Ainutlaatuinen teatterikokemus

Speksi on teatteria, joka yhdistää elementtejä draamasta, musikaalista ja improvisaatioteatterista. Sen historia ulottuu 1500-luvun Ruotsin yliopistomaailmaan, ja se on sittemmin ajautunut myös osaksi Suomen yliopistokulttuuria. Humanistispeksi on sekoitus speksiperinnettä ja halua luoda uutta jokavuotisella produktiolla.

Speksi-sanan etymologia liittyy ruotsin kielen spektaakkelia tarkoittavaan sanaan spektakel, josta juontuu sana spex, jota kotimainen nimityksemme speksi mukailee. Kyseessä onkin varsinainen spektaakkeli. Teatterinmuotona speksi on ainutlaatuinen juuri sen moniulotteisuuden takia. Esiintyjien ja katsojien interaktiivinen suhde muodostuu keskeiseksi, sillä katsojat saavat vaikuttaa näkemäänsä huutamalla esiintyjille “omstart” tai määreen kanssa esimerkiksi “omstart kerro totuus”. Tällöin yleisö näkee edellisen kohdan uudelleen improvisoituna. Käsikirjoituksen rinnalle esitykseen syntyy toinen kerros. Improvisoidut kohdat tuovat välillä kevennystä ja toisinaan liittävät esityksen ajankohtaisiin tapahtumiin. Humanistispeksissä toimineena olen pitänyt erityisesti siitä, että omstartteja ei suunnitella lainkaan etukäteen, vaan ne todella syntyvät siinä hetkessä.

Roosa_speksi_enskariIMG_2942 – Kopio
Kuva: Susan Heikkinen

Omstartit ovat kiinnostava elementti myös siksi, että niitä voi tuoda esille lukemattomissa eri muodoissa. Speksissä omstartin voi huutaa paitsi hahmolle, myös näyttämöhenkilöille, bändille, tanssijoille, äänitiimille, valaistukselle tai Humanistispeksissä tänä vuonna ensimmäistä kertaa myös videotiimille. Mahdollisuuksia on loputtomiin ja katsoja pääsee käyttämään mielikuvitustaan! Omstratien ansiosta jokainen esitys on erilainen kokonaisuus, sillä improvisaatio tapahtuu hetkessä, yhdessä yleisön ja esiintyjien välillä. Lopputulos on suuren yhteisön yhdessä luoma tapahtuma, jonka kulkua ei voi etukäteen ennustaa.

Roosa_speksi_peili3
Kuva: Susan Heikkinen

Improvisaatio ulottuu myös musiikkinumeroihin, jotka speksissä ammentavat tyyliään musikaaleista. Musiikkinumerot ovat käsikirjoitettuja kokonaisuuksia ja toimivat osana tarinaa. Musiikkinumeroiden toteutus alkaa yleensä sillä, että valitaan jo olemassa oleva kappale, joka sitten sovitetaan ja sanoitetaan uudelleen. Lavalla sen esittää bändi taustalaulajineen. Lisäksi musiikkinumeroihin kuuluu koreografia, joka liittää musiikkinumeron entistä tiiviimmin käsikirjoituksen maailmaan. Kirsikka kakun päälle on musiikkinumeroiden omstartit, joissa esiintyjät luovat yhdessä improvisoidun musiikkinumeron harjoitellun perään.

 

Roosa_speksi_IMG_1859 – Kopio
Kuva: Susan Heikkinen

 

Kuten monet speksit, Humanistispeksi on täysin vapaaehtoinen. Satapäisessä työryhmässä luodaan produktio yhteen hiileen puhaltaen. Speksiin suhtaudutaan intohimoisesti ja antaumuksella hauskanpitoa unohtamatta. Lavalla tapahtuva esitys onkin näin ollen kymmenien innokkaiden yksilöiden pitkän yhdessä tekemisen tulos, joka parhaimmillaan välittyy myös kaikille katsojille unohtumattomana kokemuksena.

Kirjoittaja: Emmi Halmesvirta

Kirjoittajan kulttuurivinkki: Grayson Perryn näyttely, joka avataan Kiasmassa huhtikuussa

Joulutarina

Oli kirkas talviaamu. Auringon säteet kimaltelivat hangella ja heijastuivat lammen jäätyneestä pinnasta. Jäniksellä ja Oravalla oli kiire. He riensivät innoissaan Ikihongan luo ja pujahtivat sen juurella sijaitsevaan koloon. Sisällä oli pimeää, mutta kaverukset tiesivät minne suunnata. He löysivät kerälle horrokseen kääriytyneen Kyyn ja rupesivat määrätietoisesti herättelemään häntä. Lukuisten jalantömistysten, hyppyjen ja pomppujen, sekä yhden kyllästyneen puraisun jälkeen Kyy vihdoin raotti silmiään.

”…Mitä nyt? Ssssaanko torkkua vielä viisi päivää? Ssss…” Kyy sihisi.

”Nyt ei ole torkkujen aika!” ”Etkö muista?” Orava ja Jänis komensivat kuorossa. ”Nyt on joulu!”

Sana ”joulu” sai Kyyn havahtumaan oitis. Muutama talvi sitten erään seikkailun myötä metsän sydämeen muuttaneet ihmiset, Elias ja Aleksi, olivat opettaneet metsän asukeille paljon ihmisten maailmasta ja tavoista, ja erityisesti tämän talvisen juhlan viettäminen yhdessä oli metsäläisten mieleen. Kyy lähti herättämään Karhua, ja sillä välin Orava ja Jänis kokosivat kaikki muut yhteen. Juhla vietettäisiin Eliaksen ja Aleksin mökin luona.

IMG-20171220-WA0004
Kuva: Riikka Hynninen

Kaikki metsän asukit ryömivät, hyppelehtivät, möyrivät ja liisivät paikalle läpi lumen ja tuiskujen. Näkki oli muuttanut talveksi asumaan mökin viereiseen kaivoon, sillä häntä ei enää pahemmin huvittanut asua lammen jään alla erossa muista. Viimeisenä paikalle saapui Pöllö, yöeläinten johtajana hieman näreissään siitä kuinka joulujuhla alkoi epädemokraattisesti päiväsaikaan. Tunnelma oli kuitenkin lämpimän jouluinen, ja juhlan alettua kaikki vaihtoivat tyytyväisenä kuulumisia.

Lokki oli tuonut Eliakselle postia tämän ihmisystäviltä, ja kaikki saivat kuulla kuinka Riina ja Juhani olivat menneet naimisiin, Taavi ja Erkki olivat perustaneet sahan ja Markku ja Rüdiger olivat liittyneet pelastusarmeijaan. Elias oli myös saanut kirjeen amerikkalaiselta serkultaan, joka kirjoitti aika ajoin muun muassa New Orleansin Fox-teatterin valloittavista taikaesityksistä ja kirjailija Henry Bonifieldin tuotannosta, viimeisimpänä kirjasta nimeltä Dawson City: Pohjoiseen ja takaisin. Illan hämärtyessä oli vuorossa kaikkien odottama osuus; oli aika kuunnella Eliaksen kertomia tarinoita joulupuun alla.

Mökin pihalla kasvoi suuri kuusi, jonka Hiisi oli herättänyt kukkimaan mitä mielikuvituksellisimpia kukkia. Näkki oli puolestaan luonut pihan täyteen jääveistoksia ja loihtinut kuusen oksat kimaltelemaan jääkristalleista veden henkien tanssiessa puun ympäri. Aleksi sytytti nuotion, ja kaikki asettuivat yhdessä tulen äärelle. Karhu istahti Eliasta vastapäätä ja pikkueläimet kapusivat Rusakon johdolla Karhun syliin. Jostain syystä myös jännittyneen oloinen Susi päätyi Karhun viereen, valmiina piiloutumaan tämän tassun taakse. Hirvi ja tämän sarvella kököttävä Lokki jolkottelivat Eliaksen viereen. Kettu ja Ilves riitelivät paikasta Eliaksen sylissä, ja Aleksi puolestaan kävi hakemassa kuusen oksalla murjottavan Pöllön syliinsä ja silitteli tätä lempeästi.

Eliaksen tarinat olivat aina mitä ihmeellisimpiä. Hän oli aikaisemmin kertonut siitä, minkälaista oli opiskella yliopistossa ihmisyyteen liittyviä asioita: humanismia. Hän oli kertonut murhamysteereistä, kaukaisista saarista, ja Fox-teatterin mestaritaikuri Alphonso Allegriasta. Lokki halusi jostain syystä kuulla Alphonson tarinan aina uudestaan, kun taas Näkki piti kyseistä henkilöä epäluotettavana huijarina. Elias oli myös kertonut unistaan, joissa hän oli matkustanut jännittävään, kulmikkaaseen fantasiamaailmaan mustan laatikon kautta ja seikkaillut siellä Aleksin kanssa. Hän kertasi mielellään myös tarinaa siitä, kuinka oli itse päätynyt metsään uuden perheensä luokse. Viimeisimpänä Elias oli kertonut kaukaisella Pohjois-Amerikan mantereella sijaitsevasta Dawsonin kaivoskaupungista, jonne ystävykset Jane Fisher ja Rose Donovan olivat matkustaneet seikkailun perässä.

Nyt oli taas uuden tarinan aika. Kyy otti esiin sulkakynänsä ja odotti innolla, minne tarina heidät tällä kertaa johdattaisi…

Kirjoittaja: Sebastian Wandao

Kirjoittajan kulttuurivinkki: Tv-sarja Once Upon a Time on mainiota katseltavaa, joka yhdistelee aineksia eri saduista ja sen maailmaan sopii syventyä joulun rentoutumishetkissä!

Kannen kuva: Roosa Saloheimo

Taitajien verkosto

Humanistispeksin blogi kävi tutustumassa yhteistyökumppaniimme TAKUun. Minulla oli ilo haastatella järjestön työntekijää Vilja Byströmiä, joka esitteli tarkemmin sen toimintaa. TAKU ry on kulttuuri- ja taidealojen ammattijärjestö, johon voi kuulua kuka tahansa kulttuuri- tai taidealan korkeakoulututkinnon saanut henkilö tai alan opiskelija. Se on osa Akavan Erityisalojen liittoa. Byström listaa järjestön päätehtäviksi jäsenten edunvalvonnan sekä taiteen ja kulttuurin ammattilaisten osaamisen vahvistamisen ja sen tunnetuksi tekemisen. ”TAKUlle tärkeintä on jäsenten työelämän mielekkääksi tekeminen ja sen sellaisena säilyttäminen”, hän tiivistää. Byström suosittelee ehdottomasti liittymistä jo opiskeluaikana, jotta työelämän verkostojen rakentamisen pääsee aloittamaan jo opiskeluaikana!

Tuohon noin 3500 jäsenen muodostamaan verkostoon mahtuu Byströmin mukaan yli 500 ammattinimikettä. Hänen oma monipuolinen kokemuksensa on tässä monipuolisessa järjestössä työskennellessä hyödyksi; hänellä on medianomin tutkinto Tampereen ammattikorkeakoulusta ja maisteritutkinto Taideyliopiston Sibelius-Akatemian Arts Management -koulutusohjelmasta. Yksi Byströmin vastuualueista TAKUssa on yhteydenpito opiskelijoiden kanssa. Yhteistyö on järjestölle tärkeää ja sitä toteutetaankin monin tavoin. TAKUn hallituksessa on opiskelijajäsen ja järjestö antaa julkisia lausuntoja opiskelun epäkohdista, esimerkiksi jonkin oppiaineen opiskelun vaarantuessa yliopiston muutosten takia. Lisäksi järjestö on yhteistyössä tapahtumien ja muun toiminnan järjestämisessä sekä yliopistojen että opiskelijajärjestöjen kanssa. Se on esimerkiksi ollut sponsorina jo useassa, ja niin tässäkin, Humanistispeksin produktiossa.

TAKU logo rgb

TAKUn jäsenenä on helppo oppia uutta ja saada uusia tuttavuuksia, sillä se järjestää paljon koulutuksia ja tapahtumia. ”Jo opiskeluaikana voi osallistua mihin tahansa tapahtumiin. Opiskelijajäsenyyttä ei erotella mitenkään muista jäsenyyksistä”, Byström tähdentää. Yksi seikka opiskelijan tosin kannattaa huomioida. Jäsenmaksua ei nimittäin peritä tuista vaan ainoastaan palkkatulosta, josta se on 1,3%. Verkostoitumista ajatellen ammattijärjestö organisoi muun muassa lounastreffejä, joissa järjestön jäsenet voivat tutustua toisiinsa lounastaessaan. Myös alan työntekijöiden osaamiselle tuodaan näkyvyyttä tapahtumilla. Esimerkiksi 26.10. TAKUn NordMatchissä järjestämä Humanistic think tank: From talk to action tähtää siihen. Muita tapahtumien aiheita ovat muun muassa työnhakutaitojen ja somemarkkinoinnin oppiminen. Byström huomauttaa lopuksi, että he TAKUssa toivovat opiskelijajärjestöjen ja jäsentensä kertovan heille aktiivisesti toiveistaan ja työelämässä kohtaamistaan ongelmista. Yhteistyö on paras keino mielekkään työelämän aikaansaamiseksi!

P1090106
Humanistispeksin blogivastaava Roosa Saloheimo ja TAKU ry:n Vilja Byström

 

Mitkä ovat omat kulttuurivinkkisi marraskuulle, Vilja Byström?

Culturafest: kulttuurin- ja taiteen festivaali, jonka järjestää Suomen venäjänkielisten osallisuutta tukeva Cultura-säätiö

MuTeFest: Taideyliopiston Sibelius-Akatemian musiikkiteknologian aineryhmän järjestämä festivaali

Takusta voit lukea lisää täältä: taku.fi

Valokuvat: Anniliina Lassila

Speksijäärän jorinoita

Ennen ei ollut kaikki paremmin. Humanistispeksin ensimmäisiä pyllähdyksiä ja haparoivia askeleita seuranneen silmin voin sanoa, että valtava matka on kuljettu. Tänä aikana speksi on kasvanut, paisunut, oppinut ja erehtynyt ja erehtynyt taas uudestaan ja me speksiläiset olemme muuttuneet sen mukana. Tie on kulkenut Malmitalolta Kansallisteatteriin ja Savoyihin, mutta yksi on pysynyt: speksirakkaus.

Speksi yhdistää kaksi lempiasiaani: improvisaation ja musikaalit. Musiikki tuo speksiin tunnetta ja elämyksiä, omstart-huutojen ansiosta jokainen ilta lavalla, verhoissa tai katsomossa on aina erilainen ja aina on uusia läppiä, jotka saavat nauramaan kippurassa.

enskariIMG_2888Ensimmäisessä toteutuneessa humanistispeksissä Aallonharjalla istuin vain yleisössä. Sinne minut oli raahannut siskoni Tuuli, joka oikeastaan yksinään toimi lavastus- ja puvustustiiminä. Tekijöille ehkä kaikki oli uutta ja hankalaa, mutta katsojana fiilikseni oli kuin laulussa Putte Possun nimipäivistä: kunpa oisin saanut olla mukana. Energia ja ilo täyttivät lavan ja siitä oli aivan pakko päästä osalliseksi.

Toisessa speksissä Kuolema on katettu tulin jo vetäistyksi käsikirjoittajaksi ja sanoituspäälliköksi. Huseerasin myös lavalla näyttelemässä ja siirtelemässä lavasteita. Tunne oli jotakin sähköistävää ja ihmeellistä: katsoa, kuinka käsikirjoitus ensin synnytettiin ja näyttelijät ottivat hahmot omakseen ja herättivät ne eloon. Karun Malmitalon sijaan päästiin kulttuuriareena Gloriaan. Takahuoneessa maskeerattiin, pukeuduttiin ja kuhistiin jännittynyttä odotusta. Lavalla tyylikkäiden lavasteiden keskellä sen vasta tajusi, kuinka pitkälle koneelle naputellut sanat olivat johdattaneet.

emilianuutinen

Ensimmäisen speksini jälkeen en enää pystynyt päästämään irti. Nyt olen käsikirjoitustiimissä jo neljättä kertaa, sanoitustiimiä johdin kolme vuotta, neljäntenä olin kakkosena ja sanoitustiimiläisenä kahdesti; lisäksi vietin neljä speksiä lavalla statistoimassa. Samalla speksi on aikuistunut: kun ennen pieni porukka teki mitä kukin osasi ja yritti sitäkin mitä ei osannut, nyt Humanistispeksin produktioihin on niin kovasti halukkaita, että tiimien jäsenet valitaan tiukkojen kokeiden ja seulan lävitse. Näyttelijöiden pääsykokeet eivät eroa pahemmin TEAK:in pääsykokeista, visutiimiläiset esittelevät päälliköille portfolioitaan, halukkaat sanoittajat koesanoittavat ja muusikot ja laulajat esittävät taitojaan. Muutamissa vuosissa Humanistispeksi on syntynyt tyhjästä ja kohonnut merkittäväksi tekijäksi speksikentällä, speksiksi, johon mukaan pääseminen on etuoikeus ja joka voi ylpeästi pistää parastaan tärkeimpien teatterien lavoilla.

IMG_5983

Vaikka Humanistispeksi on kasvanut niin suureksi ja kimmeltäväksi, sen sydän on pysynyt ennallaan. Meitä muutamia vanhoja jääriä on yhä riippumassa nilkasta kiinni mutta uusia innokkaita tulee joka vuosi. Humanistispeksi on tasa-arvoinen yhteisö, jonka jokaiseen produktion valintakokeissa kaikki ovat samalla viivalla. Kaverisuhteet tai vanhat uroteot eivät paina, vaan jokaisen produktion alussa ovet ovat auki uusille lahjakkuuksille ja vaikka ei aina mahtuisi haluamiinsa tiimeihin mukaan, yhdistyksessä tai speksiperheessä on silti aina innokkaalle paikka vapaana.

Mitä on Humanistispeksi? Se on istumista Klusterin tahmaisella lattialla villasukat jalassa ja itkemässä yhdessä fiilisringissä. Se on hyppimistä pöydällä kun ympärillä lauletaan tuttuja omia sanoja ja tapaillaan vanhaa koreografiaa. Se on sitä, että monesta tulee yksi ja kaikesta suurempaa.

Hiukset2
Usean vuoden speksiläinen Sini Helminen

 

Tänään te saatte kuulla tarinan

Kirjoitan blogiin tekstipätkää kolmelta yöllä. Se on eräs persoonani vika, olen jokseenkin tuotteliaampi ilta- ja yöaikaan.  Luulen että samoihin aikoihin noin vuosi sitten laitoin hakemukseni Humanistispeksin ohjaajaksi. Elämänrytmini lisäksi hakemuksen laittaminen venyi epävarmuuteni ja epäilyksieni takia. Produktio on lähes vuoden mittainen, enhän minä ole edes ohjannut oikein mitään, ainakaan näin isoa, eihän minusta edes välttämättä ole tähän, pystynkö minä luotsaamaan, osaanko minä opettaa, jajajajajaniin.

Epäilyksistäni huolimatta olin nähnyt unia. Sellaisia, jossa pääsen ihanien ihmisten kanssa luomaan jotain yhteistä ja kaunista. Jokainen kyllästyy epäilyksiinsä joskus, joten minäkin päätin kuunnella uniani.
Uni alkoi tuulesta, joka humisi

IMG_0086
Kuva: Mari Ala-Nikkola

maisemassa. Se humisi tyhjyyttä ja lupausta, niin kuin vain uni voi luvata. Yhtäkkiä huomasin, etten nähnyt unta yksin. Minä en edes ollut uneni omistaja. Yksi kerrallaan unen otti haltuun ihminen, joka täydensi maisemaa pala kerrallaan. Tuuli alkoi humista ränsistyneissä taloissa, jotka viimeisillä rippeillään pitivät ylpeyttä yllä. Musiikki alkoi soida, ja se teki ylpeyden ihmiseksi. Askeleet rytmittivät maisemaa, mutta askeleissa ei soinut runsaus ja ilo. Ne kumisivat enää vain laudoista, jotka jäivät ylpeyttään yhdestä naulasta roikkumaan. Astun kapakkaan ja katson paikallisia henkilöitä. Päivä toisensa jälkeen ne muovautuvat yhä eheämmäksi ja eheämmäksi, kunnes lopulta huomaan nämä henkilöt seisomassa Savoy-teatterin lavalla.

IMG_0234
Kuva: Mari Ala-Nikkola

Olen loputtoman kiitollinen, että työryhmäni lähti näkemään unta kanssani kokonaisvaltaisesti ja täydellä sydämellä. Katsoessani niin rakasta unta unta Savoyn lavalla jäin monesti kiinni pieniin tarinoihin, jotka koskettivat pienen pieniä, yksittäisiä elementtejä lavalla. Hämmennyin siitä, miten unet voivat lopulta olla totta. Loputtomien prosessien, välietappien, harjoitusviikkojen ja palaverien jälkeen edessäni avautui maailma, joka oli jotain niin kaunista ja ainutlaatuista, etten koskaan olisi voinut uneksia sitä itse. Tarvitsin siihen kaikki ne 100 henkilöä, jotka olivat halukkaita tekemään unestamme parhaan mahdollisen: kauniin ja todellisen.

Kaikki unet haihtuvat mielestä pikkuhiljaa. Esityksistä on kolme viikkoa, ja se on tietysti vaikuttanut muistikuviini. Unen ja todellisuuden raja hämärtyy. Kirjoittaessani risteilen erilaisissa rakkaissa kuvissa, joihin kaikkiin liittyy ainutlaatuinen, rakas joukko ihmisiä. Sillä siitä lopulta on kyse Humanistispeksin ohjaamisessa: saa tehdä töitä ihmisten kanssa, jotka ovat motivoituneita, taitavia ja tekevät vilpittömästi oman parhaansa yhteisen hyvän eteen. Kaiken lisäksi ne ihmiset sattuvat olemaan vielä minulle kovin rakkaita ja tärkeitä. Vaikka yksittäiset kuvat hämärtyvät, tunnen yhä sitä samaa lämmintä, kutkuttelevaa tunnetta jonka kanssa kävelin lopulta pois Savoy-teatterilta.

IMG_0230
Kuva: Mari Ala-Nikkola

Näetkö sinä unia? Ihmiset puhuvat liian vähän unistaan. Niitä pitäisi jakaa ja niitä tulisi seurata. Tämä huikea matka on opettanut minut olemaan avoimempi niin omille kuin toisten unille. Jos sinullakin on unia, älä epäröi tarkastella niitä, ja tehdä jotain mahdotonta: muuttaa uni todeksi.

Pian minä päädyn nukkumaan, ja jään kuuntelemaan yhtä tiettyä lähtöön liittyvää kappaletta. Olen moneen kertaan miettinyt sitä ihmistä, joka päätti lähteä hakemaan Humanistispeksin ohjaajaksi, mutta en saa hänestä enää kiinni. Ehkä sitä ite on vaan muuttunu niin, ettei enää tunnista asioita samalla tavalla ku ennen. Sitä keittää teetä, laittaa jalat veteen ja toteaa: aikansa kutakin.

Liput, laput ja lipukkeet

Vuoden 2017 produktion lipunmyynti alkoi viime viikolla, minkä kunniaksi haastattelimme lipunmyyntipäällikköämme ja taustalaulajaa Jasmin Tagia.

Miten alun perin päädyit speksiin mukaan?

Hain Humanistispeksiin ensimmäistä kertaa viime vuonna – tosin hieman jälkijunassa. Sekä pääsykoeviikonloppu että speksiäiset olivat molemmat ehtineet jo mennä ennen kuin uskaltauduin hakea mukaan. Todella moni englanninkielen opiskelija oli ottanut osaa speksiin ja heidän innostuksensa projektista sai minut katumapäälle. Ihme ja kumma –  mutta minun onnekseni – minut otettiin muonitus- sekä lipunmyyntitiimeihin.

Miten päädyit lipunmyyntitiimin päälliköksi?15803248_571493086389821_3838343995340095488_n

Päädyin lipunmyyntitiimin päälliköksi aika yllättäen. En ollut harkinnut paikkaa ennen kuin Taru, yksi tämän vuoden tuottajista, otti minuun kesän alussa yhteyttä. Minua jännitti aluksi, koska aikaisempaa kokemusta moisista vastuutehtävistä ei löytynyt, mutta tiesin haluavani olla tänä vuonna enemmän mukana tekemässä uutta produktiota.  Lipunmyynnin lisäksi olenkin myös taustalaulajana.

 

Kertoisitko hieman lipunmyyntitiimin työskentelystä ja tehtävistä?

Lipunmyyntitiimi on vastuussa lippujen sekä oheistuotteiden, kuten haalarimerkkien, myynnistä. Tänä vuonna hommat lähtivät rullaamaan jo syksyllä, kun vuorossa olivat suuremmat nimenjulkistuspippalot kuin koskaan aikaisemmin. Möimme lippuja parina päivänä keskustakampuksilla ja itse juhlissa tarkistimme saapujat. Nyt vuorossa ovat kampuslipunmyynnit, jotka starttasivat 7. päivä! Myymme siis lippuja eri kampuksilla ja samalla tuomme Humanistispeksin uusinta produktiota oppilaiden tietoisuuteen. Myymässä on niin lipunmyyntiläisiä kuin ihmisiä muista tiimeistä, mikä tuo omanlaisensa energian tekemiseen.

img_1392
Mitä omiin tehtäviisi tiimipäällikkönä kuuluu?

Päällikkönä olen vastuussa ihmisten informoimisesta ja työtehtävien jakamisesta tiimiläisten kesken. Myyntipisteiden varaus
ja suunnittelu ovat myös vastuullani. Excelistä on tullut taas kunnon tuttavuus vuosien tauon jälkeen. Aikaisempina vuosina lipunmyyntipäällikön tehtävänä on ollut huolehtia myös verkkokaupasta, mutta koska Savoy-teatterilla on erillinen sopimus lippu.fi -kaupan kanssa, on Taru hoitanut tätä saraa.


Mitä speksi sinulle merkitsee?

Speksi on antanut minulle uusia ystäviä ja yhteisöllisyyden tunnetta.  Se on mahdollistanut sen, että olen tutustunut todella lahjakkaisiin tyyppeihin ja antanut uskallusta lähteä mukaan myös toisenlaisiin seikkailuihin, kuten aktiivisemmin ainejärjestöni toimintaan. Speksi tuo piristystä harmaaseen arkeen ja rakas harrastus – laulaminen – on saanut taas suuremman jalansijan elämässäni. Toki varsinkin esitysviikon lähestyessä stressin määrä on myös noussut, mutta oman panoksen antaminen jonkin aikaan saavuttamiseksi on aivan omanlaisensa fiilis.

Haluatko sanoa vielä jotain haastattelun päätteeksi?

Olen ylpeä siitä, että olen voinut antaa oman panokseni tälle produktiolle, enkä jaksa odottaa, että pääsemme näyttämään muillekin mitä viimeisen vuoden ajan olemme valmistelleet!

1622850_10202313440792130_5023320163526119169_n
Lipunmyyntipäällikkö ja taustalaulaja Jasmin

Humanistispeksin sporttikerhot

Speksissä ehdottomasti parasta on yhdessä tekeminen. Speksin yhteisöllisyys ei kuitenkaan rajoitu pelkästään yhteisen teatteriproduktion toteuttamiseen, vaan ulottuu myös vapaa-ajalle ja harrastuksiin. Viime produktion jälkimainingeissa salilla treenaamisesta kiinnostuneet löysivät toisensa. Speksille perustettiin oma salikerho, ja samalla innostuin myös itse perustamaan sulkapalloryhmän.

Pelasin nuorempana säännöllisesti sulkapalloa monen vuoden ajan. Helsinkiin muuton jälkeen tämä harrastus kuitenkin jäi, koska en löytänyt tai oikeastaan osannut etsiä pelikavereita mistään. Produktion aikana tapasin vihdoin monia muitakin, jotka halusivat päästä pelaamaan sulkapalloa. Perustin ryhmän ja nykyään kerhossa on mukana monia kaikentasoisia pelaajia. Sulkapallon pelaamisessa on hauskuuden ja helppouden lisäksi muitakin hyviä puolia. Lajiin ei vaadita paljoa varusteita ja kavereiden kanssa pelatessa hiki virtaa ja kunto kohoaa ihan huomaamatta!

14971543_1535382909808890_2090007437_o
Kirjoittajan harrastuksiin kuuluu sulkapallon ja salin lisäksi myös kiipeily

Olen vuosien varrella muutamaankin otteeseen yrittänyt aloittaa salilla käymisen, käynyt muutaman kerran ja sitten lopettanut syystä tai toisesta. Speksin salikerhon kautta löysin vihdoin innostuksen punttisaliin ja voimanostoon. Muut kerholaiset tarjoavat mielellään apua sopivan saliohjelman tekemisessä, oikeiden tekniikoiden kanssa ja tärkeimpänä tarjoavat tietysti hyvää seuraa. Monet saliharrastusta aloittelevat näkevät salille lähtemisessä suuren kynnyksen ja tuntevat epävarmuutta siitä, että he eivät esimerkiksi osaa liikkeitä ja joutuvat aloittamaan pienistä painoista samalla, kun kaikki muut nostelevat isolta näyttäviä painoja. Tämä mielikuva on kuitenkin täysin harhaa ja vain jokaisen oman kehityksen tiellä! Salilla treenaaminen on helppoa ja todella motivoivaa, kunhan vain pääsee alkuun. Speksiläisten salikerhossa opitaan ja kehitytään yhdessä toisten avustuksella. En olisi itse voinut kuvitella helpompaa tapaa aloittaa tätä mahtavaa harrastusta.

Humanstispeksin sporttikerhot tarjoavat mahdollisuuden tutustua muihin speksiläisiin muissakin kuin itse produktion merkeissä. Treenaamisesta saa myös kaikista eniten irti, kun sitä voi tehdä jonkun toisen kanssa. Yksin lenkkipolulla tai salilla huhkiminen käy todella nopeasti tylsäksi, mutta porukalla liikkuminen ja kavereiden läsnäolo motivoi vetämään urheiluvaatteet niskaan ja lähtemään liikkumaan!

Treeni-intoa syksyn pimeneviin iltoihin!

14959073_1535385129808668_1294377690_o
Bändipäällikkö ja sporttaaja Niko

 

Humanistispeksi ry:n jäsenet voivat kysyä lisää ottamalla yhteyttä joko salikerhovastaavaan Veera Ala-Kailaan tai sulkapallokerhovastaavaan Niko Huhtalaan.

Kuiskutuksia

Mitä on kesä?
Lyhyt, unenomainen ja häikäisevä valo, joka katkaisee tutut rutiinit. Tarjous mennä ja olla oma itsensä ihmisten seurassa, jotka jakavat valon. Oopperan hiljaiset kuiskutukset intensiivisen alkusoiton jälkeen.

Lähes täsmälleen viisi kuukautta sitten sain tietää, että pääsen ohjaamaan seuraavan Humanistispeksin. Sitä seuranneen kuukauden aikana valittiin nopealla tahdilla seuraavan produktion käsikirjoitus ja tiimipäälliköt. Toukokuussa päivät muuttuivat jatkuvasti pidemmiksi, ja salaperäinen hiljaisuuden verho peittyi produktion ylle. Hiljaisuus on ollut tosin vain näennäistä.  Suljettujen ovien takana on suunniteltu ja ideoitu produktiota kokonaiseksi, yksi asia kerrallaan. Nyt kun syksy on saapunut, produktio on valmis siirtymään pienen piirin supinoista alati laajeneviksi kuiskutuksiksi.

Mitä on syksy?
Ensimmäiset villasukat lämmittämässä jalkoja. Kasvava tietoisuus akateemisten velvoitteiden lähestymisestä, ja epätoivoista kurssimetsästystä WebOodista. Kosketus motivoituneisiin ja innostuneisiin ihmisiin, jotka ovat vuodesta toiseen halukkaita uskomaan, pyrkimään ja tekemään.

Kun syyskuu vaihtuu lokakuuksi, produktiomme tekijämäärä on nelinkertaistunut. Sitä ennen on kuitenkin aika paljon kuiskuttelua tehtävänä. Humanistispeksi aktivoi itsensä hakumarkkinoinnin, improamisen ja illanviettojen kautta. Avajaiskarnevaaleilla Humanistispeksi näkyy tuoreen speksiesityksen ja improamisen merkeissä. Tarkoituksena on epäilemättä nähdä tuttuja ja rakkaita ihmisiä, mutta ennen kaikkea ajattelemme ihmisiä, jotka eivät vielä tiedä mikä on Humanistispeksi, ja minkälaisia ihmeitä tuon nimen alle piiloutuu. On siis aika siirtyä kokouksista ja kuiskutteluista toimintaan.

Mitä on Humanistispeksi 2017?
Ohjaajan tempoilevaa assosiointia ja tunnelmointia vuodenajoista. Muutto uuteen kotiin, joka tarvitsee sistuksen. Tuttuja ja uusia ihmisiä, jotka haluavat jakaa visioita ja ajatuksia yhteisestä esityksestä. Tarina pyrkimisestä, uskaltamisesta ja tekemisestä.

Tämä produktio on neljäs Humanistispeksi, jota olen tekemässä. Minulle jokainen speksin parissa käytetty vuosi on merkinnyt uudenlaista tarinaa, joka nivoutuu muuhun elämääni. Speksi on opettanut minulle paljon asioita yhteisöllisyydestä, itsensä ylittämisestä ja pitkäjänteisyydestä, ja näistä asioista en olisi voinut oppia missään muualla. Humanistispeksi on tarjonnut turvallisen paikan kehittää itseään niin ihmisenä kuin teatterin tekijänä.

Tämä kirjoitus on kutsu juuri sinulle tulla tekemään tämänkin vuoden tarinasta ainutlaatuinen. Speksi tarjoaa inspiroivan ympäristön täynnä ihmisiä, joille produktio on muuttunut jo nyt hyvinkin henkilökohtaiseksi, ja jotka tekevät intohimoisesti töitä sen eteen, että tämänkin vuoden speksistä tulee vähintään yhtä laadukas kuin lukuisat edeltäjänsä. Uskalla tulla tekemään ja kokemaan asioita, joita et voi vielä edes kuvitella.

Nopeasti virtaava kuiskutus muuttuu pian tuuleksi, joka kertoo omaa tarinaansa.  Tuulen kertomus nostaa kylmiä väreitä, mutta tarina jota se kertoo on tuttu ja rakas: lumen narskuminen saappaiden alla kaukaisessa kaupungissa, jonka vetovoimaa ei tuulikaan voi vastustaa.

Profiilivaihdos
Päivä päivältä innokkaampi ja jo nyt kaikesta aika nöyrä ja kiitollinen ohjaaja, Timi Ritvasalo

Lisätietoa speksistä ja haettavista osaajista sekä hakulomake löytyvät täältä.

Vuosi apuohjaajana

Noin vuosi sitten huikean Metsämme ohjaaja Mari kirjoitti minulle Facebookissa, että ”You’re hired!” Olin hakenut apuohjaajan paikkaa tulevassa produktiossa, ja olin todella tohkeissani nämä uutiset kuullessani. Vaikka en tästä pestistä rahaa saanut, sain kullanarvoista oppia ja huikean kokemuksen, joka ei ole verrattavissa mihinkään aiempaan teatterikokemukseen.

Jokaisen apuohjaajan rooli määrittyy jokaisena vuonna taatusti eri tavoin. Ohjaaja määrittelee, mitä toivoo apuohjaajaltaan, ja työtä jaetaan sen mukaan. Meillä oli alusta asti selkeä työnjako siinä, että Mari ohjaa näyttelijöitä ennen kaikkea käsikirjoituksen osalta, ja minä ohjaan improa. Sitä vuoteni ylivoimaisesti eniten oli: minulle rakkaan impron ohjaamista. Rakastan myös leikkimistä ja liikeimproa, ja siten alkulämpät harjoituksissa olivat myös heiniäni. Lisäksi apuohjaajana tulee hoidettua kaikenlaisia käytännön juttuja, kuten treeniaikataulun excelöimistä ja näyttelijöiden pitämistä ajan tasalla. Sananmukaisesti apuohjaajan tehtävä on ohjaajan apuna toimimista. Apuohjaaja on ohjaajan tukena, ja hoitelee ohjaajan to do -listalta erilaisia asioita, jotta ohjaaja saa keskittyä itse ohjaamiseen eikä väsy täysin. Lisäksi minulle mahtava bonus oli se, että pääsin seuraamaan ammattitaitoisen ohjaajamme Marin työskentelyä lähietäisyydeltä.

Konkreettisesti vuodesta apuohjaajana jäi käteen muistivihko täynnä leikkejä, improharkkoja ja muita treenimuistiinpanoja. Tässä produktiossa meillä oli lavalla kerralla paljon ihmisiä, ja treenasimme pääasiassa aina koko porukalla. Impron vetäminen kahdellekymmennelle ihmiselle on antoisaa, mutta myös haastavaa. Apuohjaajana pääsee terästämään ryhmänohjaamistaitoaan ja kykyä suunnitella toimivia harjoituksia näin isolle porukalle. Varsinkin kenelle tahansa opettajaksi opiskelevalle tai muuten ihmisten kanssa työtä tekevälle tämä on todella hyödyllinen ja antoisa pesti!

Speksiin voi käyttää loputtomasti aikaa. Haastavinta vuodessa oli speksin ja muun elämän yhteensovittaminen. Itse kirjoitin gradun, valmistuin ja aloitin opettajan työt speksin aikana. Tätä kombinaatiota en välttämättä suosittele kaikille, koska vuosi voi olla jatkuvaa riittämättömyyden kanssa taistelua ja kaikkialle repeytymistä, mutta en antaisi esimerkiksi gradun olla myöskään este. Speksi opettaa aikatauluttamista, esimerkiksi opiskeluelämän ja speksin tasapainottamista. Suosittelen ottamaan haasteen vastaan, koska tilalle saat myös iltoja, aamuja ja mitä hauskempia tilaisuuksia huikeassa porukassa, jossa muodostuu voimakas yhteenkuuluvuuden ja ystävyyden tunne. Speksissä päädyin muun muassa vetämään lipunryöstöä Lapinlahdessa, kertomaan ja kuulemaan tuhansia fiiliksiä perinteikkäässä fiilisringissämme ja nauramaan kyyneleet silmissä monen monituisia kertoja.

Yksi hyvä puoli speksin päättymisessä on: nyt pääsen itse improamaan speksin improiltoihin jonkun muun vetämänä! Suosittelen improa kenelle tahansa harrastukseksi, ja sen vetäminen on myös arvokas taito, jota pääsee speksissä harjaannuttamaan – myös produktion ulkopuolella.

Kaiken kaikkiaan, speksi oli parasta yliopistossa. Tähän leikkiin kannattaa ryhtyä! Tukea työskentelyyn löytyy porukasta ja speksissä opitut taidot ovat non-formaalia oppimista parhaimmillaan. Tärkeintä on kuitenkin ihmiset: olen suunnattoman kiitollinen kaikista niistä kauniista sieluista ja mahtavista tyypeistä, joita olen speksien aikana saanut kunnian kohdata.

Nyt on aika.

Humanistispeksi 2016, Metsä, on karonkkaa vaille valmis.  Viime viikko oli koko produktiolle aivan käsittämättömän upea: lähes vuoden suunnittelu ja uurastus huipentui Kansallisteatterin lavalle. Kaikki näytökset olivat loppuunmyytyjä, ja yleisöpalaute on ollut hämmentävän ylistävää ja positiivista. Olemme kiitollisia jokaiselle, joka tuli katsomaan esitystä: esitysviikko ei olisi ollut yhtä mahtava ilman ihanaa yleisöämme. Hämmentynein, kiitollisin ja haikein mielin Metsä rauhoittuu.

Produktiolaisilla on edessään vielä varmasti monet naurut ja itkut karonkassa, mutta ne jääköön karonkan seinien sisäpuolelle. Humanistispeksi haluaa tarjota blogin lukijoille vielä viimeisen kerran paluun viime viikon tunnelmiin kuvien muodossa. Alle on koostettu esitysviikko pienoiskoossa, Pienen näyttämön rakennusvaiheesta lavasteiden purkuun. Vaikka blogi nyt hetkeksi rauhoittuukin, hiljaisuus ei tule kestämään kauan, sillä jo tällä viikolla tulee tärkeä ilmoitus tulevaisuuteen liittyen! Sitä ennen, hyvä yleisö, viimeisen kerran: Metsä.