Tiimipäällikön leivontanurkka

Nyt kun kevätsäät ovat alkaneet vihdoin helliä, alkaa samalla tehdä mieli kokeilla jotakin uutta ja seikkailuntuoksuista. Löysinkin pöytälaatikkoni kätköistä yhden kaikkien aikojen lempiresepteistäni: taustalaulupäällikön leivontaohjeen! Sopii erityisesti suurempaan nälkään ja on pitkän valmistusaikansa johdosta erityisen maukas.img_8922

Taustalaulupäällikköohje

1 hengelle

Valmistusaika: noin 9 kk.

Ainesosat:

Taikina:

  • 1 taustalaulutiimi
  • 1 bändi
  • 11 laulavaa näyttelijää
  • 4 dl nuotteja
  • 3 dl nuottien uusia versioita
  • 1 litra treenejä
  • 4 dl tiimipäällikkökokouksia
  • 7,5 dl läpimenoja
  • 2 dl saunailtoja (myös kaljaillat ok)
  • 1 rkl WhatsApp- ja Facebook-keskusteluja

Kuorrutus:

  • 4 dl hiuslakkaa
  • 2 tl jännitystä
  • ripaus epävarmuutta
  • kehuja

16196713_1233120360107791_1738150695_o

Ohje:

  1. Kiipeä pääsykoeviikonloppuna Uuden ylioppilastalon viidenteen kerrokseen ja valikoi sieltä huolella taustalaulutiimi. Itse valitsin lopulta neljä laulajaa, joista tuli aivan ihana tiimi! Tämä on erityisen tärkeä vaihe, sillä tiimi luo pohjan taustalaulupäällikölle. Kun tiimi on valittu, laita se kattilaan ja sekoita mukaan nuotit sekä noin kolmasosa treeneistä.

 

  1. Heitä mukaan bändi, muutama desi treenejä lisää ja nuottien uudet versiot. Tämän jälkeen kuumenna, kunnes seos alkaa kiehua. Kannattaa antaa sekoituksen porista pari kuukautta kannen alla, sillä se käyttää yleensä puolet ajastaan ylimääräiseen säheltämiseen ja jammailuun varsinaisen työskentelyn sijaan. Tämän jälkeen lisää mukaan laulavat näyttelijät ja loput treenit. Keittämisen aikana kattilan reunoille alkaa muodostua speksirakkautta.

 

  1. Kaada seos suureen kulhoon ja ripottele läpimenot mukaan. Anna seoksen levätä muutama päivä niin hapettomassa tilassa kuin mahdollista – esimerkiksi Mannerheim-sali käy hyvin.

 

  1. Lisää mukaan tiimipäällikkökokoukset, saunaillat sekä viimeisenä erilaiset Whatsapp- ja Facebook-keskustelut levottomilla jutuilla ja gif-animaatioilla höystettyinä. Sekoita taikinaa ohjaajalle, tuottajille, muille tiimipäälliköille ja erityisesti näyttelijöiden lauluohjaajalle osoitetuilla kysymyksillä. Kaada taikina jännityksellä jauhotettuun vuokaan ja laita uuniin pariksi viikoksi, jotta tunnelma ehtii kohota.

 

  1. Ota esiin teatterilava ja kumoa valmis taustalaulupäällikkö sen takaosaan. Tunnistat onnistuneen päällikön siitä, että se pysyy pystyssä eikä pyörry tai luiki pakoon. (Jos valmiissa päällikössä esiintyy näitä piirteitä, heitä mukaan pari halausta muilta produktion jäseniltä.)

 

  1. Ennen ensi-iltaa kuorruta päällikkö hiuslakalla ja ripottele päälle pieni määrä epävarmuutta. Esityksen jälkeen laita kirsikaksi päälle yksi muulta produktiolta tai yleisöltä taustalaulajille osoitettu kehu, esimerkiksi: ”Taustalaulajat kuulostaa tänä vuonna hel-vetin hyvältä!” Lisää myös paljon omia kehuja tiimille sekä bändille.

 

Valmista tuli! Nauti esitysviikon aikana kuohuviinin ja onnenkyyneleiden kera. Maku vaihtelee ajoittain suloisen makeasta kitkerään ja takaisin päättyen lopulta ihanaan karonkassa nautittuun viimeiseen palaan. Jäljelle jää katkeransuloinen toive siitä, että kaiken pureskelun jälkeenkin saisi vielä kokea saman uudestaan.

14939537_10211641097488517_4964156405039387386_o
Vuoden 2017 taustalaulupäällikkö Alli

Intohimona speksimusiikki

Olennainen osa speksiä ovat musiikilliset taustavoimat, jotka koostuvat bändistä ja taustalaulajista. Bändissä viulua soittava Emilia Hellsten ja taustalaulajana toimiva Melis Hakkarainen vastasivat muutamaan kysymykseen tiimiensä toiminnasta ja omista kokemuksistaan.

Miten päädyitte mukaan Humanistispeksiin?

Melis: Jo syksyn ensimmäisillä tapaamiskerroilla16196898_1255348717847511_1423132567_o opiskelutovereiden ja tuutoreidemme kanssa muistan kiinnittäneeni huomiota toisen tuutorimme mainostukseen ”mahtavasta humanistispeksistä”. On kummallista, miten onnistuinkaan onkimaan tuon yksityiskohdan kaikesta siitä informaatiosta, jota tulvi noiden ensimmäisten päivien aikana -ottaen huomioon, etten ollut tuolloin vielä koskaan kuullut speksistä saati tiennyt, mitä se tarkoittaa. Mysteeri ratkesi kuitenkin seuraavien päivien aikana kyseisen tuutorimme paljastuessa speksin tuottajaksi. Hän kannusti hakemaan mukaan ja takasi,
ettei päätöstä tule katumaan. Hain taustalaulajaksi ja pääsin kuin pääsinkin osaksi ihanaa viiden taustalaulajattaren tiimiä.

Emilia: Kuulin humanistispeksistä jo ensimmäisenä opiskeluvuotenani, ja se kuulosti heti kiinnostavalta. Kiireiden vuoksi en kuitenkaan hakenut vielä mukaan. Kävin katsomassa viime vuoden speksin, ja päätin hakea seuraavana vuonna. Viime syksynä juttelin monen speksissä aiemmin mukana olleen kanssa, ja kaikki suosittelivat mukaan hakemista. Tänä vuonna soitankin produktiossa viulua.

Miten produktio on lähtenyt osaltanne etenemään?

Melis: Speksifiilistä alettiin pitää yllä jo lokakuussa, kun tapasimme ensimmäisen kerran teen siemailun merkeissä ja siitä kuukauden päästä olikin jo debyyttikeikkamme yhdessä speksibändin kanssa nimenjulkkareissa Suvilahdessa. Syksyn kääntyessä talveen alkoi treenejä olla kahdesti viikossa, pääsääntöisesti maanantaisin omat stemmikset taustalaulupäällikkömme kotona ja torstaisin bändin kanssa yhteiset Pop&Jazz-konservatoriolla.

16196447_1233120373441123_1260133161_o
Emilia: Treenaamme speksibändin kanssa kaksi kertaa viikossa, olemme treenanneet jo syksystä alkaen. Kaikki soittajat ovat taitavia ja jokaisella on omia ideoita, ja harjoituksissa on aina hauskaa. Kaikki ovat hyviä tyyppejä, ja tulemme kaikki erinomaisesti juttuun. On hauskaa seurata, kuinka kaikilla on erilaisia musiikillisia vahvuuksia, ja kuinka kaikki osaavat hyödyntää omia taitojaan. Jotkut soittajista esimerkiksi myös sovittavat biisejä speksiin. Bändistä kertoo jotain se, että jo ensimmäisellä soittokerralla biisit kuulostavat hyviltä, ja treeneissä syntyy hyvä tekemisen meininki. Tämän bändin kanssa on helppo kuulostaa hyvältä.

Millaiset fiilikset teillä on tiiminne kanssa työskentelystä?

Melis: Näin speksifuksina tuntee välillä olevansa täysin untuvikko, kun ympärillä on paljon kokeneita speksiläisiä. Siitä tunteesta huolimatta niin treeneissä kuin yhteisissä riennoissa ei ole koskaan tarvinnut tuntea oloaan ulkopuoliseksi. Tunnelma on aina lämmin ja avoin, ja hymyileviä kasvoja on joka puolella. Tärkeintä on yhdessä tekeminen ja hauskanpito; treeniluokkaammekaan ei tarvitse pitkään käytäviltä etsiä, sillä sen löytää, jos seuraa naurunremakkaa.

Emilia: Speksissä hauskaa on se, että tekeminen on todella monipuolista. Minulla on viulunsoitossa klassinen tausta, joten tämä poikkeaa monella tavalla siitä. Soittamiseen kuuluu speksissä paljon improvisaatiota ja tekeminen on vapaampaa. Kaikki sovitukset ovat myös todella erilaisia, ja niitä on hauska soittaa. Speksi on jo tässä vaiheessa tuonut paljon uusia kokemuksia.

13775633_1063171330436029_1606593816905635701_n
Taustoja laulava Melis
16244374_1262338897148493_1062192491_n
Speksibändin viulisti Emilia

Tervetuloa kuorotreeneihin!

Laulupäällikköä jänskättää!
Matka Jyväskylästä Helsinkiin spekseilemään on aluillaan. Yksi kuorolainen, Susanna, ja pari kimppakyytiläistä hyppäävät kyytiin, ja katuvat tätä pian, meinaa kuskia nääs laulattaa! Helsingin kaduilla Loviisa ja Susanna saavat pitkiä katseita suunnitellessaan stemmoja: toinen vetää bassoa ”BOM, BOM, BOM, BOM” ja toinen raikaa päälle Metsän ilosanomaa.

fiilisrinki

Kuorolaiset saapuvat yksitellen pieneen kellaritilaamme Omstartille. Kolme kuorolaista on jäänyt uupumaan päivän harjoituksista. Fiilispiirissä Julia havainnoi upeaa sisääntuloaan väärään luokkatilaan: ”TSÄDÄÄÄÄÄM!” Päällikön jännitys häviää, kun keskustelu poukkoilee rennosti puolelta toiselle. Yksi kuorolainen on mennyt tänään kihloihin ja on pienessä hiprakassa raahautunut treeneihin. Toinen kuorolainen on kuoleman väsynyt, muita naurattaa. Avataan äänet: päällikkö soittaa pianoa miten sattuu, ja kuoro laulaa juuri sitä, mitä päällikkö toivoo. Voiko olla parempaa? Äänen verryttelyn jälkeen seuraa (yleensä kropan verryttelyä, mutta tänään tilalla on) vakava rentoutumisharjoitus:

Kokoontumisemme puolessa välissä pääsemme asiaan: itse biiseihin. Kertaamme edellisten treenien biisit tutuiksi kaikille stemma kerrallaan. Päällikkö antaa äänet ja laskee neljään, kuoro hoitaa loput. Biisejä jankataan, kunnes äänet on puhtaita ja jokaisella varma olo omasta osuudestaan. Seuraavalla viikolla paneudumme muutamaan uuteen biisiin ja pääsemme viikonlopun läpimenoihin näyttämään kykymme! Tunnelma on positiivisen jännittynyt, mutta rento.

Kuvasimme myös jotain teille, arvon speksitoverit! Haluamme lämpimästi toivottaa teidät tervetulleiksi kuulemaan mm. tätä poppoota Metsään!

 

En osannut sanoa kuorolaisille moikka, sen sijaan suustani pääsi: ”Voi kun mää teistä tykkään!”

Rumpalin syksy speksibändissä

Nimeni on Niko, opiskelen englantilaista filologiaa ensimmäistä vuotta ja olen myös ensimmäistä kertaa mukana Humanistispeksissä. Aito fuksi siis kaikin puolin. Musiikki, ja erityisesti rumpujen soittaminen, on ollut todella tärkeä harrastus itselleni jo monta vuotta, ja aloittaessani yliopisto-opinnot sain heti ajatuksen, että olisi mahtavaa löytää jokin uusi musiikkiin jollain tapaa liittyvä projekti yliopistopiireistä. Aluksi ei meinannut löytyä oikein mitään, vaikka koitin jatkuvasti kysellä opiskelutovereilta. Sitten joku sattui mainitsemaan sanan ”speksi” ja lumipallo lähti vyörymään.

Niko rumpali
Niko

Kohta olinkin jo käynyt koesoitossa ja paikka speksibändin rummuissa oli varmistunut. Alkuperäinen hieman vielä hämärä idea ”vois katella jonkun kivan pienen musaprojektin tähän syksylle” oli vaihtunut hetkessä musikaaliin Kansallisteatterin näyttämöllä. Edessä oli siis paljon haasteita ja treenaamista, mutta ennen kaikkea paljon hauskanpitoa ja hienoja hetkiä!

Darrasoinnut
Kitaristit Heikki ja Matias pohtivat darrasointuja.

Ehdottomasti hienointa speksissä on tätä produktiota tekevät ihmiset ja porukalla tekemisen meininki! Tätä ei vaan voi liikaa hehkuttaa. On ollut ihan parasta päästä mukaan työskentelemään näin taitavien ja hienojen tyyppien kanssa, enkä tarkoita pelkästään bändiä, vaan aivan kaikkia tähän produktioon osallisia.

Hynynen mustana
Osa bändistä, mukana myös sovittaja Samuli korvaamassa puuttuvia laulajia.

Speksissä mukana oleminen vaatii todella paljon sitoutumista, treenejä on pidetty pari kertaa viikossa ja loppua kohden tahti vaan kiristyy, mutta speksistä saa myös saa todella paljon irti, kun vaan heittäytyy täysillä mukaan. Itselläni ei todellakaan ollut minkäänlaista aiempaa kokemusta teatterista tai musikaaleista ennen speksiä, puhumattakaan näin ison bändin (13 soittajaa + valtava kuoro + laulavat näyttelijät) kanssa soittamisesta, ja kokemus on jo nyt ollut todella opettavainen ja hieno. Aivan älyttömästi on päässyt oppimaan uutta ja paras on vielä tulossa, eli itse esitykset helmikuun lopussa.

Solistit mukana
Treeneissä mukana näyttelijä Manu.

Tätä tekstiä kirjoittaessa on enää hieman alle kuukausi ensi-iltaan. Note to self: täytyy yrittää nauttia tästä kaikesta täysillä vielä niin kauan, kuin tätä kestää.

Speksifuksit: Julia

Mikä sun nimi on? Kerro kolme vapaavalintaista asiaa itsestäsi.

Mun nimi on Julia, ja mä opiskelen pohjoismaisia kieliä.  Mä tykkään laulaa ja ulkoilla.

Kuinka kauan oot opiskellu yliopistolla? Ootko viihtyny?

Nyt on neljäs vuosi ja oon viihtyny. Mulla on sivuaineina tosi mielenkiintosia juttuja, ja ne on varsinkin tehny yliopisto-opiskelusta tosi mielenkiintoista. Mulla on sivuaineina portugalilainen filologia ja nyt mä otin tänä syksynä lyhyenä sivuaineena logopedian käyttäytymistieteellisen puolelta. Logopediassa opiskellaan puheterapeutin juttuja.

Miten päädyit opiskelemaan portugalia sivuaineena?

Portugalii mä rupesin opiskelemaan siks, koska mä oon ollu vaihdossa Brasiliassa lukioaikana. Siellä portugali on puhutuin kieli, joten sitä oli pakko oppia, kun kukaan siä ei oikee puhunu englantia. Mä halusin sit jatkaa sen opiskelua yliopistolla vielä.

Entäs toi logopedia?

Tutustuin logopediaan, kun mun yks hyvä ystävä puhu mulle logopedian opinnoista tossa joskus, ja se oli tosi kiinnostunu siitä. Mä aloin ite pohtii et minkälainen aine se mahtaa olla, ja se vaikutti tosi mielenkiintoselta. Tykkään psykasta ja käyttäytymistieteellisen oppiaineet tuntuu tosi omilta mulle, niin menin sinne kattelemaan ja se on ollu kyl tosi mielenkiintosta.

Mistä kuulit speksistä?

Mulla oli pari vuotta sitten Humanistispeksissä yks kaveri näyttelemässä ja sitä kautta tutustuin Humanistispeksiin. Lääkiksen speksiä oon ollu ekaa kertaa kattomas jo viis vuotta sitten, ja joka vuosi sen jälkeen, koska ne on hyviä.

Mikä sai sut hakemaan speksiin?

Mulla on yks hyvä ystävä, Annika, maskitiimissä nyt toista vuotta, tänä vuonna maskipäällikkönä. Annikan kaa ollaan puhuttu speksistä, ja se kehotti mua hakemaan, koska oon ollu kiinnostunu. Mä en ollu ihan varma mihin oisin halunnu hakee, mut sit kun mulla on toi lauluharrastus ollu pari vuotta, niin aattelin et ois kiva päästä laulamaan.

Miten teillä on harkat menny kuoron kanssa? Miten oot ehtiny tutustuu muihin kuorolaisiin?

Muihin tiimeihin verrattuna ehkä jokseenkin hitaasti ollaan tehty kuoron kanssa, ekoja kuorosovituksia alko tuleen vasta joulukuussa. Ollaan kuitenkin yllättävän nopeesti hitsauduttu yhteen kuorolaisten kanssa, porukka on tosi lämminhenkistä ja tekemisen meininki on yhteen vetävä.

Kuin paljon oot laulanu ennen speksiä?

Mulla on pari vuotta laulutunteja takana. Tää on siitä tosi kiva, kun mä en oo oikeestaan kuorossa koskaan laulanu, ja esimerkiks stemmoja on kiva päästä laulaan. Ihan erilaista kun se oma yksikseen laulaminen tunneilla.

Oks sulla muuta musiikillista taustaa?

Ihan pienenä oon soittanu jotai kitaraa ja pianoo. Itse asiassa nyt kesällä mä hankin ukulelen, ja sitä mä oon soitellu tässä. Mä sain just synttärilahjaks sellasen Disneyn ukulelebiisikirjan, ja esimerkiks tänää aamulla soittelin sillä Circle of Lifea.

Julia Nuotio

Onks Circle of Life sun lempibiisi ukulelella?

Se ei ehkä oo. Se Arielin ’Under The Sea’ on hauska soittaa, mut se on kyl haastava.

Mimmonen musiikkimaku sulla on noin muuten?

Aika laidasta laitaan mä kuuntelen musiikkia. Laulajana mä tykkään popista ja r’n’b:stä, mut kun kuuntelen musiikkii niin tykkään vaikka Jack Johnsonista. Ylipäänsä semmosesta lepposesta hyvän mielen musiikista.

Kuvaile kuoroa kolmella adjektiivilla.

Iloinen, moniääninen ja hauska.

Tunsitko speksistä ihmisiä ennen produktiota?

En oikeestaan. Mä tiesin varmaan vaan sen Annikan, ja sit näyttelijä-Timin.

Ootko päässy tutustuun uusiin ihmisiin speksin kautta?

No joo, varsinkin sillon ennen pääsykoeviikonloppua improharkoissa, niin siellä kyl tutustui. Jotenkin näissä speksipiireissä on hauskaa se, että ihmiset on niin avoimia, voi jutella kelle vaan. Vaik ei tuntis niin helposti voi tutustuu. Kaikki on samassa jutussa mukana, niin on helppo lähestyä.

Onko ajatuksia tai fiiliksiä liittyen produktion viimeisiin viikkoihin?

Aika jännityksellä odotan miten tää loppukiri menee. Vaikka et kuinka paljon harkkoja tässä vielä on ennen esitysviikkoa. Jännää nähdä miten kaikki saadaan kasaan. Mä oon ollu ihan innoissani esimerkiks tosta lipunmyynnin aukeamisesta, ja oon vaan spämmänny kaikille että ostakaa lippuja! Tosi innostunut fiilis kun miettii esitysviikkoa, jännittävää esiintyä Kansallisteatterissa.

Haluuksä sanoo tähän haastattelun loppuun vielä jotain ajatuksia?

Mä katoin eilen läpi sen Roosan haastattelun, ja sä olit kysyny siltä sen suosikki Disney-elokuvia, ja mä mietin et, apua, mitä jos se kysyy tota multa, mitäköhän mä vastaisin, ne on kaikki niin hyviä! Me itse asiassa laadittiin mun ystävän Nean kanssa top-5 lista tätä haastattelua varten:

  1. Pocahontas
  2. Leijonakuningas
  3. Aladdin
  4. Hercules
  5. Mulan

 

 

Näyttelijöiden syksy

Mieleeni on painunut vahvasti alkuvuodesta tehty kävelylenkki siskoni kanssa. Hän kertoi minulle speksistä, ja olin ihmeissäni, etten ollut aiemmin kuullut siitä. Menin kiinnostuneena ainejärjestöporukan kanssa katsomaan viime kevään Humanistispeksin esityksen, Pei(i)lin. Kokemus oli käsittämättömällä tavalla dynaaminen: se tapa, jolla yleisö pääsi osallistumaan esityksen tekoon, oli ainutlaatuinen. Huomioni kiinnittyi esiintyjien ja bändin taituruuteen. En ollut osannut odottaa niin korkeatasoista teatteria. Tämä kokemus takaraivossani jatkoin rauhallista elämääni, kunnes eräänä alkusyksyn iltana soivat päässäni siskoni sanat: ”Hae speksiin! Se ois niin sun juttu!”

Sonja

Halusin tietää tarkemmin, mistä on kyse. Menin siis yhteen Humanistispeksiin hakeville järjestetyistä improilloista. Siellä pääsin ihailemaan useita viime speksissä lavalla olleita konkareita ja tietysti improamaan itse. Sen illan jälkeen päätin nyt tai ei koskaan -hengessä hakea Humanistispeksiin näyttelijä-laulajan rooliin.

Olin todella jännittynyt pääsykoeviikonlopun alussa. Meidän tuli esittää omavalintaiset monologit, dialogiharjoitus, laulaa ja vielä tanssiakin. Pelkäsin pääsykokeiden olevan hyvin kilpailullinen ja kireätunnelmainen tilaisuus. Kaikki oli niin hyvin organisoitua… Pelkoni kuitenkin osoittautuivat turhiksi. Pääsykoeviikonloppu meni yllättävän rennosti, vaikka jännitinkin kovasti monologia, jonka olin poiminut Tšehovin Vanja-enosta. Mutta kaikkein hämmästyttävintä oli tunne, joka valtasi minut pääsykokeiden aikana: lämmin, vastaanottavainen ilmapiiri, joka vallitsi kaikkien hakijoiden välillä. Pitkästä aikaa tunsin todella kuuluvani jonnekin.

Minulle tarjottiin roolia. Ohjaajan tekstiviestistä alkoi uusi, speksikäs elämäni. Hyvin äkkiä tajusin, että speksistä tulisi iso osa elämääni seuraavien kuukausien aikana Muut näyttelijät tiesin jo pääsykokeista, joten tunnelma oli hyvin tuttavallinen jo ensimmäisissä harjoituksissa. Aloitimme lukemalla käsikirjoituksen ja improamalla läpi kaikki kohtaukset. Sen jälkeen on tapahtunut paljon. Meillä on ollut lokakuusta lähtien harjoitukset keskimäärin kolme kertaa viikossa. Yksi tärkeä speksiharkkojen piirre on fiilisrinki jokaisten treenien alussa ja lopussa. Kohtausharjoitusten ja repliikkien opettelun lisäksi olemme painottaneet liikeimproa ja oman roolihahmon kehittämistä. Ensimmäisiä tehtäviämme olikin kirjoittaa hahmollemme taustatarina. Se oli minulle todella merkittävä askel: tarinan kirjoittamisen kautta opin paremmin ymmärtämään omaa roolihahmoani ja tämän ajattelutapoja.

Kaikista vaikuttavimmat kokemukset näyttelijänä ovat olleet ne hetket, kun olen todella päässyt kosketuksiin roolihahmoni kanssa. Aina se ei ole helppoa, sillä joinain päivinä koen hänet etäiseksi. Yksi parhaista kokemuksista on ollut ns. kuuma tuoli -harjoitus. Siinä roolihahmo istuu tuolilla, ja ohjaaja haastattelee häntä muiden näyttelijöiden kuunnellessa. Sekä muiden seuraaminen että harjoitteen tekeminen ovat ravisuttavia kokemuksia. Koko tarina ja hahmot todella elävät keskuudessamme.

Aluksi vietimme aikaa lähinnä oman näyttelijätiimimme kesken, mutta nyt olemme paljon tekemisissä myös tanssijoiden kanssa, jotka ovat muuten aivan käsittämättömän hyviä. Pikkuhiljaa tapaamiset myös muiden tiimien, kuten maskitiimin kanssa, ovat lisääntyneet. Pari viikkoa sitten kuvattiin Metsän traileri. Musiikkikohtauksia harjoitellaan laulupäälliköiden, bändin ja kuoron kanssa. Iloksemme olemme olleet tekemisissä kaikkien produktiolaisten kanssa Humanistispeksi ry:n järjestämien yhteisten tapahtumien kautta: saunailta, yökylä ja nimenjulkkarit olivat tapahtumia, joihin olisin mennyt vaikka keuhkokuumeessa. Se johtui yksinkertaisesti siitä, mitä tunnen speksiä ja sen ihmisiä kohtaan. Erästä speksikollegaani lainatakseni: ”Yes, these are my people.”

Voi, kunpa voisin kirjoittaa vielä kaiken muunkin sen, mitä olen speksinäyttelijänä kokenut. Miten upeita tuottajamme, ohjaajat ja niin monet muut ovat, miten viime viikonlopun läpimenoista saisi kokonaisen blogikirjoituksen… Mutta aikani loppuu ja joululoma lähestyy. Tulen todennäköisesti viettämään paljon aikaa metsässä speksi-ikävää potien. Kai yritän vain sanoa, että olen onnellinen ja täysin hurahtanut. Tästä tulee upea speksi!

-Sonja

Kuoro

Sinä suihku-, kuoro- ja yksinlaulaja, kokenut tai vain laulunhalua pursuava humanisti tahi muu olento, olet tervetullut luomaan yhtä tämän vuoden huikeimmista musiikkispek-taakkeleista! Jos arkesi kaipaa musiikkiharrastusta tai äänesi yleisöä, laita rohkeasti hakemusta tulemaan!  Edellisistä vuosista poiketen tänä vuonna taustalaulajia otetaan vastaan avosylin kokonainen kuorollinen ja speksin musiikkikohtaukset nostetaan täten ihan uudelle levelille.

Kuva: Laura Jurmu
Kuva: Laura Jurmu

Toivon laulajilta avointa mieltä ja rohkeutta äänen tuottoon. Stemmojen hallinta on iso plussa, mutta joukossa tuemme kyllä toinen toisiamme vaikeimmissakin laulukuvioissa. Kokoonnumme muutaman kerran kuukaudessa yhteen laulamaan rennolla hengailufiiliksellä. Sen lisäksi harjoittelemme itsenäisesti omia stemmojamme äänitteiden tukemana (ei siis ressiä nuotinluvusta)!
Lauletaan kun tavataan!