Valo-Klonkut & Äänitiimi

Valo-Klonkut

Samalla, kun esiintyjät tepastelevat lavalla, puvustajat ja maskeeraajat loihtivat heistä hahmoja, ohjaajat huutelevat taiteellisia visioitaan, ja tuottajat pyörittävät koko kaaosta, on yksi tiimi, joka hiippailee varjoissa. Vaikka näyttelijät, tanssijat ja muusikot esittävät toinen toistaan taitavampia taidonnäytteitä omissa lajeissaan, tämä tiimi on speksin todellinen puppet master, joka loppupeleissä päättää, kuka saa parrasvalon ja kuka ei.

Ja nyt blackout.

Valo1
Valosuunnittelijan inspiraatiolähteitä

Valotiimin työ on yhtä speksin abstrakteimmista ja siksi aluksi lähes näkymätöntä. Rakennuspäivään saakka kaikki valmistelu koostuu ajatuksista, muistiinpanoista ja numeerisesta datasta. Läpimenossa valosuunnittelija tarkkailee kaikkia, tietää jokaisen esiintyjän tarkan sijainnin ja näkee päässään lavan lopullisen olomuodon, mutta kukaan muu ei sitä näe. Kun joku kysyy, suunnittelijan on vaikea puhua samaa kieltä kuin kuuntelija. Silmät kiiluvat pimeässä kuin kaksi lamppua.

Teknikko istuu pitkät illat pimeässä luolassaan ja naputtaa valotilanteita valopöytään. Ympärillä hurisevat laitteet, joiden toimintaperiaatteista muut eivät ymmärrä hölkäsen pöläystä. KLUNK-KLUNK, kähisee teknikko ja syventyy valokarttaan, joka vaikuttaa aivan yhtä kryptiseltä kuin teknikon puhe. Ohjelmoinnin naputuksen keskeyttää vain ajoittainen kahvin ryystämisen ääni.

Esitysviikko. Speksi pääsee vihdoinkin stagelle. Valotiimi hyppää lavalle ja alkaa huudella toisilleen käsittämättömän kuuloisia ohjeita, kuten: “Hei laita tsännel viisysi ja kuuskyt päälle”, “nyt veeälliin ne tokat gobot” ja “tuliks fresuihin kaksnollaykköset vai -kakkoset?” Sitten teknikko näpyttää pöytää keskittyneen näköisesti seuraavat kaksi päivää. Silloin tällöin kuuluu hiljainen kirosana ja kahvin ryystäminen. Valot välkkyvät. Teknikko vakuuttaa, että valmista tulee.

Ensi-ilta. Valotiimi on kuukausia hautonut kauneimmin hehkuvia värejään, pärisyttävimpiä strobojaan, tarkkareunaisimpia spottejaan ja villeimpiä valoratkaisujaan. Kello koittaa seitsemän, tervetuloa Humanistispeksiin. Teknikko nostaa liukua.

Tänään saatte olla parrasvaloissa.

Äänitiimi

Äänisuunnittelutiimin työrupeama jatkuu. Vielä on aikaa parannuksille ja hienosäädölle, vaikka suurin työ alkaa olemaan jo takana päin. Enää on jäljellä loppurypistys ja 200 nauhametrin kiri. Millisekunnin tarkkuudella saavutamme maaliviivan, joka häämöttää jo kulman takana produktion ensi-illassa. Välitankkaus ja renkaidenvaihto on suoritettu ja kaikki sujuu suunnitelmien mukaisesti.

Äänitiimi

Äänten ja äänimaisemien koostaminen on ollut antoisaa ja sopivan haastavaa. Temaattisena kokonaisuutena metsä voi kätkeä sisäänsä sekä faktaa että fiktiota, mutta enempää en paljasta. Näin jännitys säilyy esityksiin saakka, joissa lopullisesti pääsette nauttimaan kupeittemme hedelmistä. Ne realisoituvat lopullisesti, kun ääniä päästään kokeilemaan näyttämöllä. Silloin ne saavat panoroidun lihan ekvalisoitujen luidensa ympärille

Mutta nyt avantoon uimaan. Lämpimästi tervetuloa esityksiin myös äänitiimin puolesta!

Päiväni ohjaajana

Jokainen trailereita kuvannut ymmärtää hyvän aikataulutuksen tärkeyden. Siksi onkin mieltä ylentävää herätä kuvauspäivänä 2 tuntia myöhässä. Puolessa tunnissa kyyti on oven edessä, ja matka jatkuu kuvaajan ja äänisuunnittelijan kanssa kohti viimeisten kuvausrekvisiittojen hakua. Geokätköilyä luonnollisesti harjoitetaan ympäri Helsinkiä. Matkaa ei auta se, että navigoija on juuri pari päivää sitten päässyt nielurisaleikkauksesta, eikä ole juuri saanut syötyä mitään.  Energian puutteessaan hän ei aina muista kertoa ajoissa minne pitää kääntyä. Onneksi hiljaisena sunnuntaiaamuna muut autoilijat eivät joutuneet kärsimään röyhkeistä U-käännöksistämme.

Lopulta pääsemme määränpäähän, rauhaisaan metsään. Kruunuvuorenlampi on hiljainen ja seesteinen, paitsi silloin kun kengät liukuvat mudassa ja oksat käyvät kimppuun. Ensimmäiset traileritiimin jäsenet löytyvät lammelta jo lähes kylmettyinä, kun aikataulut eivät aivan pitäneetkään. Onneksi auto toi mukanaan suklaata ja ruokaa. Leiriydymme, ja alamme kuumeisesti etsiä tarkempia kuvauslokaatioita. Valmistelut loppuvat juuri kun näyttelijät saapuvat paikalle. Sitten kuvataan.

Miltäs tämä kuva näyttää? Joo, pitäskö toi kuva ottaa vähän matalammalta. Älä käänny ihan noin nopeasti, tai tee semmonen yhtenäisempi liike ainakin. Mee tonne saarekkeelle istumaan. Saadaaks me näyttelijälle alusta et se voi istua puoliks vedessä? Toinen näyttelijä lähtis nyt keräämään vähän lämpöä. Tää on merkkaus, vielä ei tarvi ihan heittäytyä. Pitäskö kokeilla kuvata tää kohtaus myös takaapäin? Tää ei oo käyttistä, takki villiintyi. Huohotukset kuulu nyt tosi hyvin. Aurinko alkaa laskemaan, nopeempi tempo! Seisot siinä, ja toi juoksentelee tuolla, seuraa. Tuut noiden oksien välistä ja jatkat tuonne. Sit vähän vielä jalkoja kuvataan.

Kuuden tunnin kylmettymisen ja neljän tunnin kuvausten jälkeen päivä on pulkassa. Ohjaaja ja kuvaaja ovat jatkuvasti olleet liikkeessä, konkreettisesti tai mielensä sisällä, mutta vähemmän onnekkaat ovat saaneet odotella ja seisoskella hyvän aikaa. Onneksi kuvauksissa selviää yllättäen, että eräs näyttelijöistä asuu puolen kilometrin päässä saunallisessa kartanossa. Spontaanit helpotuksen ja ilon reaktiot ovat käsinkosketeltavia. Tai tietenkään aivan kaikki eivät huokaise helpotuksesta: editoijien työ vasta alkaa.  Kuvaukset päättyvät sunnuntaina n. klo 17:00, ja torstaina klo 18:00 Alina-salissa potkaistaan käyntiin kuudennen speksin nimenjulkkarit. Mitäkö saimme aikaan? Tule itse paikan päälle, niin pääset seuraamaan kuinka tämän vuoden produktion salaisuudet pääsevät päivänvaloon!

Kohuja ja Comic Sansia

Pähkinöitä. Eläinvideoita. Boogie Nights With ID. Historian kovimman speksin visuaalisen konseptin luominen kuukaudessa.

Yksikään standardilupsakka tiimi ei ole vielä tässä vaiheessa kokenut tarpeelliseksi kokoustaa maanisen tiheään. Sitä suuremmalla syyllä uljas Art Direction -poppoomme on into piukeana ottanut asiakseen jokaviikkoisen kokoontumisen. Harvesterpiiri-salanimellä on keräännytty Kaisan ryhmätyötiloihin jättiscreenien ja litran valkosuklaateetermospullollisten ääreen. Liukuovista ulos luikkivien edellisten kokoustajien Excelit ja sähköpostimassat vaihtuvat nopeasti Pinterestiin, Facebook-albumeihin, Youtube-välilehtiin ja erilaisiin näytteisiin siitä, mitä ei ainakaan haluta tehdä.

Pinnalisesti tarkasteltuna, ja prokrastinatorisista metodeistamme huolimatta, olemme hyvää vauhtia saavuttamassa järin kunnianhimoiset tulostavoitteemme. Hyvä niin, sillä ensimmäinen kuolemanvakava deadline on jo kuun vaihteessa, ja mukavaa lisäadrenaliinia pumppaa tietoisuus siitä, miten jylhiin puitteisiin tätä visuaalista konseptia oikein sorvataan (Humanistispeksi 2016 esitetään Kansallisteatterin Pienellä näyttämöllä, ks. esim. kolme edellistä postausta).

Laatimastamme ylen tyylikkäästä värikartasta syntyi pieni kohu, kun tiimimme päätti sen julkistaessaan hassutellen otsikoida erivärisistä neliöistä koostuvan minimalistisen sommitelmansa speksin uunituoreeksi julisteeksi.

Sarkasmia
AD-tiimin ”ehdotus” julisteeksi

Kaikki vastaanottajat eivät aivan aistineet veikeänironista äänensävyämme rapsakan otsikkofontin läpi. Sittemmin tilanne on harmonisoitunut, ja vilkkaan ideasquashin jälkeen on saavutettu yhteisymmärrys siitä, mikä on julisteen tarkoitus ja kuinka se tehdään. Siinä sivussa on suollettu luonnoksia, viety fanipostia Madventuresin Rikulle ja Tunnalle, metsästetty sopivia fontteja puhelinhäiriköimällä erästä alkoholitehdasta, sekä laadittu äärimmäisen kunnianhimoinen esitelmä/kyselytutkimus otsikolla ’Why Comic Sans?’. Sitä, hyvät lukijat, saatte nyt ihastella, sillä aivan kaikki muu on tietenkin vielä kutkuttavan salaista!

Äänisuunnittelu

FÄrHeikkilotvonen
Kuva: Heikki Lotvonen

Lyhyestä virsi kaunis. Äänisuunnittelutiimissä pääset käyttämään luovuuttasi ja teknologista osaamistasi laajasti. Äänet ovat tärkeä osa teatteriesitystä ja ne luovat katsojalle illuusion kuulon välityksellä. Jos Wilhelm Scream ei ole sinulle täyttä hepreaa,  olet tervetullut tähän iloiseen joukkoon. 🙂

Valotekniikka

Musikaalina speksi on valojen kannalta mielenkiintoinen sekoitus, johon mahtuu perinteistä teatterivaloa ja keikkamaista musavalaistusta. Skaala on siis laaja! Valosuunnittelijan ja valotiimin työskentely tapahtuu tiiviisti ohjaajien, lavastajien ja muiden visuaalisten tiimien kanssa. Itse suunnittelu tapahtuu vasta, kun suuri osa speksin sisällöstä on jo harjoiteltu, mutta heti alkusyksystä mietitään tunnelmia, värejä ja sitä, miten valot saa nivottua speksin maailmaan. Myöhemmin mietitään muun muassa, miten tämän siirtymän saisi valojen kannalta onnistumaan, tarvitsisiko tuohon spottia ja voisiko tuon lavasteen korvata tai kruunata valojen avulla.

valoemilianuutinen
Kuva: Emilia Nuutinen

Suunnittelun lisäksi valotiimin työ painottuu varsinkin esitystilan rakennukseen ja esitysviikkoon. Parina viime vuonna esityspaikan teknikot ovat rakentaneet valot ennen speksiläisten saapumista, mutta produktiolaisetkin ovat rakennuspäivänä kiireisiä valojen suuntaamisessa, ohjelmoimisessa sekä teknisen läpimenon toteuttamisessa. Kannattaa varautua myöhäisiin öihin ja aikaisiin aamuihin, koska jonkun pitää myös luonnollisest ajaa valot esityksissä!

valolaurajurmu
Kuva: Laura Jurmu

Kannustan sua hakemaan valosuunnittelutiimiin, jos esitystekniikka, visuaalinen puoli, esityksen visuaalinen dramaturgia tai hyvä meininki kiinnostaa yhtään! Sinulla voi olla kokemusta esitystekniikasta tai sitten ei, myös taiteellinen silmä on avuksi. Tiimi on pieni, mutta yhteistyötä tulee tehtyä niin monen eri tyypin kanssa, että lähes koko speksi tulee varmasti tutuksi.

Tervetuloa messiin, sinä valovoimainen tyyppi!