Humanistispeksin blogi: Talon sisällä – mitä ennen enskaa tapahtuu?!

Taas se meni. Esitysviikko. Ihana, kamala esitysviikko.

Kaikkien ponnistelut ja kuukausien työskentely kulminoituu Humanistispeksissä kahdeksan päivän savottaan, jossa jengi vetää kellon ympäri teatterilla, eikä kukaan tiedä onko hulluus metodi vai metodissa hulluutta. Ihana, kamala esitysviikko. <3 Aika, jolloin elämme.

Tässä blogissa katsotaan vähän tarkemmin ineen skeneen, että mitä bäkkärillä tapahtuu ja mitä teatterin seinien sisäpuolella touhutaan ennen kutkuttavan ensi-illan hämärtyviä yleisövaloja. Joten kiinnostuskiikarit taskusta ja takaisin Peacockille vielä kerran!

Jokaisella speksillä on omat tapansa järjestää esityskautensa. Humanistispeksi on vuosia taktikoinut esityksensä viikolle 8, ja vain viikolle 8. Yhden viikon taktiikka liittyy paljolti roudauksiin, rahakysymyksiin, tilavuokriin ja muihin puhtaasti käytännön ja tehokkuuden kannalta tehtyihin päätöksiin, missä on vankkaa perää. Mutta siitä on seurauksia, kuten hullu episodi, jolloin koko kuusi kuukautta suunniteltu projekti synnytetään lavalle vajaassa kahdessa päivässä. Sekopäitä.

Itse olen aina rakastanut tätä jaksoa projektista. Teatterin töhinä on täysillä, stressitaso on kaakossa ja kaikki antaa oman parhaansa pöytään, koska voitto on jo niin lähellä, että sen tuntee niskassaan astuessaan hämärälle lavalle. Eli tälläisiä ovat raksa, tekninen ja kenraali!

Humanistispeksin esitysviikko alkaa tiukasta rakennuspäivästä, jonka aloittavat yleensä anivarhain ensimmäiseksi roudaavat lavastus ja bändi. Tänä vuonna lavastus oli jo kuuden jälkeen liikkeellä etukäteen järjestetyillä kuljetuksilla. Lavastuksia säilötään useassa paikassa suunnittelun ja valmistelun aikana, joten haut pitää koordinoida tarkasti rakennuspäivän aamuun, joka usein on myös ei-niin-käytännöllisesti sunnuntai. Lavastuksen ja bändin pitää saada oma rakennuksensa mahdollisimman nopeasti tulille sillä rakennuspäivä on kuin usean tiimin viestijuoksu, jossa yritetään ehtiä maaliin ennen kello kuutta. Rakennuspäivänä on pakko pitää myös tekninen läpimeno, joka on pisin ja hermostuttavin asia KOKO teatterihistorian aikana. Oletko joskus miettinyt speksin esityksessä, että kylläpä tämä venyy? Näkisitpä teknisen läpimenon.

Rakennuspäivän aamuna teatterille saavutaan 8.00-9.00 aikaan, jolloin lavastus, bändi ja valotiimi aktivoituvat välittömästi. Vuokratuissa esitystiloissa onneksi päästään usein vierailemaan etukäteen, joten ainakin tiimipäälliköillä on tarkka toimintasuunnitelma valmiina. Kun bändi on saanut itsensä paikoilleen, äänitiimi voi myös aloittaa oman valtavan työnsä, eli koko bändin sekä näyttelijöiden mikittämisen, plus vielä pelit ja vehkeet efektien ja nauhoitteiden ajoihin. Valotiimillä valot ovat valmiiksi suunnitellut, joissain tapauksissa jopa valmiiksi ohjelmoitu. Mutta jokainen rakennuspäivä on myös realiteettipäivä kaikille. Milloinkaan kaikki ei suju suunnitelmien mukaan, oli kyse aikatauluista, tekniikasta tai ihmisistä, vaan valmistelevat päivät vaativat produktiota kokoavilta tahoilta improvisaatiokykyjä siinä missä yleisö vaatii sitä myöhemmin esiintyjiltä.

Teknisellä läpimenolla tarkoitetaan siis esityksen läpikäyntiä, jossa käsikirjoitusta ei näytellä läpi, vaan kaikki kulut, tekniikan merkit ja vaihdokset sekä lavatoiminnan merkit käydään yhdessä läpi. Speksissä se usein tarkoittaa myös musa- ja tanssikohtausten läpivetoa, koska niissä tekniikalta vaaditaan paljon vähässä ajassa. Jos korjauksia, ongelmia tai epäselvyyksiä ilmenee, tekninen läpimeno voi kestää 2-3 kertaa esityksen oikean keston verran. Joten kärsivällisyyttä vaaditaan ja paljon.

Tietenkin samalla kun lavaa ja tekniikkaa on rakennettu huimalla vimmalla, kaikki muut tiimit valmistelevat omia nurkkiaan ja rutiinejaan esitysviikon ennakoitua kiirettä varten. Tuottajat kierrättävät kaikki vuorollaan ympäri taloa infoten turvallisuudesta, koska teatteritilat ovat pimeitä ja sokkeloisia. Reitit pitää tuntea turvallisesti pimeässäkin ja matkalla vessaan ei voi esityksen aikana eksyä. Maski ja hiustiimit ovat jakaneet työpisteensä, ja takatiloissa tuoksuu jo kahvi ja mikroruoka. Luppoaikaa on useilla, sillä kaikki eivät voi esimerkiksi työskennellä samaan aikaan lavalla. Tämän vuoksi jokainen tiimi on riippuvainen toisistaan sekä etukäteen tehdystä aikataulusta, jonka avulla kaikki tietävät oman osansa ja vuoronsa toimia. Mutta odottavan aika on pitkä. Vai onko? Sillä missäs sitä mieluummin hengailisi, kuin teatterin takahuoneessa!

Kenraalipäivä on sitten oma lukunsa. Koska rakennukselle on ollut vain yksi päivä aikaa, lavastus, ääni ja valo jatkavat töitään vielä kenraalipäivänikin, mutta esiintyjien ja lavan takana toimivien roolien kannalta kenraalipäivä muistuttaa mahdollisimman tarkasti esityspäivää, jotta saadaan hyvää rutiinia alle, mutta myös löydettyä ongelmat systeemistä ennen varsinaisten esitysten alkua. Yleisesti harrastajateattereissa on totuttu tekemään kaikki itse, mutta Humanistispeksin kokoinen koneisto tarjoaa kokemuksia, joista esiintyjät harvoin pääsevät nauttimaan. Jokaisella hahmolla on oma puvustaja, kampaaja, maskeeraaja ja mahdollisesti myös rekvisiittavastaava. Toki näitä henkilöitä joutuu jakamaan mahdollisesti jonkun muunkin esiintyjän kanssa, mutta esityksissä jokaiselle esiintyjälle (näyttelijät, laulajat, soittajat, ninjat) on määritelty oma aika maskiin ja hiuksiin. Puvustus huolehtii vaatteista ennen ja jälkeen esitysten, sekä huoltaa niitä tarvittaessa.

Ennen esityksiä, ja myös ennen kenraalia, tietyt asiat tapahtuvat hyvin samassa järjestyksessä. Ääni ja valo testaavat itsensä läpi useita tunteita ennen katsomon ovien avausta, jonka jälkeen bändillä on soundtsek, joka usein biisien kautta fuusioituu seuraavaan osaan, eli solistien poskimikkien testaukseen. Usein solistit käyvät siis bändin kanssa vetämässä oman biisinsä, jolloin äänitiimi saa katsottua myös mikin tasot. Jokaisella esiintyjällä on hänelle määritelty mikrofoni, joka on sama koko esityskauden aikana. Esityksissä lavan takana olevien mikit täytyy mykistää, joten on äärimmäisen tärkeää tietää, kuka näyttelijä puhuu milläkin linjalla.

Tämän jälkeen on vuorossa lämppä, jolla huolletaan sekä kroppaa että ääntä ennen koitosta. Tämä koskee yleisesti esiintyjiä, mutta on yhteiseen virittäytymiseen vuosien varrella liittynyt väkeä millon mistäkin tiimistä. Keskittyminen ja yhteinen virittäytyminen on jokaisen onnistuneen esityksen ytimessä. On helpompi uskaltaa ja rentoutua lavalla, kun on luottamusta koko työryhmän läsnäoloon.

Sitten on aika vain keskittyä ja odottaa, että pölisevä ihmisten virta alkaa tulvia sisään saliin ja tiedät, että kohta on aika. On aika antaa kaikki, mitä on saanut harjoituskauden aikana muilta, ja on aika näyttää mihin on yhdessä kasvettu. Se hetki on vain nyt ja siinä.

Ja huomenna uudestaan. Ja sit vielä 4 kertaa tällä viikolla. Taivas..