Pääsykoeviikonloppu on ohi, ja speksiperhe laajeni taas satapäiseksi. Joka vuosi viimeistään pääsykokeissa muistaa, miten syvälle johonkin kokemukseen voi uppoutua. Speksin ilmapiirissä voisi viettää ikuisuuden ja ajatus normaalielämään palaamisesta tuntuu tylsältä. Tänä vuonna tunnelma oli vielä poikkeuksellinen: parhaimmillaan paikalla oli tiimipäälliköt mukaan lukien päälle 80 henkilöä ja jokainen tuntui haluavan olla juuri siinä. Speksirakkaus valui avonaisista ovista ylioppilastalon portaikkoon asti.
Speksivuosi on jo puolessa välissä, mutta vasta nyt speksin tekeminen alkaa toden teolla, tiimit on valittu ja aloittavat treenaamisen, suunnittelun ja toteutuksen. Marraskuussa järjestetään nimenjulkistusjuhlat, joissa paljastetaan ensimmäistä kertaa tulevan Humanistispeksin nimi ja teema. Joulukuussa harjoitukset ovat siinä vaiheessa, että koko esitys mennään läpi bändin, tanssin ja näyttelijöiden voimin. Osalta puuttuu vielä roolivaatteet ja lavasteiden paikat merkataan lattiaan maalarinteipillä, mutta silmiään siristämällä voi jo nähdä lavan valoineen ja katsojineen.
Heti ensi vuoden alussa alkaa lipunmyynti. Humanistispeksi näkyy kaikkialla, kampuksilla ja somessa. Tammikuussa järjestetään yhdistyksen vaalikokous ja produktiossa eletään kiireisiä aikoja. Viimeiset rooliasut ja lavasteet valmistuvat, hahmokuvaukset ja markkinointi pitävät tiimit kiireisinä. Speksivuosi huipentuu helmikuussa näytösviikkoon, jossa koko produktio näkyy ja kuuluu lavasteissa, äänissä, valoissa ja tunnelmassa. Ennen sitä oikein tajuaakaan, keväällä ollaan jo suunnittelemassa seuraavaa produktiota ja koko kierros lähtee alusta. Maailman paras vuosi.