Oli kirkas talviaamu. Auringon säteet kimaltelivat hangella ja heijastuivat lammen jäätyneestä pinnasta. Jäniksellä ja Oravalla oli kiire. He riensivät innoissaan Ikihongan luo ja pujahtivat sen juurella sijaitsevaan koloon. Sisällä oli pimeää, mutta kaverukset tiesivät minne suunnata. He löysivät kerälle horrokseen kääriytyneen Kyyn ja rupesivat määrätietoisesti herättelemään häntä. Lukuisten jalantömistysten, hyppyjen ja pomppujen, sekä yhden kyllästyneen puraisun jälkeen Kyy vihdoin raotti silmiään.
”…Mitä nyt? Ssssaanko torkkua vielä viisi päivää? Ssss…” Kyy sihisi.
”Nyt ei ole torkkujen aika!” ”Etkö muista?” Orava ja Jänis komensivat kuorossa. ”Nyt on joulu!”
Sana ”joulu” sai Kyyn havahtumaan oitis. Muutama talvi sitten erään seikkailun myötä metsän sydämeen muuttaneet ihmiset, Elias ja Aleksi, olivat opettaneet metsän asukeille paljon ihmisten maailmasta ja tavoista, ja erityisesti tämän talvisen juhlan viettäminen yhdessä oli metsäläisten mieleen. Kyy lähti herättämään Karhua, ja sillä välin Orava ja Jänis kokosivat kaikki muut yhteen. Juhla vietettäisiin Eliaksen ja Aleksin mökin luona.
Kaikki metsän asukit ryömivät, hyppelehtivät, möyrivät ja liisivät paikalle läpi lumen ja tuiskujen. Näkki oli muuttanut talveksi asumaan mökin viereiseen kaivoon, sillä häntä ei enää pahemmin huvittanut asua lammen jään alla erossa muista. Viimeisenä paikalle saapui Pöllö, yöeläinten johtajana hieman näreissään siitä kuinka joulujuhla alkoi epädemokraattisesti päiväsaikaan. Tunnelma oli kuitenkin lämpimän jouluinen, ja juhlan alettua kaikki vaihtoivat tyytyväisenä kuulumisia.
Lokki oli tuonut Eliakselle postia tämän ihmisystäviltä, ja kaikki saivat kuulla kuinka Riina ja Juhani olivat menneet naimisiin, Taavi ja Erkki olivat perustaneet sahan ja Markku ja Rüdiger olivat liittyneet pelastusarmeijaan. Elias oli myös saanut kirjeen amerikkalaiselta serkultaan, joka kirjoitti aika ajoin muun muassa New Orleansin Fox-teatterin valloittavista taikaesityksistä ja kirjailija Henry Bonifieldin tuotannosta, viimeisimpänä kirjasta nimeltä Dawson City: Pohjoiseen ja takaisin. Illan hämärtyessä oli vuorossa kaikkien odottama osuus; oli aika kuunnella Eliaksen kertomia tarinoita joulupuun alla.
Mökin pihalla kasvoi suuri kuusi, jonka Hiisi oli herättänyt kukkimaan mitä mielikuvituksellisimpia kukkia. Näkki oli puolestaan luonut pihan täyteen jääveistoksia ja loihtinut kuusen oksat kimaltelemaan jääkristalleista veden henkien tanssiessa puun ympäri. Aleksi sytytti nuotion, ja kaikki asettuivat yhdessä tulen äärelle. Karhu istahti Eliasta vastapäätä ja pikkueläimet kapusivat Rusakon johdolla Karhun syliin. Jostain syystä myös jännittyneen oloinen Susi päätyi Karhun viereen, valmiina piiloutumaan tämän tassun taakse. Hirvi ja tämän sarvella kököttävä Lokki jolkottelivat Eliaksen viereen. Kettu ja Ilves riitelivät paikasta Eliaksen sylissä, ja Aleksi puolestaan kävi hakemassa kuusen oksalla murjottavan Pöllön syliinsä ja silitteli tätä lempeästi.
Eliaksen tarinat olivat aina mitä ihmeellisimpiä. Hän oli aikaisemmin kertonut siitä, minkälaista oli opiskella yliopistossa ihmisyyteen liittyviä asioita: humanismia. Hän oli kertonut murhamysteereistä, kaukaisista saarista, ja Fox-teatterin mestaritaikuri Alphonso Allegriasta. Lokki halusi jostain syystä kuulla Alphonson tarinan aina uudestaan, kun taas Näkki piti kyseistä henkilöä epäluotettavana huijarina. Elias oli myös kertonut unistaan, joissa hän oli matkustanut jännittävään, kulmikkaaseen fantasiamaailmaan mustan laatikon kautta ja seikkaillut siellä Aleksin kanssa. Hän kertasi mielellään myös tarinaa siitä, kuinka oli itse päätynyt metsään uuden perheensä luokse. Viimeisimpänä Elias oli kertonut kaukaisella Pohjois-Amerikan mantereella sijaitsevasta Dawsonin kaivoskaupungista, jonne ystävykset Jane Fisher ja Rose Donovan olivat matkustaneet seikkailun perässä.
Nyt oli taas uuden tarinan aika. Kyy otti esiin sulkakynänsä ja odotti innolla, minne tarina heidät tällä kertaa johdattaisi…
Kirjoittaja: Sebastian Wandao
Kirjoittajan kulttuurivinkki: Tv-sarja Once Upon a Time on mainiota katseltavaa, joka yhdistelee aineksia eri saduista ja sen maailmaan sopii syventyä joulun rentoutumishetkissä!
Kannen kuva: Roosa Saloheimo