Teille tänään Humanistispeksin tämänvuotisesta näyttelijäporukasta kertoo Miikka-Matias aka Miikkis, toista vuotta speksissä mukana näyttelijänä. Päätin tänäkin vuonna hakea mukaan, koska olihan tämä nyt hervottoman hauskaa viimeksikin. On se kyllä hervottoman hauskaa nytkin. Taustastani sen verran, että olen näytellyt myös aikanani Viikin norssin lukion musikaaleissa, joista viimeiseksi jäi päärooli Peter Pan -musikaalissa. Saatatte ehkä muistaa minut? Nooh, asiaan.
Pääsykoeviikonloppu jännitti, sillä eihän ollut mitään takeita, että olisin päässyt mukaan. Onnekseni ohjaajamme Timi laittoi pian viestiä, että handshake ja onneksi olkoon vaan. Siinä sitä oltiin into piukeana sitten odottamassa koska aloitettaisiin.
Ensimmäiset tapaamiset 
näyttelijöiden kesken menivät tutustumiseen, niin uusiin kavereihin kuin käsikirjoitukseen, sekä aikatauluista keskustelemiseen. Jo siinä, kun luettiin yhdessä käsikirjoitus läpi, huomasi, että tämä ryhmä toimii. Nauru oli herkässä, kun pääsimme leikittelemään niin hahmojen nimillä kuin repliikeilläkin. Siitä aloimme pikkuhiljaa syventyä tarinaan, johon upposimme koko olemuksinemme. Tai ainakin tuntuu siltä kuin 21-vuotias englanninopiskelija Miikkis olisi vain joku rooli, jonka otan joka päivä treenien jälkeen.
Treeneissä harjoittelemme käsikirjoitusta, mutta siihen kuuluu myös hahmon rakentamista, improvisaatiota, sekä laulu- ja tanssitreenejä. Puhumattakaan satunnaisista maski-, puvustus- tai kampauskokeiluista. Kun näitä lisätään noin 3-5 treenin viikkoaikatauluun, niin kummasti kalenteri täyttyykin. Näytösten lähestyessä oma aika jää varmasti entistä vähemmälle, ja esitysviikko Savoyssa tulee varmasti vietettyä muualla kuin yliopistolla. Minua se ei haittaa, onhan se mukavaa rentoutua
hyvässä porukassa pitkän opiskelupäivän jälkeen, varsinkin kun voi tehdä jotain mistä nauttii.
Tiimissämme on mukava olla. Siellä voi kaikki olla rennosti oma itsensä (tai useimmiten joku aivan muu), ja toisia kannustetaan, kuunnellaan ja tarvittaessa lohdutetaan. Saamme toisemme nauramaan, mutta myös herkistymään ja toisinaan ällistymään. Olemme saaneet toisistamme hyviä ystäviä, joiden kanssa on mukava nähdä myös treenien ulkopuolella, ehkäpä karaoken tai pokeri-illan merkeissä. Eikö se sanokin jo paljon?
Olen suunnattoman iloinen, että pääsin tänä vuonna mukaan näyttelemään, josta pidän niin paljon. Pääsinpä kokeilemaan tänä vuonna myös sanoittajan hommaa, joka se on jo oma lukunsa. Tätä en vaihtaisi pois mistään hinnasta, ja uusi esityspaikka jännittää kovasti! Olisipa jo helmikuu…
.