Huhhuh. Tämä kesä meni kaiken muun lisäksi raskaan ja koskettavan aiheen parissa. Matka oli kaunis ja verrattain helppo, ja siitä kiitos kuuluu työryhmälle ja taiteelliselle johdolle. Oli kunnia jatkaa kesäproduktioiden perinnettä pandemian riepottelun jälkeen, toivottavasti show jatkuu vielä kauan!

Toinen kesän 2025 produktioista oli tanssiesitys Tutkielma hyvästeistä, joka meillä oli kunnia tehdä noin 30 henkilön porukan voimin. Teos sai pohjansa Robert Ruoholan sävellyksestä London Dances, jonka neliosaisuus inspiroi tarinan rakennetta, ja tunnenpitoisuus tarinan sisältöä. Neljän (lähes entisen) ystävyksen porukan viimeistä yhteistä iltaa värittävät monenlaiset tunteet: eksät yrittävät saada samassa huoneessa happea, yksi tahtoo kaiken menevän kuten läksäreiden kuuluukin, ja yksi ei ole aivan kartalla tilanteen lopullisuudesta. Kyseessä on siis neljä lähtökohtaa, neljä kokemusta ja näkemystä hyvästeistä, neliosainen sävellys ja teos. Neljä pitkää, improvisoitua tutkielmaa hyvästien herättämistä tunteista. Kokonaisuus, josta saamme olla ylpeitä.

Miten tästä sitten tuli niin hyvä, kuin tuli? Mitkä on hyvän prokkiksen piirteitä?

Ennen listaa täytyy nostaa esiin, että mikään näistä kohdista ei toimi, jos porukka ei ole hyvä. Meillä onneksi oli ❤

(Nämä ovat vaan oman kokemuksen pohjalta pohdintoja, lisätkää roima annos suolaa ja muistakaa kyseenalaistaa.)

1. We need to talk

Kommunikaatiota on vaikea painottaa tarpeeksi, emmekä itsekään siinä aina onnistuneet. Viestintä voi jäädä viime tinkaan tai jopa uupua, mutta kunnon kommunikaatioon kannattaa aina pyrkiä ja kannustaa. Muista pyytää anteeksi jos (lue: kun) tulee mokia, kehua onnistumisia, kysellä paljon, auttaa tarvittaessa ja tehdä tiettäväksi, että on käytettävissä. (Kirjoitin ensin vahingossa köytettävissä… hmm.) Avoin informaation kulku ja keskustelu toimivat toimivan produktion pohjana. Tämän oppimista jatkamme seuraavassa projektissa (ja sitä seuraavassa ja niin edelleen!).

2. Tosissaan muttei totisesti

Otsikko lainaa rakkaan ystävän sanoja, kiitos Petra Koskenranta. Perusideana on siis se, että tehdään täysillä muttei voinnin tai muun elämän kustannuksella. Harrastuksessa parasta on, kun sitä tehdessä saa toteuttaa itseään, ja se antaa enemmän kuin ottaa. Pyrimme antamaan jokaiselle produktiolaiselle luovaa tilaa teoksen taiteellisten raamien sisällä, jossa jokainen sai omien resurssiensa mukaan toteuttaa ambitioitaan ja pitää hauskaa. Teokseen annetaan aina pala itsestä, ja on ihanaa, jos jokaisella on mahdollisuus päättää, minkä kokoisesta sielunsiivusta puhutaan. Tämä mahdollistetaan selkeällä kommunikaatiolla, toimivalla kausirakenteella (pläänätkää, kaverit) ja joustavuudella muutoksiin.

3. Punainen lanka eiku paksu köysi

Kunnon mehevä aihe tekee koko porukalle hyvää. Kannattaa nauttia taiteellisesta prosessista ja luoda herkullista, syvällistä tavaraa yhdessä. Konkreettisesti esimerkiksi esiintyjätiimin kohdalla tämä tarkoitti meillä hahmonrakennusta ja tekstityöpajoja. Teoksen kannattaa olla kuin iso leikkikenttä, jossa kaikilla on tilaa tutkia ja temmeltää saman aidan sisällä. Jokaisella prokkislaisella kannattaa olla mahdollisimman selkeänä idea siitä, mihin hän temmeltämisellään pyrkii, jotta teoksen punainen lanka vahvistuu köydeksi.

Kiitos koko Tutkielma hyvästeistä -työryhmälle. Kiitos taiteelliselle johdolle eli Ellalle, Fionalle, Janinalle ja Petralle. Kiitos Robert Ruoholalle musiikista. Kiitos Humanistispeksille, että saimme nimissänne tehdä tanssitaidetta. Se oli suuri ilo! Erityiskiitos myös Narrille (esiintymistila on myös aika iso juttu prokkiksen onnistumisen näkökulmasta) ja HYY:lle (treenitilat on kans iha kiva juttu vaikka onnistuu tanssi ulkonakin).

Hakekaa kaikki kesäprokkistelemaan, se on loistava tapa taiteilla ja täydentää kalenteria kesäksi!

Pus!

Emma Pyyhtiä