan Heikkinen

Show

Show on monipuolinen laji, johon sisältyy useita alalajeja. Näitä ovat esimerkiksi musikaalishow ja lyrical show. Show pohjautuu baletin tekniikaan, mutta tyyli vaihtelee pehmeästä railakkaaseen ja musiikki perinteisestä jazzista uusimpiin hitteihin. Show on usein näyttävää ja saattaa sisältää vaikeita hyppyjä tai temppuja, ja sen avulla voidaan välittää voimakkaita tunteita,. Koska myös musikaali- ja teatteritanssi ovat eräitä shown muotoja, sitä nähdään usein Humanistispeksin produktioissa.

 

-20170806-IMG_4225Footlight
Kuva: Paula Partanen

Steppi

Steppi on rytminen tanssilaji, jota tanssitaan jazz-musiikkiin. Musiikin rytmin rinnalle syntyy stepille ominainen äänimaailma steppikenkien kopinasta. Laji on Footlightin sydäntä lähellä, sillä tanssikoulun toiminta on lähtenyt liikkeelle nimenomaan stepistä. Vaikka laji saavutti suuren suosionsa musikaalien kulta-aikaan, ei steppikenkien kopinaa ole kuultu Humanistispeksin lavalla pitkään aikaan. Mutta ehkä taas pian, kuka tietää!

 

IMG_0158
Kuva: Susan Heikkinen

Street

Street on kattokäsite joukolle toisistaan melkko paljonkin poikkeavia alalajeja. Kaikkien street-lajien alkuperä on kuitenkin kaduilla ja siitä nimikin juontaa juurensa. Street-lajeihin kuuluvat muun muassa hiphop, popping ja house. Kiinteänä osana streetiin kuuluu koreografioiden lisäksi freestyle, jossa voi esitellä omaa osaamistaan ilman koreografiaa. Lajin ideologiassa tärkeää on, että tanssi kuuluu kaikille ja kaikkialle. Tanssi ei rajoitu pelkästään tanssistudioihin ja lavoille, vaan sitä voi harrastaa myös julkisissa tiloissa, kuten kaduilla. Tästä seuraa, että street on hyvin tekijäkeskeinen ja avoin laji, joka on koko ajan muutoksessa.

 

logoslogan

www.tanssikeskusfootlight.fi

Vahvuus, vapaus ja virat

rajaus123379664_10212662150881222_2080727451_o
Kuva: Emma Seiteri

Veera ja voimanosto

Oon neljättä vuotta speksissä ja tokaa kautta Humanistispeksi ry:n hallituksessa.

Tänä vuonna teen produktiossa uutta aluevaltausta apuohjaajana, mikä on sairaan mielenkiintoista. Haluan haastaa itseni kehittymään monella osa-alueella. Olen myös koreografina.

Mitä harrastat?

Voimanostoa. Kävin pitkään salilla ilman varsinaista tavoitetta, mutta jossain kohtaa aloin kaivata sellaista. Mietin pitkään, mikä minua eniten motivoi ja päädyin siihen, että haluan olla vahvempi. Voimanostossa kilpaillaan kyykyssä, penkkipunnerruksessa ja maastavedossa. Tavoitteena on tehdä yksi toisto kussakin liikkeessä niin suurilla painoilla kun mahdollista.

Mikä on parasta voimanostossa?

Se, että saa kilpailla nimenomaan itseään vastaan. Muita kohtaan ollaan kannustavia, ja harrastajilla on tiivis, maailmanlaajuinen yhteisö. Hyvää on myös ”body positivity”: se miltä oma keho näyttää ei ole tärkeää vaan se, mitä sillä voi tehdä. Plus, on kivaa olla vahva!

Kultuurivinkkisi: Cats-musikaali Tampereen teatterissa

23261998_855871227905093_894029092_o
Kuva: Niko Hänninen

Sakari ja musiikki

Olen Sakari, suomen kielen opiskelija ja ekaa kertaa speksissä mukana. Produktiossa soitan bassoa ja laulan vähäsen.

Mitä harrastat?

Musiikkia. Soitan orkesterissa kontrabassoa ja erilaisissa bändeissä bassoa ja kitaraa. Musiikki vie niin paljon aikaa elämässä, että se taitaa olla enemmän kuin pelkkä harrastus. Musiikin lisäksi sydäntä lähellä on pyöräily ja cocktailit.

Mikä on musiikkiharrastuksessa parasta?

Soittaminen on vapauttavaa, kehittävää ja kaikin tavoin vaan parasta hommaa.

Kultuurivinkkisi: Liam Gallagherin uusi albumi As You Were

 

23423359_1736014859744652_1571499586_o
Kuva: Heini Taponen

Saana ja järjestöt

Oon toisen vuoden speksiläinen ja humanistiopiskelija, vaikkakin n. vuoden yliopistolainen.

Tässä produktiossa toimin pääkäsikirjoittajana, ja lisäksi sanoitan pari biisiä ja häärään lavastus- ja markkinointitiimeissä.

Mitä harrastat?

Opiskelijajärjestötoimintaa. Se on ollut lähellä sydäntäni jo vuosia. Tänä vuonna toimin kahden järjestön hallituksessa ja yhdessä virkailijana. Olen myös mukana ylioppilaskuntamme edustajistopolitiikassa, ja humanistispeksi on kirsikkana kakun päällä.

Mikä on järjestötoiminnassa parasta?

Se on sosiaalista, monipuolista ja itseä kehittävää. Olen saanut todella rakkaita ystäviä, toiminut monenlaisissa pesteissä ja päässyt järjestämään kaikenlaisia tapahtumia aina koulutuksista upeisiin vuosijuhliin. Järjestötoiminta on kehittänyt organisointi- ja vuorovaikutustaitojani sekä paineensietokykyäni.

Kultuurivinkkisi: Stranger Thingsin kakkoskausi!