Sanoitustiimissä olo poikkeaa aika paljon monista muista speksin tehtävistä. Ensinnäkin sanoitustiimi tekee suurimman osan työstään produktion alkuvaiheessa, koska biisit pitää luonnollisesti saada sanoitettua nopeasti, jotta näyttelijät voivat alkaa harjoitella niitä – joskin viilauksia saatetaan tehdä melko myöhäänkin! Toiseksikin sanoitustyö on usein varsin yksinäistä: toki sanoituksia voi tehdä kaverin kanssa, ja niistä on suotavaa ja jopa pakollista keskustella tiimipäällikön kanssa, mutta ainakin itse tein Humanistispeksin 2015 sanoittajana suurimman osan työstäni kotona tietokoneen ja muistikirjan ääressä. Tämän jälkimmäisen ominaisuuden voi nähdä tylsänä ja negatiivisena, tai sitten sen voi nähdä niin, että sanoitustyö on yksi niistä areenoista, joilla sosiaalisesti vähän aremmatkin voivat kokeilla luovia siipiään ja olla mukana luomassa mahtavaa speksiä.
Omasta mielestäni sanoittamisen, kuten kaiken muunkin luovan tekemisen hienous on sen arvaamattomuus: vaikka käsikirjoitus ja alkuperäiskappale asettavat sanoitukselle tietyt raamit, lähtee uusia lyriikoita silti tekemään aina aivan tyhjästä. Ja vaikka jonkinlainen idea sisällöstä olisikin, niin jossain vaiheessa aivojen kätköistä aina pulpahtaa jotakin, joka yllättää täysin ja luultavasti päätyy olemaan juuri se juttu, joka tekee kappaleesta muistettavan ja erottuvan. Ne ovat hienoja hetkiä, ja vielä hienompia niistä tekee se, kun saa kuulla sen oman neronleimauksensa näyttelijän laulamana ja bändin säestämänä.
-Suvi, sanoitusvelho