Kuinka teatteriesityksestä saisi minimibudjetilla luotua elokuvallisesti uskottavaa niin, että se houkuttelisi mahdollisimman monet katsomaan itse esitystä? Tämä haaste on traileritiimin toiminnan ydin. Seuraavaksi tulen avaamaan kyseisen tiimin jäsenenä, kuinka haaste kohdataan ja voitetaan. Joku voisi ehkä luulla, että trailerinteko on helppo parin minuutin homma. Jos halutaan kuitenkin tehdä tarinallisesti kiinnostavaa materiaalia, eikä vain kuvata kännykällä metroasemaa tai kissoja päämäärättömästi, vaativat muutamat sekunnitkin monta tuntia työtä.
Etukäteissuunnittelu
Ideoinnissa täytyy ottaa huomioon, että traileri vastaa tulevaa speksiesitystä, kuitenkaan paljastamatta liikaa. Ensimmäinen tiimitapaaminen menikin alustavan brainstormauksen merkeissä. Jotkut kunnianhimoisimmista ideoista jouduttiin torppaamaan jo alkujaan, sillä ne eivät yksinkertaisesti olleet realistisia toteuttaa. Ajatuksissa upean vaikuttavalta tuntuva idea voisi nimittäin filmattuna näyttää kömpelöltä ja naurettavalta.
Brainstormauksen jälkeen tehdään tarkempi kuvakäsikirjoitus, jossa ilmenee muun muassa kuvan rajaus, suunnat, leikkaus, kohdistaminen ja kameran liike. Vaihtelevilla kuvakulmilla, rajauksilla ja kuvaustavoilla voidaan viestittää erilaisia asioita, eivätkä ne siis koskaan ole summamutikassa valittuja. Ideoinnista lähtien kyse on siis tarkasta työstä.
Miljöö
Vielä ennen kuvausten aloittamista on mietittävä, missä kuvaukset tapahtuvat. On löydettävä kuvauspaikkoja, sellaisia joissa on lupa kuvata, jotka tukevat speksin tarinaa, joissa saadaan kuvausrauha ja sopiva valaistus, ja jotka sopivat esimerkiksi speksin aikakauteen eikä ympärillä näy liikaa mainoksia tai muuta häiritsevää. Kuvauspaikkojen lisäksi on mietittävä, mitä mahdollista rekvisiittaa ja tarpeistoa kuvauksiin tarvitsee. Saman tilan voi tarvittaessa lavastaa useammaksi eri tapahtumapaikaksi.
Aikataulutus
Kuvauksia varten on suunniteltava ajat, jotka sopivat kaikille kuvausrumbaan osallistuville (mm. näyttelijät, maski, hiukset, mahdolliset statistit, puvustus, rekvisiitta), sekä spesifimpi kuvausaikataulu.
Ensinnäkin on mietittävä, missä järjestyksessä eri kohtaukset olisi järkevintä kuvata. Mitkä asiat tapahtuvat samassa miljöössä ja ketä hahmoja tarvitaan milloinkin? Yllättävien aikataulumuutosten hetkellä on pystyttävä soveltamaan: Mitä kuvataan nyt, kun henkilö X ei ole vielä saapunut paikalle? Saisiko tämän kohtauksen pakettiin 10 minuuttia lyhyemmässä ajassa vai onko se seuraavan kohtauksen aikataulusta pois? Myös lavasteiden siirtely on otettava huomioon kuvausaikataulua suunnitellessa, sillä on parempi kuvata kerralla kaikki kohtaukset, jotka tapahtuvat samoissa lavasteissa tavaroiden edestakaisin siirtelyn sijasta.
Kuvaus- ja äänitekniikka
Kuvauskikoilla voi saada aikaan ihmeitä. Sama tila voi muuttua aivan toiseksi tai pieni sermi näyttää korkealta seinältä. Näissä taioissa kuvan rajaus sekä suunnat ja kameran liike ovat merkittävässä osassa.
Visuaalisen kikkailun lisäksi on mietittävä myös äänimaailmaa. Onko trailerissa puhetta? Entä musiikkia? Jos musiikkia käytetään, millaista sen tulisi olla, jotta se tukisi tavoiteltua tunnelmaa ja vahvistaisi kerrontaa? Tehdäänkö musiikki itse vai täytyykö miettiä tekijänoikeuksia? Joka ikinen ääni, joka lopulliseen tuotokseen halutaan, täytyy äänittää erikseen. Äänitys tapahtuu joko kuvausten aikana tai sen jälkeen. Monet äänet ovat sellaisia, ettei niihin kiinnittäisi edes huomiota, ennen kuin ne puuttuvat. Tällaiset pienet arkiset äänet äänitetään jälkeenpäin, ja oikeanlaisten äänimaailmojen luominen on äärimmäisen kekseliästä taidetta itsessään!
Editointi
Viimein kaikki editoidaan eheäksi kokonaisuudeksi. Valitaan parhaat kuvat, leikkaillaan ja rajaillaan, luodaan tehosteita ja määritellään värejä. Kuvan ja äänen tulee olla synkassa, ja kerronnan on edettävä jouhevasti ja kiinnostavasti.
Kaiken ollessa melkein valmista saattaa yllättäen huomata, että 02.37 kohdalla filmissä vilahtaakin jokin twerkkaava pupu, jolloin kuva täytyy vaihtaa. Sitten vielä tiimikaveri ehkä huomauttaa, että kohdasta 01.07 puuttuu kuvassa näkyvän kengän kopahduksen ääni. Siinä sitten taiotaan uusi ääni, ja kun editoija on vihdoin saanut sen asetettua tismalleen oikeaan kohtaan, niin auta armias, jos tekniikka alkaa reistailla!
Kun lopulta kaikki se resurssien puutetta kompensoiva kikkailu, tuntien suunnittelu kuvausta ja äänitystä myöten on julkaisukelpoista täsmällisesti tahditettua ääni- ja kuvaraitaa, voidaan traileri vihdoin julistaa valmiiksi ja luovuttaa speksin markkinoinnin käyttöön. Ainiin, tänä vuonna tehdään yhden sijasta useampi pätkä!
Teksti: Henrietta Pihlaja
Kuvat: Mari Ala-Nikkola
Ensimmäinen kuvauspäivä vietettiin ihanassa Teatterimuseossa Kaapelitehtaalla!
Traileritiimin tuotoksia kävi tonttu vakoilemassa, joten tarkkaile joulukalenteria!
Visuaalinen suunnittelu voi viedä mukanaan kuvauksissa! Kuva: Sofianna Koivuniemi