Kansallisteatteri: Energianlähde ja kakkoskoti

Kansallisteatteri perustettiin 1872, ja on siten Suomen vanhin suomenkielinen teatteri. Nykyinen Kansallisteatterin rakennus vihittiin käyttöön vuonna 1902, jolloin siihen kuului vain Suuri näyttämö. Suuren näyttämön rinnalle on vuosien saatossa perustettu viisi muuta näyttämöä: Willensauna, Omapohja, Kiertuenäyttämö, Lavaklubi sekä Pieni näyttämö, joka valmistui vuonna 1954. Juuri Pienellä näyttämöllä nähdään ensi viikolla Muuri!

Kansallisteatteri on monille tärkeä ja Humanistispeksinkin sydämessä sillä on erityinen paikka. Myös vuoden 2016 produktio, Metsä, esitettiin nimittäin siellä. Nyt haluamme esitellä teille, millaisia tunteita Kansallisteatteri ja lähestyvät esitykset herättävät muutamissa Muuriin liittyvissä henkilöissä.

 

 

kansis6

 

Jukka Vuokko, Kansallisteatterin tekninen tuottaja

Muurin ajan Jukka toimii myös järjestäjänä

Mitä järjestäjä tekee?

Välittäää informaatiota eri tiimien välillä huolehtien esimerkiksi, että esitys voi alkaa, kun on sen aika.

Mikä on paras muistosi liittyen Kansallisteatteriin?

Kansallisteatteri on minulle kuin toinen koti. Erityisen hauskoja muistoja on syntynyt reissuilla, joilla on haettu esityksiin erikoisia esineitä kaukaakin. Kerran haimme esimerkiksi traktorin kauhan.

Mitä odotat Muurin esitysviikolta?

Sitä, että saa olla paljon teatterilla ja olla konkreettisesti avuksi.

 

Matias, sovituspäällikkö ja kitaristi

Mikä on sun paras muisto Kansallisteatterilta?

Se on kyllä Metsän ensimmäisen esityksen lopusta, kumarruksista. Esitys oli mennyt hyvin ja kumartaessa huomasi, että myös yleisö oli selvästi mukana jutussa. Tunnelma oli mahtava!

Miltä tuntuu palata takaisin pienelle näyttämölle?

Tuntuu tosi hyvältä, koska tykkään Pienestä näyttämöstä. Se on kodikas ja suloinen kaikkinen bäkkärin labyrintteineen.

Mitä odotat Muurin esitysviikolta?

Väsymystä, mutta myös yhdessä tekemistä. Yhteinen talkoohenki luo hienon fiiliksen!

IMG_1998
Metsän bändi kumartamassa. Kuva: Susan Heikkinen

 

Mikael, Humanistispeksin pitkäaikainen fani

Olet kutsunut itseäsi humanistispeksin suurimmaksi faniksi. Miten sinusta tuli sellainen?

Ensimmäisen kerran olen tykästynyt speksiin jo seuratessani tyttöystäväni Leean harjoittelemista Magian mestariin vuonna 2013. Pidin tyylistä, jolla Humanistispeksissä treenataan. Magian mestarin yleisössä sitten silmäni avautuivat näkemään, kuinka vuorovaikutuksellista teatteri voi olla ja tykästyin formaattiin todenteolla!

Mikä on paras muistosi Kansallisteatterilta?

Metsä kokonaisuudessaan. Speksit toimivat aina, mutta Pienellä näyttämöllä kokemuksesta tuli jotenkin vielä suurempi, tunnelma oli huikea.

Mitä erityisesti odotat Muurin esitysviikolta?

Odotan ensi-iltaa, koska silloin olen menossa katsomaan Muuria. Lähestyn speksejä useimmiten Leean hahmojen kautta, mutta tällä kertaa kiinnostaa lisäksi erityisesti, miten synkähkö aihe soveltuu speksiin ja toisaalta, miten aito historiallinen miljöö on toteutettu. Useinhan Humanistispeksissä on nähty jollain tavalla epärealistisia maailmoja.

 

Sanna, näyttelijä ja speksifuksi

Olette käyneet jo harjoittelemassa Pienellä näyttämöllä. Miltä se tuntui?

Aluksi musta ei tuntunut erityiseltä, mutta yhtäkkiä lavalla ollessa iski innostuksen tunne. Näin katsomon ja saatoin miettiä vain, että nuo paikat tulee täyttymään yleisöstä.

Millanen fiilis on mennä esiintymään Kansallisteatterin lavalle?

Esityspaikka on pohjimmiltaan vain paikka, mutta kyllä Kansallisteatterissa on jotain erityistä, ei sinne kuka tahansa pääse. Se, että me esiinnytään juuri siellä tuo tekemiseen lisäenergiaa!

Mitä odotat Muurin esitysviikolta?

Paljon naurua ja sekoilua sekä yleisön kanssa että esiintyjäporukassa. Tulen nauramaan verhoissa varmaan enemmän kuin yleisö!

Lähteenä käytetty: https://kansallisteatteri.fi/

Päivä speksielämässä: ohjaaja Helmi

Produktion toiset läpimenot järjestettiin tammikuun lopussa tutulla Uudella ylioppilastalolla. Läpäreissä näyttelijät, tanssijat ja bändi pääsivät jälleen treenaamaan koko porukan voimin ja näyttämään muulle produktiolle, miten menee. Muiden tiimien jäsenet pääsivät puolestaan tekemään viime hetken ideointia ja suunnitelmia esityksiä varten, tai näkemään jo valmiin työnsä tuloksia näyttämöllä!

Tällä kertaa seurasimme läpäreissä ohjaajaamme Helmiä. Ohjaajan päivään kuuluu monenlaista vilskettä ja paljon ajatustyötä. Helmi on yleisen kirjallisuustieteen opiskelija ja seitsemännen vuoden speksiläinen.

 

Miten päädyit speksiin?

Kun pääsin opiskelemaan ja sain hyväksymiskirjeen yliopistolta, välissä oli Humanistispeksin flaijeri. Olin miettinyt teatteriin liittymistä, joten kiinnostuin speksistä ja päädyin pääsykokeisiin.

Miten speksivuotesi ohjaajana on mennyt?

Hyvin on sujunut, koska tiesin, mitä odottaa. Osa ohjaajan työnkuvaa on, että kaikkea yllättävää voi tulla eteen joka viikko, eli olen pysynyt kiireisenä. Mutta olen tykännyt ja oppinut todella paljon.

Ohjaajan pesti on todella pitkä, joten vuoden aikana ehtii nähdä produktion kaikki vaiheet, ja senkin takia pestiin liittyy paljon kaikkea yllättävääkin.

Mikä fiilis jäi toisesta läpäriviikonlopusta?

Antoisa ja onnellinen, vaikka vielä on muutamia pikku vikoja.

Kulttuurivinkkisi:

Kristian Smedsin Tabu Kansallisteatterissa.

Video, teksti ja kannen kuva: Sohvi Tikanmäki

Speksitaidoilla työelämään?

Oili Paaskoski

IMG_5689

Mitä teet nyt ja mitä olet tehnyt aikaisemmin speksissä?

Olen ollut Humanistispeksissä vuodesta 2014, eli yliopisto-opintojen alusta lähtien. Opiskelin tuolloin vielä Pop & Jazz Konservatoriossa muusikoksi, ja speksibändistä puuttui saksofonisti, joten hyppäsin mukaan. Seuraavana vuonna toiminkin jo bändin tiimipäällikönä. Sittemmin halusin vähän uusia haasteita, joten olin produktion tuottajana ja tulevaan Muuriin olen tehnyt graafista suunnittelua sekä toiminut trailerin tuottajana. Yksi hallituskausi tuli vietettyä myös Humanistispeksi ry:n hallituksessa tilavastaavana.

Millaisia kulttuurialan töitä olet tehnyt tai teet?

Olen työskennellyt festivaalituotannon assistenttina ja sittemmin tuottajana Art goes Kapakka –festivaalilla parisen vuotta. Siellä olen tehnyt sekä itse vuosittaista festivaalia, että sen oheistapahtumia, viimeisimpänä Suomi 100 –aiheista tapahtumaa. Lisäksi työskentelen musiikkitoimittajana Muusikkojen liitossa.

Onko speksissä keräämäsi kokemus auttanut sinua työpaikkojen saamisessa?

Suoranaisesti speksikokemus ei ole ehkä ollut se päätekijä työpaikkavalinnoissa, vaan enemmänkin yleinen aktiivisuus kulttuurialan vapaaehtoistöissä. Speksin ansiosta pystyn kuitenkin ennen kaikkea kertomaan työnantajalle, mitä osaan ja millaisia projekteja olen aiemmin tehnyt.

Miten olet hyötynyt speksikokemuksestasi itse työnteossa?

Speksin tuottajana jouduin ottamaan yhteyttä ennestään tuntemattomiin ihmisiin, koordinoimaan koko produktiota ja hoitamaan budjetti- ja sopimusasioita. Nyt voin lisätä osaamispalettiini myös taittoa ja videotuotantoa. Kynnys kysyä suoraan asioista ja ottaa niistä selvää on madaltunut huomattavasti speksin myötä, ja luotto omaan osaamiseen parantunut!

Kulttuurivinkkisi:

Löysin viime viikolla siivoukseen taustamusiikkia etsiessäni uudestaan Dxxxa D:n kokeellisen rap-albumin Tunteet ja käteinen vuodelta 2011. Se on kova, ja kyseinen artisti kiertää myös nyt uuden levyn julkaisun tiimoilta, joten livekeikalle kannattaa suunnata.

 

Sini Helminen

IMG_6167

Mitä teet nyt ja mitä olet tehnyt aikaisemmin speksissä?

Tässä speksissä olen mukana käsikirjoitus- ja sanoitustiimeissä. Olen ollut sanoituspäällikkönä tai rivisanoittajana mukana humanistispeksissä Kuolema on katetusta (2012) asti ja käsikirjoittamassa neljää speksiä. Aikoinaan heiluin myös lavalla statistina ja näyttelijänä neljässä produktiossa.

Millaisia kulttuurialan töitä teet tai olet tehnyt?

Opiskeluaikoina olen ollut kustannustoimittajaharjoittelijana Otavalla sekä kirjoitellut kirja-arvosteluja lastenkirjallisuuslehtiin. Nyt olen lasten- ja nuortenkirjastonhoitajana Oulunkylän kirjastossa ja kierrän myös kirjavinkkaamassa muualla Helsingissä. Päivätyön ohella olen nuortenkirjailija. Kolmas romaanini nuortenfantasiasarjastani Väkiveriset julkaistaan huhtikuussa. Aiemmin sarjasta ovat ilmestyneet Kaarnan kätkössä (2017) ja Kiven sisässä (2017).

Onko speksissä keräämäsi kokemus auttanut sinua työpaikkojen saamisessa?

Kun hain töihin kirjastoon, kerroin hakemuksessa avoimesti speksitaustani. Kokemus esiintymisessä ja kulttuuritapahtumien tekemisessä varmasti vaikutti siihen, että tulin valituksi vakituiseen työsuhteeseen, vaikka kirjastoalan kokemusta oli vielä vähän. Lähestyessäni kustantamoja käsikirjoituksella olen myös maininnut saatteessa speksikäsikirjoituksistani. Käsikirjoituspinot kustantamoissa ovat tosin niin isoja, etten usko sillä olleen varsinaisesti merkitystä.

Miten olet hyötynyt speksikokemuksestasi itse työnteossa?

Ehkä harva sitä olettaa, mutta lastenkirjastotyö vaatii paljon esiintymis- ja äänenkäyttötaitoja. Silloin kun en puhu koululuokille kirjoista, järjestän lastentapahtumia tai esiinnyn hassuissa asuissa satutunneilla. Olen myös käsikirjoittanut draamapedagogi Minna Rimpilän kanssa useita näytelmällisiä kirjavinkkauksia, joita esitämme ympäriinsä Helsingin kirjastoissa.

Kirjailijana olen hyötynyt erityisesti siitä, miten speksin sanoitus- ja käsikirjoitustiimeissä on pitänyt oppia tekemään kompromisseja ja korjauksia muiden tiimiläisten tai ohjaajien ja musapäälliköiden mielen mukaan. Kustannustoimittajan kanssa korjausten tekeminen on paljon helpompaa, kun ei ole tottunut olemaan yksin tekstinsä jumala.

Kulttuurivinkkisi:

Musikaalit! Speksit, vanhat mustavalkoiset elokuvat steppikohtauksineen,vesimusikaalien vedenalaiset tanssit, Sondheimin nerokkaan synkät sanoitukset, Disney-elokuvien soundtrackit, West Endin loisto. Musikaalit ovat ekspressionismia; ne eivät näytä miltä asiat näyttävät vaan miltä ne tuntuvat.

Valokuvat: Anniliina Lassila

Päivä speksielämässä: maski- ja hiustiimien Kaisu

Promokuvaukset tämän vuoden produktiota varten tapahtuivat tammikuun alkupuolella Kaupunginmuseossa sekä Uudella ylioppilastalolla. Promokuvausten näkyvin osa, itse kuvat hahmoista, tulevat näkymään Humanistispeksin sivuilla ja someissa. Osa julkaistiin jo eilen nimenjulkistusjuhlissa ja osa tulee some-kanaviin yksitellen ennen esityksiä.

Vaikka kuvaukset kestivät vain yhden aamupäivän ajan, on taustalla paljon valmistautumista niin puvustuksen kuin maskin ja hiustenkin osalta. Seurasimme promokuvauksissa maski- ja hiustiimissä toimivaa Kaisua. Kaisu on englannin opiskelija ja ensimmäisen vuoden speksiläinen.

Miten päädyit speksiin ja hius- ja maskitiimeihin?

Kuulin ensimmäisen kerran speksistä vuosia sitten isoveljeltäni, joka oli mukana KY-Speksissä, ja siitä lähtien tiesin haluavani speksijuttuihin mukaan. Maskeeraus on ollut rakas harrastus jo pitkään, ja kuultuani maski- ja hiustiimistä avajaiskarnevaaleissa päätin hakea siihen.

Miten speksivuotesi on mennyt?

Speksivuosi on sujunut oikein hyvin! Oon saanut paljon uusia kavereita ja tuttavuuksia ja oppinut uusia juttuja maskeerauksesta ja hiustenlaitosta. Paljon aikaisia herätyksiä mutta sitäkin enemmän uusia kivoja kokemuksia!

Miten maskeeraus ja hiustenlaitto sujui tänään?

Ihan kivasti, vaikka tulikin kiire! Oli siistiä nähdä kaikki hahmot valmiina.

Kulttuurivinkkisi:

Black Mirrorin kauan odotettu neloskausi, joka tuli Netflixiin pari viikkoa sitten. Se pistää ajattelemaan.

Teksti ja video: Sohvi Tikanmäki

Päivä speksielämässä: viulisti Emilia

Läpimenot ovat speksiläisen speksikauden lähes odotetuin tapahtuma, ellei itse esitysviikkoa lasketa. Läpimenoja on yleensä kauden aikana kolmet. Läpimenoissa näyttelijät, tanssijat ja bändi käyvät esityksen läpi alusta loppuun. Visu- ja äänitiimit ovat paikalla suunnittelemassa omia osioitaan osaksi esityksen kokonaisuutta.

Seurasimme ensimmäisten läpimenojen ensimmäisenä päivänä bändissä viulua soittavaa Emiliaa. Emilia on musiikkitieteen opiskelija ja toisen vuoden speksiläinen.

Miten päädyit speksiin?

Ensimmäisenä yliopistovuonna kuulin speksistä ja olin katsomassa Metsän. Se oli todella hyvä ja siitä heijastui speksin tekemisen hauskuus, joten päätin hakea seuraavana vuonna itsekin mukaan. Pääsin speksibändiin viulistiksi, ja homma oli niin hauskaa, että päätin hakea mukaan myös tänä vuonna.

Miten speksisyksysi on mennyt?

Speksisyksy on sujunut hyvin, bänditreenit on lähtenyt hyvin käyntiin ja uusiin bändiläisiin on ehtinyt tutustua. Speksibiisit pyörivät jo tässä vaiheessa päässä.

Mikä fiilis jäi läpäreiden ensimmäisestä päivästä?

Tosi hyvä! Oli kiva nähdä kuinka juoni kulkee esitettynä. Tähän mennessä oltiin vaan bändin kesken soitettu biisejä, nyt tajusi mitä niissä tapahtuu ja miten ne liittyvät tarinan kulkuun. Kaikki osasivat hommansa tosi hyvin, ootan jo innolla seuraavia läpäreitä!

Kulttuurivinkkisi:

Star Wars episodi VII: The Last Jedi. Tulee leffateattereihin ensi viikolla 13.12., ja Star Wars -fanina se on tällä hetkellä juttu jota odotan eniten.

Video ja teksti: Sohvi Tikanmäki

Vahvuus, vapaus ja virat

rajaus123379664_10212662150881222_2080727451_o
Kuva: Emma Seiteri

Veera ja voimanosto

Oon neljättä vuotta speksissä ja tokaa kautta Humanistispeksi ry:n hallituksessa.

Tänä vuonna teen produktiossa uutta aluevaltausta apuohjaajana, mikä on sairaan mielenkiintoista. Haluan haastaa itseni kehittymään monella osa-alueella. Olen myös koreografina.

Mitä harrastat?

Voimanostoa. Kävin pitkään salilla ilman varsinaista tavoitetta, mutta jossain kohtaa aloin kaivata sellaista. Mietin pitkään, mikä minua eniten motivoi ja päädyin siihen, että haluan olla vahvempi. Voimanostossa kilpaillaan kyykyssä, penkkipunnerruksessa ja maastavedossa. Tavoitteena on tehdä yksi toisto kussakin liikkeessä niin suurilla painoilla kun mahdollista.

Mikä on parasta voimanostossa?

Se, että saa kilpailla nimenomaan itseään vastaan. Muita kohtaan ollaan kannustavia, ja harrastajilla on tiivis, maailmanlaajuinen yhteisö. Hyvää on myös ”body positivity”: se miltä oma keho näyttää ei ole tärkeää vaan se, mitä sillä voi tehdä. Plus, on kivaa olla vahva!

Kultuurivinkkisi: Cats-musikaali Tampereen teatterissa

23261998_855871227905093_894029092_o
Kuva: Niko Hänninen

Sakari ja musiikki

Olen Sakari, suomen kielen opiskelija ja ekaa kertaa speksissä mukana. Produktiossa soitan bassoa ja laulan vähäsen.

Mitä harrastat?

Musiikkia. Soitan orkesterissa kontrabassoa ja erilaisissa bändeissä bassoa ja kitaraa. Musiikki vie niin paljon aikaa elämässä, että se taitaa olla enemmän kuin pelkkä harrastus. Musiikin lisäksi sydäntä lähellä on pyöräily ja cocktailit.

Mikä on musiikkiharrastuksessa parasta?

Soittaminen on vapauttavaa, kehittävää ja kaikin tavoin vaan parasta hommaa.

Kultuurivinkkisi: Liam Gallagherin uusi albumi As You Were

 

23423359_1736014859744652_1571499586_o
Kuva: Heini Taponen

Saana ja järjestöt

Oon toisen vuoden speksiläinen ja humanistiopiskelija, vaikkakin n. vuoden yliopistolainen.

Tässä produktiossa toimin pääkäsikirjoittajana, ja lisäksi sanoitan pari biisiä ja häärään lavastus- ja markkinointitiimeissä.

Mitä harrastat?

Opiskelijajärjestötoimintaa. Se on ollut lähellä sydäntäni jo vuosia. Tänä vuonna toimin kahden järjestön hallituksessa ja yhdessä virkailijana. Olen myös mukana ylioppilaskuntamme edustajistopolitiikassa, ja humanistispeksi on kirsikkana kakun päällä.

Mikä on järjestötoiminnassa parasta?

Se on sosiaalista, monipuolista ja itseä kehittävää. Olen saanut todella rakkaita ystäviä, toiminut monenlaisissa pesteissä ja päässyt järjestämään kaikenlaisia tapahtumia aina koulutuksista upeisiin vuosijuhliin. Järjestötoiminta on kehittänyt organisointi- ja vuorovaikutustaitojani sekä paineensietokykyäni.

Kultuurivinkkisi: Stranger Thingsin kakkoskausi!

Speksijäärän jorinoita

Ennen ei ollut kaikki paremmin. Humanistispeksin ensimmäisiä pyllähdyksiä ja haparoivia askeleita seuranneen silmin voin sanoa, että valtava matka on kuljettu. Tänä aikana speksi on kasvanut, paisunut, oppinut ja erehtynyt ja erehtynyt taas uudestaan ja me speksiläiset olemme muuttuneet sen mukana. Tie on kulkenut Malmitalolta Kansallisteatteriin ja Savoyihin, mutta yksi on pysynyt: speksirakkaus.

Speksi yhdistää kaksi lempiasiaani: improvisaation ja musikaalit. Musiikki tuo speksiin tunnetta ja elämyksiä, omstart-huutojen ansiosta jokainen ilta lavalla, verhoissa tai katsomossa on aina erilainen ja aina on uusia läppiä, jotka saavat nauramaan kippurassa.

enskariIMG_2888Ensimmäisessä toteutuneessa humanistispeksissä Aallonharjalla istuin vain yleisössä. Sinne minut oli raahannut siskoni Tuuli, joka oikeastaan yksinään toimi lavastus- ja puvustustiiminä. Tekijöille ehkä kaikki oli uutta ja hankalaa, mutta katsojana fiilikseni oli kuin laulussa Putte Possun nimipäivistä: kunpa oisin saanut olla mukana. Energia ja ilo täyttivät lavan ja siitä oli aivan pakko päästä osalliseksi.

Toisessa speksissä Kuolema on katettu tulin jo vetäistyksi käsikirjoittajaksi ja sanoituspäälliköksi. Huseerasin myös lavalla näyttelemässä ja siirtelemässä lavasteita. Tunne oli jotakin sähköistävää ja ihmeellistä: katsoa, kuinka käsikirjoitus ensin synnytettiin ja näyttelijät ottivat hahmot omakseen ja herättivät ne eloon. Karun Malmitalon sijaan päästiin kulttuuriareena Gloriaan. Takahuoneessa maskeerattiin, pukeuduttiin ja kuhistiin jännittynyttä odotusta. Lavalla tyylikkäiden lavasteiden keskellä sen vasta tajusi, kuinka pitkälle koneelle naputellut sanat olivat johdattaneet.

emilianuutinen

Ensimmäisen speksini jälkeen en enää pystynyt päästämään irti. Nyt olen käsikirjoitustiimissä jo neljättä kertaa, sanoitustiimiä johdin kolme vuotta, neljäntenä olin kakkosena ja sanoitustiimiläisenä kahdesti; lisäksi vietin neljä speksiä lavalla statistoimassa. Samalla speksi on aikuistunut: kun ennen pieni porukka teki mitä kukin osasi ja yritti sitäkin mitä ei osannut, nyt Humanistispeksin produktioihin on niin kovasti halukkaita, että tiimien jäsenet valitaan tiukkojen kokeiden ja seulan lävitse. Näyttelijöiden pääsykokeet eivät eroa pahemmin TEAK:in pääsykokeista, visutiimiläiset esittelevät päälliköille portfolioitaan, halukkaat sanoittajat koesanoittavat ja muusikot ja laulajat esittävät taitojaan. Muutamissa vuosissa Humanistispeksi on syntynyt tyhjästä ja kohonnut merkittäväksi tekijäksi speksikentällä, speksiksi, johon mukaan pääseminen on etuoikeus ja joka voi ylpeästi pistää parastaan tärkeimpien teatterien lavoilla.

IMG_5983

Vaikka Humanistispeksi on kasvanut niin suureksi ja kimmeltäväksi, sen sydän on pysynyt ennallaan. Meitä muutamia vanhoja jääriä on yhä riippumassa nilkasta kiinni mutta uusia innokkaita tulee joka vuosi. Humanistispeksi on tasa-arvoinen yhteisö, jonka jokaiseen produktion valintakokeissa kaikki ovat samalla viivalla. Kaverisuhteet tai vanhat uroteot eivät paina, vaan jokaisen produktion alussa ovet ovat auki uusille lahjakkuuksille ja vaikka ei aina mahtuisi haluamiinsa tiimeihin mukaan, yhdistyksessä tai speksiperheessä on silti aina innokkaalle paikka vapaana.

Mitä on Humanistispeksi? Se on istumista Klusterin tahmaisella lattialla villasukat jalassa ja itkemässä yhdessä fiilisringissä. Se on hyppimistä pöydällä kun ympärillä lauletaan tuttuja omia sanoja ja tapaillaan vanhaa koreografiaa. Se on sitä, että monesta tulee yksi ja kaikesta suurempaa.

Hiukset2
Usean vuoden speksiläinen Sini Helminen

 

Speksimatka kolmessa muistossa

Uuden Humanistispeksin produktion haut ovat käynnissä. Nyt on aika katsoa ajassa taaksepäin ja muistella menneitä speksiproduktioita. Tulevan produktion tuottajat Timi Ritvasalo, Taru Jäntti ja Alina Tolvanen ovat tiivistäneet omat speksimatkansa kolmeen heille tärkeään muistoon menneiltä vuosilta.

Timi

Speksin tekemiseen vaaditaan käsittämätön määrä työtä ja rakkautta. Tammikuussa 2014 olin mukana ensimmäisissä koko produktion läpimenoissa. Hämmästyin siitä, kuinka valtava produktio speksi onkaan. Olimme näyttelijöiden kanssa hinkanneet omassa ryhmässämme, mutta musiikki ja visuaalinen ilme herättivät sen aivan uudella tavalla eloon. Muistan silloin ymmärtäneeni ensimmäistä kertaa, kuinka iso, tärkeä ja merkityksellinen produktio on kyseessä. Kuinka paljon ihmiset ovat valmiita antamaan itsestään yhteisen esityksen onnistumiselle.

IMG_3779

Viime vuonna sain kunnian ohjata Humanistispeksin 7. produktion. Vuoden kestävä projekti antoi hurjasti ja opin enemmän teatterista ja itsestäni kuin ehkä yhdenkään aikaisemman vuoden aikana.  Hurjaan työrupeamaan kuului myös paljon epävarmuuden ja tiedottomuuden hetkiä. Muistan erään helmikuisen aamun, jona olin seuraamassa esiintyjien tanssiharjoituksia. Huonosti nukuttu yö ja loputtomalta vaikuttava muistio saivat ajattelemaan, että kaikki hajallaan olevat palaset eivät ehkä olekaan sovitettavissa yhteen. Olen oppinut paljon asioita Humanistispeksissä viettämieni vuosien aikana, ja yksi niistä on katsoa pois itsestä kun asiat vaikuttavat mahdottomilta. Nostin katseeni, ja näin esiintyjät, jotka harjoittelivat koreografiaa ennakkoluulottomasti, itsevarmasti, yhdessä. Sen jälkeen en epäillyt enää mitään.

Liityin Humanistispeksiin aikoinaan tehdäkseni teatteria. Huomaan kuitenkin muistojani läpikäydessä, että muistojen keskiössä ovatkin ihmiset. Ihmiset, joiden kanssa olen saanut tehdä intohimoisesti teatteria, katsoa animaatiomaratooneja, kerääntyä kesällä viltille, jakaa meemejä, hiljentyä, olla läsnä toisille ja paljon muuta, joka ei mahdu merkkirajaan. Humanistispeksi on tuonut elämääni ihmisiä, jotka ovat mukanani vielä pitkälle tulevaisuuteen.

Taru

img_1859Yksi tärkeä muisto minulle liittyen speksiin on vuoden 2016 produktion Metsän kenraali. Olin produktiossa puvustamassa sekä tekemässä maskeja ja hiuksia ja katsoessani esitystä huomasin näkeväni koko lavan ihan uudella katseella. Tuijotin ompelemiani vaatteita tarkkaillen, toimivatko ne näyttelijän päällä, kyttäsin, etteivät tanssijoiden kampaukset ala purkautua ja analysoin, miten valaistus vaikutti aiemmin päivällä tekemääni maskiin. Vanhasta ja tutuksi luulemastani teatteriharrastuksesta avautui täysin uusi näkökulma, joka on huomattavasti rikastanut teatteriesitysten katsomista.

Viime vuoden speksin pikkujouluissa muistan ajatelleeni, että enpä ole koskaan ennen ollut juhlissa, joissa olisin oikeasti tuntenut näin paljon ihmisiä. Ja vieläpä näin kivoja ihmisiä.

Ensi-iltakatsomossa istuminen on ihan huikeaa. Ilma on täynnä sähköä ja sisällä kuplii. Tekee mieli huutaa muulle yleisölle että ”minä olen ollut tekemässä tätä! Katsokaa miten hyviä noi kaikki muut on!”. Sama fiiliksen on saanut kokea kahtena viime vuonna. Ja sama fiilis on pakko saada vielä monta kertaa uudestaan.

Alina

Valehtelisin jos väittäisin, että Magian mestari oli ensimmäinen speksi jonka näin, mutta se oli ensimmäinen humanistispeksini. Yhdessä sadan tuntemattoman katsojan kanssa koen siinä hetkessä jotain salaista, yhteistä, ainutkertaista. Jollain tapaa olen osana myös esiintyjien maailmaa. Kuin vahingossa huudan ensimmäisen kerran ”omstart”, ja punastun.

Kaikki mikä kiiltää -esityksestä muistan hiuspuuterin tuoksun. On aikainen aamu, mutta kaikki hehkuvat. Levyt vaihtuvat soittimessa ja ihmiset maskipenkeillä. Juon limsaa toisella kädelläni ja toisella maalaan kasvoja. Siveltimestäni näyttelijä vanhenee 40 vuotta, ja humaltuu. Suljen silmäni ja hengitän lisää hiuspuuteria. Kun on osana jotain tärkeää ja erityistä, sitä tuntee itsensäkin tärkeäksi ja erityiseksi.

Suosikkihetkeni esiintyessä on aina ollut kumarruksissa. Teatterimuseon ilma on kostea ja tahmea, kun Kasvamattomat lähestyy päätöstä. Katson vasemmalle ja oikealle nähdäkseni niin tutuksi tulleet hymyilevät kasvot. Tämä on minun heimoni. Liimaamme kädet yhteen ja kiitämme. Tiedän, että kun juoksemme pois näyttämöltä esitys on mennyttä. Se jää muistoksi Mikä-mikä-maahan, sinne missä muutkin taputetut projektit ovat. Minulla alkaa jo nyt olla vähän ikävä seuraavaa ja sen jälkeistäkin produktiota. Se saa jatkamaan.

Tuottajat
Humanistispeksin 2018 tuottajat Timi Ritvasalo, Taru Jäntti ja Alina Tolvanen

 

 

 

Lentoharjoituksia

Speksit ovat upeita, elämää mullistavia ja unohtumattomia projekteja. Ja vain kerran vuodessa.

Humanistispeksi ry on vuosi vuodelta kasvanut suuremmaksi yhteisöksi, johon virtaa teatterista kiinnostuneita lahjakkaita tyyppejä. Ja hirveintä on, että toisin kuin vielä muutamia vuosia sitten, kaikille ei riitä enää tekemistä produktiossa. Ei varsinkaan juuri sitä tiettyä juttua: joku haluaisi kokeilla uutta, toinen kehittyä jossain ja sitten on se yksi juttu, josta on haaveillut salaa jo monta vuotta. Siis mitä tehdä? Vastauksemme: kesäproduktiot!

19959436_10155445870697645_27745182122054032_n 2Tänä vuonna päätettiin tehdä kaksi hieman pienempää produktiota, jotka olisivat muodoltaan vapaampia. Kesäteatteriproduktioon valitsimme työskentelymuodoksi devising-metodin, jossa lähtökohtana ei ole käsikirjoitus, vaan esitys luodaan yhdessä työryhmän kanssa, harjoitusten ja innostavien teemojen kautta. Jotenkin ohjaaja ja tuottaja päätyivät valitsemaan J.M. Barrien romaanin Peter and Wendy koko produktion lähtöalustaksi, suurimmaksi osaksi sen herkullisen teemavalikoiman vuoksi – osittain vain siksi kun on kiva olla kakara. Ja kuka olisikaan enemmän kakara kuin Peter Pan? Poika. Mies? Poika-mies Pan? Näistä ajatuksista se sitten lähti: kaikki saivat tehdä just mitä halusivat ja saivat apua, jos sitä kaipasivat. Ja sitten vaan koottiin palapeli kasaan ja siroteltiin vähän keijupölyä päälle.

Olen ensimmäistä kertaa esiintyjänä Humanistispeksin produktiossa. Esiintyminen on kiinnostanut minua jo jonkin aikaa, ja siksi onkin ollut jännittävää sanan kaikissa merkityksissä päästä toteuttamaan omia intressejään. On ollut kuumottavaa ja ihanaa päästä heittäytymään improharjoitteissa ja pyrkiä irtautumaan estoistaan (jos tiedät, mitä tarkoitan…), mistä teki mahtavaa juuri esiintyjäkatraassa vallitseva hyvä fiilis ja kannustava ilmapiiri. Odotan suurella jännityksellä esityksiä, jälleen sanan kaikissa merkityksissä.” – esiintyjä Roosa

Nyt ollaan päästy siihen hetkeen, että ensi-iltaan on vain viikko jäljellä. Kesäkuussa pidettiin vähän kesälomaa, mutta heinäkuussa ollaan treenattu (lue: leikitty) ihan hiki hatussa. Välillä maltetaan mennä sadepäiviä pakoon sisälle ja treenataan ihan aikuisten oikeesti, mutta seuraavana päivänä taas pyöritään nurmikossa. Ja se kaikki tuntuu niin oikealta. Ja niin hirveältä samaan aikaan. Me leikitään, mutta monet kohtaukset on kaikkea muuta kuin leikkiä.

kasvamattomat_02.jpgKasvamattomat-produktio ammentaa henkensä kasvukivuista ja lentoharjoituksista, joita Peter Panin tarina on täynnä. Jokaisella hahmolla on oma kasvukertomuksensa kerrottavana, ja niin on myös jokaisella työryhmämme jäsenellä. Ne tarinat ovat synnyttäneet musiikkia, monologeja ja draamallisia kohtaamisia. Jo pelkästään näiden tyyppien innostus päästä tekemään ja sanomaan asioita on saanut aikaan niin mieletöntä inspiraatiota, ettei voi olla kuin onnellinen ja ylpeä ja odottaa tulevaa.

Kaikki lapset kasvavat aikuisiksi paitsi me! Ensi-ilta on 1.8. klo 19 Teatterimuseolla. Lisätiedot löydät täältä. Iloisia ajatuksia kaikille, ja kohti aamunkoittoa!

Tiimipäällikön leivontanurkka

Nyt kun kevätsäät ovat alkaneet vihdoin helliä, alkaa samalla tehdä mieli kokeilla jotakin uutta ja seikkailuntuoksuista. Löysinkin pöytälaatikkoni kätköistä yhden kaikkien aikojen lempiresepteistäni: taustalaulupäällikön leivontaohjeen! Sopii erityisesti suurempaan nälkään ja on pitkän valmistusaikansa johdosta erityisen maukas.img_8922

Taustalaulupäällikköohje

1 hengelle

Valmistusaika: noin 9 kk.

Ainesosat:

Taikina:

  • 1 taustalaulutiimi
  • 1 bändi
  • 11 laulavaa näyttelijää
  • 4 dl nuotteja
  • 3 dl nuottien uusia versioita
  • 1 litra treenejä
  • 4 dl tiimipäällikkökokouksia
  • 7,5 dl läpimenoja
  • 2 dl saunailtoja (myös kaljaillat ok)
  • 1 rkl WhatsApp- ja Facebook-keskusteluja

Kuorrutus:

  • 4 dl hiuslakkaa
  • 2 tl jännitystä
  • ripaus epävarmuutta
  • kehuja

16196713_1233120360107791_1738150695_o

Ohje:

  1. Kiipeä pääsykoeviikonloppuna Uuden ylioppilastalon viidenteen kerrokseen ja valikoi sieltä huolella taustalaulutiimi. Itse valitsin lopulta neljä laulajaa, joista tuli aivan ihana tiimi! Tämä on erityisen tärkeä vaihe, sillä tiimi luo pohjan taustalaulupäällikölle. Kun tiimi on valittu, laita se kattilaan ja sekoita mukaan nuotit sekä noin kolmasosa treeneistä.

 

  1. Heitä mukaan bändi, muutama desi treenejä lisää ja nuottien uudet versiot. Tämän jälkeen kuumenna, kunnes seos alkaa kiehua. Kannattaa antaa sekoituksen porista pari kuukautta kannen alla, sillä se käyttää yleensä puolet ajastaan ylimääräiseen säheltämiseen ja jammailuun varsinaisen työskentelyn sijaan. Tämän jälkeen lisää mukaan laulavat näyttelijät ja loput treenit. Keittämisen aikana kattilan reunoille alkaa muodostua speksirakkautta.

 

  1. Kaada seos suureen kulhoon ja ripottele läpimenot mukaan. Anna seoksen levätä muutama päivä niin hapettomassa tilassa kuin mahdollista – esimerkiksi Mannerheim-sali käy hyvin.

 

  1. Lisää mukaan tiimipäällikkökokoukset, saunaillat sekä viimeisenä erilaiset Whatsapp- ja Facebook-keskustelut levottomilla jutuilla ja gif-animaatioilla höystettyinä. Sekoita taikinaa ohjaajalle, tuottajille, muille tiimipäälliköille ja erityisesti näyttelijöiden lauluohjaajalle osoitetuilla kysymyksillä. Kaada taikina jännityksellä jauhotettuun vuokaan ja laita uuniin pariksi viikoksi, jotta tunnelma ehtii kohota.

 

  1. Ota esiin teatterilava ja kumoa valmis taustalaulupäällikkö sen takaosaan. Tunnistat onnistuneen päällikön siitä, että se pysyy pystyssä eikä pyörry tai luiki pakoon. (Jos valmiissa päällikössä esiintyy näitä piirteitä, heitä mukaan pari halausta muilta produktion jäseniltä.)

 

  1. Ennen ensi-iltaa kuorruta päällikkö hiuslakalla ja ripottele päälle pieni määrä epävarmuutta. Esityksen jälkeen laita kirsikaksi päälle yksi muulta produktiolta tai yleisöltä taustalaulajille osoitettu kehu, esimerkiksi: ”Taustalaulajat kuulostaa tänä vuonna hel-vetin hyvältä!” Lisää myös paljon omia kehuja tiimille sekä bändille.

 

Valmista tuli! Nauti esitysviikon aikana kuohuviinin ja onnenkyyneleiden kera. Maku vaihtelee ajoittain suloisen makeasta kitkerään ja takaisin päättyen lopulta ihanaan karonkassa nautittuun viimeiseen palaan. Jäljelle jää katkeransuloinen toive siitä, että kaiken pureskelun jälkeenkin saisi vielä kokea saman uudestaan.

14939537_10211641097488517_4964156405039387386_o
Vuoden 2017 taustalaulupäällikkö Alli