Valo-Klonkut
Samalla, kun esiintyjät tepastelevat lavalla, puvustajat ja maskeeraajat loihtivat heistä hahmoja, ohjaajat huutelevat taiteellisia visioitaan, ja tuottajat pyörittävät koko kaaosta, on yksi tiimi, joka hiippailee varjoissa. Vaikka näyttelijät, tanssijat ja muusikot esittävät toinen toistaan taitavampia taidonnäytteitä omissa lajeissaan, tämä tiimi on speksin todellinen puppet master, joka loppupeleissä päättää, kuka saa parrasvalon ja kuka ei.
Ja nyt blackout.
Valotiimin työ on yhtä speksin abstrakteimmista ja siksi aluksi lähes näkymätöntä. Rakennuspäivään saakka kaikki valmistelu koostuu ajatuksista, muistiinpanoista ja numeerisesta datasta. Läpimenossa valosuunnittelija tarkkailee kaikkia, tietää jokaisen esiintyjän tarkan sijainnin ja näkee päässään lavan lopullisen olomuodon, mutta kukaan muu ei sitä näe. Kun joku kysyy, suunnittelijan on vaikea puhua samaa kieltä kuin kuuntelija. Silmät kiiluvat pimeässä kuin kaksi lamppua.
Teknikko istuu pitkät illat pimeässä luolassaan ja naputtaa valotilanteita valopöytään. Ympärillä hurisevat laitteet, joiden toimintaperiaatteista muut eivät ymmärrä hölkäsen pöläystä. KLUNK-KLUNK, kähisee teknikko ja syventyy valokarttaan, joka vaikuttaa aivan yhtä kryptiseltä kuin teknikon puhe. Ohjelmoinnin naputuksen keskeyttää vain ajoittainen kahvin ryystämisen ääni.
Esitysviikko. Speksi pääsee vihdoinkin stagelle. Valotiimi hyppää lavalle ja alkaa huudella toisilleen käsittämättömän kuuloisia ohjeita, kuten: “Hei laita tsännel viisysi ja kuuskyt päälle”, “nyt veeälliin ne tokat gobot” ja “tuliks fresuihin kaksnollaykköset vai -kakkoset?” Sitten teknikko näpyttää pöytää keskittyneen näköisesti seuraavat kaksi päivää. Silloin tällöin kuuluu hiljainen kirosana ja kahvin ryystäminen. Valot välkkyvät. Teknikko vakuuttaa, että valmista tulee.
Ensi-ilta. Valotiimi on kuukausia hautonut kauneimmin hehkuvia värejään, pärisyttävimpiä strobojaan, tarkkareunaisimpia spottejaan ja villeimpiä valoratkaisujaan. Kello koittaa seitsemän, tervetuloa Humanistispeksiin. Teknikko nostaa liukua.
Tänään saatte olla parrasvaloissa.
Äänitiimi
Äänisuunnittelutiimin työrupeama jatkuu. Vielä on aikaa parannuksille ja hienosäädölle, vaikka suurin työ alkaa olemaan jo takana päin. Enää on jäljellä loppurypistys ja 200 nauhametrin kiri. Millisekunnin tarkkuudella saavutamme maaliviivan, joka häämöttää jo kulman takana produktion ensi-illassa. Välitankkaus ja renkaidenvaihto on suoritettu ja kaikki sujuu suunnitelmien mukaisesti.
Äänten ja äänimaisemien koostaminen on ollut antoisaa ja sopivan haastavaa. Temaattisena kokonaisuutena metsä voi kätkeä sisäänsä sekä faktaa että fiktiota, mutta enempää en paljasta. Näin jännitys säilyy esityksiin saakka, joissa lopullisesti pääsette nauttimaan kupeittemme hedelmistä. Ne realisoituvat lopullisesti, kun ääniä päästään kokeilemaan näyttämöllä. Silloin ne saavat panoroidun lihan ekvalisoitujen luidensa ympärille
Mutta nyt avantoon uimaan. Lämpimästi tervetuloa esityksiin myös äänitiimin puolesta!