Humanistispeksi juhlii kymmenvuotisjuhlavuottaan tänä vuonna ja sen kunniaksi haastattelimme yhtä speksin pitkäaikaisimmista tekijöistä, Sini Helmistä. Tässä on kymmenen kysymystä kymmenvuotiaalta speksiltä:
1. Miksi hait alun perin mukaan Humanistispeksiin?
En tiedä, onko tätä tarinaa viisasta kertoa kaikille, mutta alun perin en virallisesti hakenut Humanistispeksiin. Ensimmäisen speksin aikaan harkitsin hakemista, mutta jänistin. Siskoni Tuuli oli kuitenkin mukana ja kun kävin katsomassa speksin Aallonharjalla 2011, lava tulvi sellaista iloa ja energiaa, että teki mieli kuulua joukkoon. Seuraavaan speksiin etsittiin käsikirjoitusta ja minulta kysymättä, siskoni lähetti tuottajille Agatha Christie -parodiatarinan, jonka olimme yhdessä teineinä kirjoittaneet. Päädyimme käsikirjoittajiksi ja 2012 Humanistispeksi esitti meidän luomuksemme Kuolema on katettu.
2. Miksi olet jatkanut mukana niin pitkään?
Vuosien varrella olen rakastunut yhä enemmän musikaaleihin ja speksissä pääsee tekemään omaa alkuperäistarinaista musikaaliproduktiota niin rautaisella ja niin laajalla osaajajoukolla, että pienissä amatööriteattereissa sellaisesta voi vain haaveilla. Lisäksi impro tekee esityksestä ja harjoituksista hulvattomalla tavalla joka kerta erilaisia, niin ettei esitykseen pääse kyllästymään. Suurin syy siihen, että en ole millään saanut lähdettyä, on kylläkin ollut tämä yhteisö: Humanistispeksi on niin luova ja rakastava porukka, että sellaista aarretta on vaikea päästää käsistään kun sen on kerran löytänyt.
3. Missä tehtävissä olet vuosien mittaan toiminut ja mistä tehtävästä olet nauttinut eniten ja miksi?
Vuosien varrella on ollut lukuisia kertoja käsikirjoittamassa ja sanoittamassa. Olen myös toiminut moneen kertaan sanoituspäällikkönä ja huseerannut lavalla pienissä rooleissa ja ensemblessa. Käsikirjoittamisessa on ollut parasta kuulla yleisön nauravan omalle kirjoittamalleen vitsille, sanoittamisessa on aina mahtavaa kuulla oma biisi ensimmäistä kertaa esitettynä isolla bändillä. Lavan puolella taianomaisinta on impro ja itsensä haastaminen. Humanistispeksissä Peili muun muassa räppäsin ensimmäistä kertaa elämässäni omstartissa ja esitin narria, jonka hattu oli punottu omista hiuksistani.
4. Onko jokin rooli, jota vielä haluaisit kokeilla?
Arvostan kovasti niitä speksiläisiä, jotka ovat valmiita haastamaan itsensä ja hyppäämään aivan uudenlaista osaamista vaativaan tiimiin. Nyt minusta kuitenkin tuntuu jo, että minun on aika hiljalleen vetäytyä speksipantheonin muinaisten jumalien joukkoon ja antaa uusille innokkaille tilaa näyttää kyntensä
5. Miten Humanistispeksi on kehittynyt tai muuttunut vuosien varrella?
Humanistispeksi on kasvanut todella paljon näiden kymmenen vuoden aikana. Alun perin vain näyttelijöille oli pääsykokeet ja muiden tiimien jäsenien haaliminen oli epäjärjestelmällisempää. Esimerkiksi ensimmäistä johtamaani sanoitustiimiä ei koottu pääsykokeiden kautta vaan siinä olivat vain ne näyttelijät, joita sanoittaminen sattui kiinnostamaan. Vuosien varrella produktioon on tullut lisää porukkaa ja pääsykoeseulasta myös sen vuoksi ankarampi. Paljon on opittu ja vaatimattomammista saleista päästy esiintymään kunnianarvoisammille lavoille kuten Kansallisteatteriin.
6. Mitkä asiat ovat pysyneet samoina?
Onneksi porukan ja ulkoisten puitteiden muuttumisesta huolimatta speksin sydän on pysynyt ennallaan. Fiilisringit, toisten tukeminen ja innostunut yhdessä tekemisen meininki. Erityisesti arvostan Humanistispeksissä sitä, että meillä jokainen uusi tulokas on aina tiimihaussa samalla viivalla vanhojen patujen kanssa, eikä meillä ole mitään hyvävelikerhokorruptiomuodustumia, joita joistakin muista spekseistä löytyy. Kaikki ovat tervetulleita speksiperheeseen.
7. Paras speksi tähän mennessä ja miksi?
Vaikka produktioissa onkin tapahtunut myöhemmin teknistä edistymistä, minulle armain on edelleen Magian mestari vuodelta 2014. Hauska ja rautainen käsikirjoitus (yksi niistä harvoista, joissa minulla ei ollut näppejäni mukana), mieleenpainuvan värikkäät hahmot, yksinkertaisuudessaan nerokas lavastus ja tyylikäs New Orleansin kieltolain ajan visuaalinen ilme ovat jääneet syvälle muistoihin.
8. Paras hahmo speksissä, esim. joku, johon samaistut tai ihailet, tai joku, joka on muuten vaan hauska?
Vaihtoehtoja olisi liuta, mutta ehkä valitsen tähän Magian mestarin Zigismundin, sinisiin trikoisiin pukeutuneen tohelon wannabetaikurin, jota esitti hervottoman hauskasti Leea Vahtera. Zigismundin tähtihetki oli Ra Ra Rasputin -mashupbiisi, jossa Zigismundin piti repäistä esiintymisasunsa kesken tanssin ja paljastaa alla olevat trikoot. Yhdellä kerralla repäisy epäonnistui ja Zigismund hyppi yhdellä jalalla manaten lavalla ja yritti kiskoa asua irti.
9. Paras sisäpiirin vitsi/tarina?
Kuolema on katetussa oli lavalla salamimakkara, koska alkuperäisessä käsikirjoituksessa oli kirjoitusvirhe, ja olisi pitänyt lukea salamoita. (Myöhemmissä spekseissä nähtävät lihatuotteet lavalla, muun muassa Magian mestarin texasilaisen karjankasvattajan hampurilaiset, ovat kyllä aina olleet kasvisversioita).
10. Terveisesi tuleville spekseille?
Muistakaa, että moka on lahja, ja että speksi ei ole niille, jotka ovat täydellisiä, vaan niille, jotka ovat valmiita rikkomaan rajojaan! Älköön Humanistispeksi tule unohtamaan naurua, sydäntä ja loistokasta menneisyyttään. Toivottavasti edessä odottaa vielä loistokkaampi tulevaisuus. Enää minulla ei ole sanottavana kuin yksi sana: omstart!
Kuva: Anniliina Lassila.