Akateeminen tutkimus on haluttu viime aikoina valjastaa tiukemmin taloudelle alaiseksi. Koulutus on nähty yksilöllisenä investointina yhteiskunnallisen investoinnin sijaan. Asiantuntijuus ja maalaisjärki on asetettu rinnakkain toisensa poissulkevina vaihtoehtoina.
Me Humanistispeksissä halusimme jakaa ajatuksiamme liittyen humanismiin, koulutukseen ja sivistykseen. Suorat sitaatit ovat humanistispeksiläisten toteamuksia, ellei toisin mainita. Kipinän tälle tekstille antoi Taidematkustaja-blogin Laura postauksellaan ”Humanisti, pidä ääntä itsestäsi.” (1) Kannustan myös sinua lukija jatkamaan keskustelua ja liittymään osaksi ylpeitä humanisteja tägeillä #ylpeästihumanisti tai #henkisestihumanisti ja jakamalla tätä postausta.
***
- Humanisti ei ryömi työkkäriin
Kun puhutaan koulutusleikkauksista, usein leikkuulaudalle joutuvat ensimmäisinä humanistiset tieteenalat: taiteen-, historian-, filosofian-, kulttuurien- ja kieltentutkimus. Tieteenaloja tuntemattomalle voi olla vaikeaa hahmottaa humanistisen koulutuksen merkitystä, sillä filosofian maisterin tutkinto ei johda tiettyyn ammattiin. Koulutus antaa asiantuntijuuden omaan tieteenalaan sekä välineet omaksua ja soveltaa tietoa.
Valloillaan on valitettava humanismia pilkkaava kulttuuri, jossa humanismi liitetään työttömyyteen. Koulutuksen avoimuus tulisi ennemmin nähdä voimavarana: ”Uskon, että tulevaisuudessa ihmiskunta tarvitsee pehmeitä arvoja, luovuutta ja asioiden ihmisläheistä pohtimista enemmän kuin koskaan. Jo nyt olen käsittänyt kypsien, itse ajattelevien, maailmaa ja ihmistä kiinnostavasti tarkastelevien tyyppien menestyvän työmarkkinoilla.”
Humanistinen ideologia kannustaa laajaan sivistykseen, opiskeluun ja tutkimukseen itseisarvoina, uteliaisuuteen ja avoimuuteen, sillä niiden nähdään tukevan niin yksilöllistä kuin yhteiskunnallista kehitystä. Humanistinen koulutus opettaa ymmärtämään ihmisyyttä ja historiaa, yhteiskunnan peruspalikoita, joiden pohjalta rakennetaan toimivampaa yhteiskuntaa. Humanismi kannustaa luovuuteen, eli mahdollisuuteen toteuttaa, kokeilla ja tehdä virheitä, mikä on perusta myös paljon kaivatuille innovaatioille.
Anu Kantolan mukaan Yhdysvalloissa humanismin hyödyt osataan nähdä Eurooppaa paremmin: ”Yhtiöt rekrytoivat usein ihmisiä vinosti eri koulutustaustoista. Myös teknologiayritysten johtajista ja perustajista suuri osa on kouluttautunut muissa kuin insinööritieteissä. Jopa tieteen nobelistit erottuvat muista huippututkijoista humanistisuudellaan: he kirjoittavat romaaneja, lukevat runoja ja harrastavat musiikkia enemmän kuin kollegansa.” (2) Humanisteja ja humanistista ideologiaa tarvitaan kaikilla aloilla.
- On tärkeää kyetä opiskelemaan juuri itseään kiinnostavia aiheita
”Rautaa on se, että saa tehdä, opiskella ja tutkia sitä mitä rakastaa jonkin sellaisen sijaan mitä ympäröivä maailma sulta odottaa. Mikään ei ole rikkaampaa kuin intohimo.” Jokaisella tulisi olla mahdollisuus opiskella itselleen tärkeiksi kokemiaan aiheita. Oli se sitten bioteknologia, palvelujohtaminen, ranskalainen filologia tai kehitysmaatutkimus. Intohimo tekemiään asioita kohtaan kannustaa tehokkuuteen ja saa aikaan tyytyväisyyttä. Tyytyväisyys on muun muassa turvallisen yhteiskunnan perusta. Usein ristiriitaisiltakin vaikuttavat intohimot lopulta tukevat toisiaan. Kokeilut ja laaja-alaisuus ovat vain hyväksi, vaikka myös mahdollisuus erikoistumiseen on tärkeää.
- Tuottavuus ja arvo eivät ole suoraan verrannollisia
Elämää, koulutusta, tutkimusta ja työtä ei voi arvottaa tuloslähtöisesti: ”Keskeistä humanismissa on se, että asioilla on jokin muu kuin objektiivinen, hyödykkeenomainen arvo.” Arvo rakentuu muun muassa suhteessa ihmiselämien mielekkyyteen. Eeva Kolun sanoin: ”Jos jokin tuntuu itsestä siltä, että se saa sydämen huutamaan hallelujaa ja ilon kuplimaan sieraimiin saakka, se ei voi olla olematta merkittävää, myös jonkun muun kannalta.” (3) Koskaan ei voi tietää, mitkä omista teoista tulevan muuttamaan jonkun toisen elämää. Puhumattakaan tekojen vaikutuksesta omaan elämäänsä.
- Tulevaisuuden työt tulevat painottumaan asiantuntijuuteen
Tulevaisuudessa automaatio tulee viemään perinteisiä ammatteja. Filosofi Hannah Arendt (1906–1975) on erottanut toisistaan uutta tuottavan työn (work) ja elämää ylläpitävän työn (labor). (4) Kone saattaa korvata esimerkiksi tehdastyöntekijän (labor) muttei sukupuolentutkijaa (work). Sekä work ja labor ovat tärkeitä yhteiskunnan toimivuuden kannalta. Esimerkiksi maatalous, siivous ja vaatetuotanto tarvitsevat ihmisiä tiettyihin toimiin, vaikka automaatio joitakin osa-alueita korvaisi. Parhaimmillaan automaatio tulisi vapauttamaan ihmisten aikaa mekaanisesta työstä ajattelutyölle. Toisin sanoen muun muassa humanististen alojen merkitys tulisi kasvamaan.
- Myös asiantuntija tarvitsee työstään palkan
On hienoa, jos yritykset ja yhteiskunnallinen keskustelu haluavat hyödyntää asiantuntijoiden ammattitaitoa. On kuitenkin hyvä muistaa, että myös asiantuntijat tarvitsevat työstään palkan. Koko Hubara on kirjoittanut aiheesta ansiokkaasti blogissaan: ”Minä ymmärrän kyllä, kaikilla on nyt tiukkaa – – Mutta minä en tarvitse kiitosta enkä kunniaa enkä hyvää mieltä. En tarvitse työkokemusta enkä portfoliota. – – Minä tarvitsen rahaa, jotta voin ostaa ruokaa, jotten kuole nälkään. Lisäksi, tehdystä työstä kuuluu maksaa korvaus. Siitä on säädetty YK:n Ihmisoikeuksien julistuksen 23. artiklassa.” (5)
- Pienet oppiaineet ja erikoistuminen ovat tärkeitä
Koulutusleikkaukset vaikuttavat eniten pieniin oppiaineisiin ja erikoistumiseen tähtääviin kursseihin. Esimerkiksi taiteidentutkimuksen oppiaineiden määrärahoista leikataan 50% jo ensi syksynä. Yhtä aikaa leikkauksien kanssa Helsingin yliopistossa toteutetaan pidemmän tähtäimen Iso Pyörä -hanke. (6) Hankkeessa oppiaineet yhdistetään laajemmiksi kokonaisuuksiksi, joille luodaan yhteiset perusopinnot. Yhteisiä perusopintoja on kuitenkin vaikeaa rakentaa, sillä yhdistettävät tieteenalat ovat lähtökohtaisesti hyvin erilaisia. Samaan aikaan opintoajan toivotaan lyhenevän. Uudistus herättää huolta opiskelijoissa, sillä erikoistumisen pelätään myöhästyvän tai poistuvan lähes kokonaan. Juuri erikoistuminen on asiantuntijuuden ja laadukkaan, uutta tietoa tuottavan tutkimuksen perusta.
- Opiskelija tarvitsee myös vapaa-aikaa
Opiskelijan arki koostuu paljon muustakin kuin opinnoista. Esimerkiksi koulutuspolitiikassa toimiminen ja ainejärjestö- tai harrastustoiminta, kuten teatterin tekeminen tai opiskelijalehden toimittaminen, voivat opettaa vähintäänkin yhtä paljon kuin opiskelu. Itse olen oppinut oheistoiminnan kautta muun muassa johtamista, ryhmätyöskentelyä, tapahtumajärjestämistä, sisällöntuotantoa, esiintymistä ja markkinointia. Samalla olen ystävystynyt ihmisten kanssa, jotka tulevaisuudessa tulevat todennäköisesti sijoittumaan samoille aloille kanssani. Harrastustoiminta voi viedä opiskelijalta ajallisesti ja ajatuksellisesti enemmän kuin tenttiin lukeminen tai palkkatöissä käyminen, mutta antaa kaksin verroin takaisin. Liiallinen kontrolli opintojen etenemisen suhteen vähentää opiskelijoiden mahdollisuuksia osallistua opintoihin kuuluvaan oheistoimintaan. Opintojen viivästyminen ei ole aina laiskuutta.
- Ei ole olemassa yhtä oikeaa totuutta
”Olen oppinut humanistisista opinnoista sen, että ihmiset eivät ole samasta puusta veistettyjä, vaan on paljon erilaisia kieliä, kulttuureja ja ajattelutapoja, jotka vaikuttavat siihen, miten ihminen toimii. Kulttuurisilla ilmiöillä ei yleensä ole yhtä oikeaa merkitystä, vaan se, mistä ja kenen näkökulmasta asioita tarkastellaan, vaikuttaa siihen, millaisia merkityksiä nousee esille. Ilmeisin merkitys ei aina ole oikea tai kiinnostavin.”
Mitä suurempi osa ihmisistä osaisi käsitellä heille esitettyä tietoa kriittisesti, erottaisi totuuden valheesta ja ymmärtäisi erilaisia päällekkäisiä totuuksia ja vaihtoehtoja, sitä valistuneempi yhteiskunta olisi. Humanistinen koulutus opettaa ennen kaikkea ymmärrystä.
Helmi Saukkoriipi
***
MITÄ HUMANISMI ON?
Humanismi on länsimaissa renessanssin myötä noussut elämänkatsomus, joka pohjautuu antiikin sivistysihanteeseen. Keskiössä on ihmisyys. Humanismi pyrkii inhimillisempään yhteiskuntaan inhimillisten arvojen ja järjen avulla. Jokaisella ihmiselämällä on arvo ja vastuu.
Humanismin perusperiaatteisiin kuuluu vapaus ajatella ja keskustella perustellen. Humanismi pyrkii ymmärtämään päällekkäisiä totuuksia yhden totuuden sijaan, antaa ihmiselle vapauden valita ja kyseenalaistaa, mutta korostaa ihmisen vastuuta mielipiteistään ja teoistaan. Vastuullinen ihminen on tiedostava ihminen. Humanismi pyrkii globaaliin, yhteiskunnalliseen oikeudenmukaisuuteen: jokaiselle on taattava yhtäläiset ihmisoikeudet ja tasa-arvoisen elämisen edellytykset. Humanismi pyrkii tietoon ja valistukseen. Keskustelevan tutkimuksen avulla on mahdollista saavuttaa yhteisölle ja ympäristölle parhaat mahdolliset ratkaisut. (7)
***
Lähteet:
(1) Taidematkustaja-blogi: ”Humanisti pidä ääntä itsestäsi”. 1.3.2016. http://taidematkustaja.fi/2016/03/01/humanisti-pida-aanta-itsestasi/
(2) Anu Kantolan pääkirjoitus: ”Vapaita, vinoja ja vähän outoja valintoja”. Helsingin Sanomat. 1.3.2016. http://www.hs.fi/paakirjoitukset/a1456721281570
(3) Eeva Kolun blogiteksti: ”Joku kuulee” Kaikki mitä rakastin -blogi. 17.11. 2015. http://eevakolu.fi/joku-kuulee/
(4) Irmeli Hautamäen blogiteksti: ”UBI tulee – olemmeko valmiita?” Mustekala-verkkolehti. 8.3.2016. http://www.mustekala.info/node/37664