Viime keväänä aloitin toisen vuoteni tuottajana valitsemalla käsikirjoitusta, joka päätyi lopulta kymmenien mutkien ja umpikujien ja kiertoteiden kautta Kansallisteatterin lavalle. Uusi paikka toi mukanaan paljon uusia juttuja, myös sellaisia ylläreitä, joihin ei osattu varautua. En olisi ikinä arvannut, että lähettelen musiikkilupapyyntöjä ympäri maailmaa, chattaan verkkokaupan teknisen tuen kanssa useasti päivässä tai vuokraan välineistöä miksaajille, brändäyksestä puhumattakaan. Reilun sadan hengen ryhmäyttäminen ja tiiviin speksiperheen luominen vaati meiltä tuottajilta myös hieman uusia ideoita.
Humanistispeksin tuottaminen on ollut yksi antoisimpia kokemuksiani opiskeluajalta. Olen oppinut valtavasti uutta: sisäinen excelvelhoni on tullut esiin ja tiedän teatterimusiikkiluvista yhtä sun toista (ja että ne ylipäätään eroavat muista musiikkiluvista). Moni tuottamisessa tarpeellinen taito oli kuitenkin jo olemassa, niitä tuli vain sovellettua eri tavoin tai eri mittakaavassa. Jos selviää opiskelijabudjetilla seuraavaan opintotukeen, pärjää todennäköisesti myös speksin budjetoinnin kanssa.
Aina ei kuitenkaan ollut helppoa. Jossain vaiheessa takaiskuja tuli siihen tahtiin, että teki mieli syödä havunneulasia ja painua peiton alle odottamaan toukokuuta, mutta sitä varten oli ne ihmiset. Kun tuntui, ettei jaksa kirjoittaa enää yhtään sähköpostia johon ei saa vastausta, joku tiimipäälliköistä ilmoitti tiiminsä olevan kultaa ja mirhamia tai tuottajakollega laittoi viestin että saatiin muuten se Mulan. Kun tuntui, ettei mikään määrä kahvia saa hereille, aamiaiskokouksessa vastapäätä istuva kollega lupasi selvittää apurahaviidakon (vaikka näytti aivan yhtä väsyneeltä).
Parasta tuottaja-ajoissa oli, että sain tehdä töitä mahtavien tyyppien kanssa. Näillä ihmisillä on niin paljon taitoa, intohimoa ja uskallusta, että siitä sai energiaa pitkäksi aikaa. Ilman heitä tuottamisessa ei olisi mitään järkeä. Heidän takiaan kaikki unettomat yöt ja aikaiset herätykset ja itku ja hampaidenkiristys on ollut sen arvoista. Ja ystävyys säilyy tämän jälkeenkin.
Lopuksi haluan lainata rakasta tuottajakollegaani Sampsaa, joka muotoili tuottajan tunteet runoksi:
