Speksin tekemiseen on alusta alkaen kuulunut periaate tarjota kaikille innokkaille mahdollisuus harrastaa teatteria kaikilla sen osa-alueilla. Kaksi vuotta lavalla pyörittyäni oli aika hypätä tuntemattomaan, joten hain lavastamaan, puvustamaan ja sanoittamaan, joista kahdesta viimeisestä minulla ei ollut lainkaan kokemusta. Tai no, olenhan minä ala-asteella tehnyt itselleni huonosti istuvat bokserit ja kuunnellut aika ajoin myös musiikkia.
Lieneekö näyttelijän ylimielisyyttä, etten koskaan tullut ajatelleeksi, kuinka paljon sanoitus ohjaa musiikkikohtauksen toimintaa? Koreografi määrää, miten näyttelijä liikkuu, mutta minä sanoittajana määrittelen, mitä tunteita hän ilmaisee ja miten. Tietenkin käsikirjoitus ja ohjaaja, suuri johtajamme, asettavat raamit, joiden puitteissa me toimimme.
Koska speksimme on kasvanut muutamassa vuodessa niin suureksi, ei kaikkia halukkaita enää valitettavasti voida ottaa mukaan, koska kaikille ei yksinkertaisesti riitä rooleja tulkittavaksi, asuja ommeltavaksi tai biisejä sanoitettavaksi. Tänä vuonna tiimipäällikkömme oli kehittänyt ennakkotehtävän, jossa sai kokeilla kykyjään sanoittamalla yhden kolmesta vaihtoehtoisesta kappaleesta. Itse valitsin Tarzanin ja Janen parisuhdekriisin Gotyen ”Somebody that I used to know” –kappaleen tahtiin.
Ennakkotehtävän tekeminen oli 
itsessään opettavaista, ja huomasin nauttivani suunnattomasti siitä, kuinka tavut loksahtelevat paikoilleen samalla pakottaen keksimään kiertoilmauksia ja vaihtoehtoisia sanajärjestyksiä. Sanoittaminen onkin mielestäni yhdistelmä runoutta ja matematiikkaa, enkä ole koskaan kokenut ymmärtäväni paljoa kummastakaan. Niin sitä aina oppii uutta.
Musiikkiteatterissa musiikkinumerot voivat olla joko irrallisia operettispektaakkeleita tai ne voivat olla osa tarinankerrontaa ja juonenkuljetusta. Humanistispeksi on viime vuosinaan painottanut musiikkikohtausten orgaanista punoutumista juoneen, ja se tuo paineita. En halua henkilöä pönöttämään lavalle kertomaan tunteistaan, jotka yleisö jo tietää.
Onneksi speksissä mitään ei tarvitse tehdä yksin. Verbaalisten rakkauden lähettiläiden Facebook-ryhmän seinä on väärällään versioita toisensa perään kaikista tulevista biiseistä, joita sitten yhdessä opponoidaan ja hinkataan. Koska omalle työlleen on helppo sokeutua, tiimiläiset huomauttavat sanavalinnoista, jotka eivät välttämättä tue laulajan motiiveja tai persoonaa. Jos itse ei ole joihinkin säkeisiin tyytyväinen, voi pyytää muilta mielipiteitä niiden kehittämiseksi.
Sitten ei tarvitse tehdä muuta kuin päästää irti täydellisyyden tavoittelusta ja odottaa, että näkee ja kuulee oman kappaleensa Savoyn lavalla parempana kuin olisi osannut kuvitellakaan.
