Teen sinusta kauniin

Ennen tätä syksyä en ollut kuullutkaan sanaa ”speksi”. Uuden ystävän ympäripuhumana innostuin ajatuksesta olla osa suurta produktiota, jossa olisi mahdollisuus tavata samoista asioista kiinnostuneita ihmisiä. Päätin liittyä mukaan tietämättä lainkaan mitä odottaa. Hain useisiin tiimeihin, joista päädyin kahteen, koska eihän kahden rakkaan lapsen välillä voi valita. Niinpä minusta tuli sekä hius- ja maskitiimin että puvustustiimin ylpeä jäsen.

urdsqnj

Speksisyksy alkoi minulle yllättäen ja kiireellä. Tunsin itseni kaikkien speksikonkareiden seassa aika untuvikoksi, kun yritin pysyä kärryillä muiden puhuessa minulle täysin vieraista asioista ja ihmisistä. Vähitellen pääsin kuitenkin mukaan produktion vilskeeseen ja juoksin tiimitapaamisissa, joissa katseltiin inspiraatiokuvia, esiteltiin luonnoksia, sekä sovittiin hahmojaosta. Maskitiimissä luonnostelimme paperille mahdollisia maskeja ja mietimme hahmojen tyyliä. Lievänä yllätyksenä minulle tuli, että maskitiimissä saa maskeeraamisen lisäksi myös istua mallina tiimikavereille, koska näyttelijät eivät ole aina saatavilla. Olen saanut nähdä miltä näyttäisin 20 vuotta vanhempana ja jos minulla sattuisi kasvamaan parta.

Vaikka, maski ja hiukset ovat erittäin tärkeitä, on puvustuksella varmaan suurin merkitys speksin visuaaliseen ilmeeseen. Puvustuksen pitäisi olla kiinnostava ja yhtenäinen, mutta silti kaikkien asujen pitää erottua toisistaan.  Sen takia tiimipäälliköillä Katsulla ja Emilialla onkin ollut kamala työ omien vastuuasujen lisäksi kaikkien vaatteiden ja tiimiläisten koordinoinnissa, että lopputulos on yhteensointuva. Tiimiläisen tarvitsee keskittyä vain omaan vastuuasuunsa, eli metsästää kankaita, ommella ja toivoa, että asun sovituksessa ei ilmene ongelmia.

Tavallisesti meikkaus- tai ompeluharrastukseni ovat olleet eGakCzkr.jpgaika yksinäistä puuhaa. Ongelmien tulessa vastaan on vain täytynyt purra hammasta ja toivoa, ettei esimerkiksi raivopäissään revi tekemäänsä vaatetta palasiksi, jos ei itse keksi ratkaisua. Parasta speksissä olemisessa onkin ollut juuri mahdollisuus kysyä neuvoa tai vain keskustella yhteisistä mielenkiinnon kohteista omien tiimiläisten kanssa. Maskitiimin tapaamisissa voidaan puhua meikkitekniikoista tai tuotteiden koostumuksista, jotka kuulostaisivat joko siansaksalta tai kuolettavan tylsiltä monille muille kavereilleni. Olen oppinut hiustenlaittamisesta asioita, joita en mitenkään olisi voinut oppia itsekseni. Puvustustiimissä taas olen tutustunut kaavoitukseen, sekä saanut apua ja vinkkejä vaatteidenompeluun.

Molemmissa tiimeissä mahtavaa on myös ollut saada toteuttaa luonnoksiaan ja ajatuksiaan. Kun näkee suunnittelemansa maskin toisen kasvoilla, tai ompelemansa mekon promokuvissa, tuntee oikeasti saavuttaneena jotain. Nyt kun esitysviikko jo häämöttää, en malta odottaa, että pääsen näkemään oman käden jälkeni lavalla!

m3fuy1m
Speksifuksi Kirsi (maski Halti Ijas)

Päiväni ohjaajana

Jokainen trailereita kuvannut ymmärtää hyvän aikataulutuksen tärkeyden. Siksi onkin mieltä ylentävää herätä kuvauspäivänä 2 tuntia myöhässä. Puolessa tunnissa kyyti on oven edessä, ja matka jatkuu kuvaajan ja äänisuunnittelijan kanssa kohti viimeisten kuvausrekvisiittojen hakua. Geokätköilyä luonnollisesti harjoitetaan ympäri Helsinkiä. Matkaa ei auta se, että navigoija on juuri pari päivää sitten päässyt nielurisaleikkauksesta, eikä ole juuri saanut syötyä mitään.  Energian puutteessaan hän ei aina muista kertoa ajoissa minne pitää kääntyä. Onneksi hiljaisena sunnuntaiaamuna muut autoilijat eivät joutuneet kärsimään röyhkeistä U-käännöksistämme.

Lopulta pääsemme määränpäähän, rauhaisaan metsään. Kruunuvuorenlampi on hiljainen ja seesteinen, paitsi silloin kun kengät liukuvat mudassa ja oksat käyvät kimppuun. Ensimmäiset traileritiimin jäsenet löytyvät lammelta jo lähes kylmettyinä, kun aikataulut eivät aivan pitäneetkään. Onneksi auto toi mukanaan suklaata ja ruokaa. Leiriydymme, ja alamme kuumeisesti etsiä tarkempia kuvauslokaatioita. Valmistelut loppuvat juuri kun näyttelijät saapuvat paikalle. Sitten kuvataan.

Miltäs tämä kuva näyttää? Joo, pitäskö toi kuva ottaa vähän matalammalta. Älä käänny ihan noin nopeasti, tai tee semmonen yhtenäisempi liike ainakin. Mee tonne saarekkeelle istumaan. Saadaaks me näyttelijälle alusta et se voi istua puoliks vedessä? Toinen näyttelijä lähtis nyt keräämään vähän lämpöä. Tää on merkkaus, vielä ei tarvi ihan heittäytyä. Pitäskö kokeilla kuvata tää kohtaus myös takaapäin? Tää ei oo käyttistä, takki villiintyi. Huohotukset kuulu nyt tosi hyvin. Aurinko alkaa laskemaan, nopeempi tempo! Seisot siinä, ja toi juoksentelee tuolla, seuraa. Tuut noiden oksien välistä ja jatkat tuonne. Sit vähän vielä jalkoja kuvataan.

Kuuden tunnin kylmettymisen ja neljän tunnin kuvausten jälkeen päivä on pulkassa. Ohjaaja ja kuvaaja ovat jatkuvasti olleet liikkeessä, konkreettisesti tai mielensä sisällä, mutta vähemmän onnekkaat ovat saaneet odotella ja seisoskella hyvän aikaa. Onneksi kuvauksissa selviää yllättäen, että eräs näyttelijöistä asuu puolen kilometrin päässä saunallisessa kartanossa. Spontaanit helpotuksen ja ilon reaktiot ovat käsinkosketeltavia. Tai tietenkään aivan kaikki eivät huokaise helpotuksesta: editoijien työ vasta alkaa.  Kuvaukset päättyvät sunnuntaina n. klo 17:00, ja torstaina klo 18:00 Alina-salissa potkaistaan käyntiin kuudennen speksin nimenjulkkarit. Mitäkö saimme aikaan? Tule itse paikan päälle, niin pääset seuraamaan kuinka tämän vuoden produktion salaisuudet pääsevät päivänvaloon!

Puvustus on…

hulluja ideoita. Puvustuksessa lähdetään liikkeelle suunnittelusta. Ideointi on, ja sen pitääkin olla, lennokasta, mielikuvituksellista ja välillä todella outoa. Kun ideoita on paljon, niistä on helpompi koostaa yli kaksikymmentä pukusuunnitelmaa.

häiriköintiä. Puvustustiimi tunkeutuu usein näyttelijöiden ja tanssijoiden treeneihin ensin mittojen ottamisen ja myöhemmin sovituksen merkeissä. Ensimmäisten treenien osalta voi olla montaa mieltä siitä, rikkooko tämä jäätä vai aiheuttaako se lähinnä ylimääräistä vaivaantumista.

epätoivoisia tekoja. Materiaalien hankkimiseksi käytetään lähinnä kaikkia lainsallimia keinoja kuten lähes kahden tunnin jonotusta kylmässä syyssäässä keravalaisen outlet-myymälän parkkipaikalla ja sukulaisten vaatekaappien häikäilemätön inventoimista. UFF:in euron päivät ovat lähes joulun veroinen ilonlähde.

Kaavoja
Tiimipäällikkö Suvi ja opetuslapsi Outi. Kuva: Taru Jäntti

matematiikkaa. Kaavan piirtäminen onnistuu aloittelijaltakin kun peruskoulun geometria ja laskutoimitukset ovat hallussa. Ja ainakin kun tiimipäällikkö on ammattitason pukuompelija joka neuvoo vieressä joka vaiheen.

raakaa työntekoa. Vaatteiden valmistus vie aikaa. Piste.

speksirakkautta. Mikään muu olento maan päällä ei ole niin ihastuttavan riemuissaan ja kiitollinen kuin näyttelijä, joka saa edes jonkun rievun päälleen lavalle. Puvustajan pahimmat painajaiset oman tuotoksen lyttäämisestä pitkien työtuntien jälkeen valuvat lähes sataprosenttisella todennäköisyydellä viemäristä alas.

Villasukat
Puvustajan ensimmäinen tehtävä: tuottajalle lapaset. Kuva: Taru Jäntti

parasta ja tärkeää. Tiimipäällikkö Suvin sanoin: ”Puvustus on tärkein osa speksiä, koska kukaan ei mene lavalle alasti.” Kyseisestä väittämästä tosin saatetaan käydä kiivaitakin keskusteluja puvustuksen kokouksissa.

Speksiperhealbumi osa 4: Tuuli

Humanistispeksi on jossain määrin ollut minulle kuin lapsi. Olen ollut mukana alusta asti ja nähnyt sen opettelevan kävelemään, tulevan uhma- ja teini-ikään ja kasvavan itsenäiseksi. Olen tehnyt lähes kaikkea lavastuksesta ja lipunmyynnistä maskeeraukseen ja käsikirjoitukseen.

Lähdin alun perin mukaan vuonna 2009 lavastuksesta kiinnostuneena, vaikka en ollut nähnyt ainuttakaan speksiä enkä edes tiennyt mikä speksi oli. Pian kuitenkin ymmärsin, että lavastus ei ollut juttuni. Kokeilin siis muita juttuja, ja kiinnostuin erityisesti maskeerauksesta ja hiustenlaitosta. Päädyin alun perin lähes vahingossa tekemään speksin hiukset moneksi vuodeksi ja siinä oli vain pakko oppia.  Nyt voin jo sanoa, että maski ja hiukset ovat se minun juttuni ja teen niitä speksin ulkopuolellakin. Välillä mietin jopa ammatillisen koulutuksen hankkimista.

Narrin hiukset

Eniten olen toiminut humanistispeksin puvustuksessa ja olenkin päässyt tekemään mielenkiintoisia projekteja. Olen mm. tehnyt nahkakorsetin, kynsilakannut kenkiä kultaiselle glitterillä, tehnyt iltapukua auton ikkunan lämpöhuovasta ja opettanut näyttelijälle kuinka puetaan sukkahousut. Olisi helppo urautua tekemään aina samoja asioita omassa elämässään, mutta speksi tuo aina jotain uutta ja jännittävää. Ilman speksiä en varmasti olisi koskaan suunnitellut logoa ja markkinointia, kihartanut synteettisiä hiuslisäkkeitä (ei yleensä suositella), rakentanut Porthanian pyöröovesta kopiota tai taituroinut päässä olevista hiuksista narrinhattua.

Hiukset2
Kuva: Inka Lähteenaro

Kun omat luomukset, ovat ne sitten hiuksia, pukuja tai repliikkejä, saavat aikaan reaktion yleisössä, on tunne todella hieno. Lisäksi on ollut mahtavaa nähdä miten omat luomukset kaikkien muiden panostuksen ohella muodostavat lopulta hienon spektaakkelin, jota yleisö hehkuttaa.  Kun antaa kaikkensa speksille, speksi antaa sen moninkertaisena takaisin.

Puvustus

Speksi olisi varsin tylsä kokemus ilman näyttäviä ja ammattitaidolla ja rakkaudella tehtyä puvustusta. Myös kokemattomammat ompelijat ja asuista kiinnostuneet pääsevät kokeilemaan uutta ja koettelemaan omia rajojaan, kun tiimin kanssa suunnitellaan ja luodaan näyttelijöistä roolihahmoja.

Fuusiohahmo Al Bardus. Kuva: Veera Ala-Kaila
Fuusiohahmo Al Bardus. Kuva: Veera Ala-Kaila

Puvustukseen pääsee mukaan, vaikka aikaisempaa ompelukokemusta ei olisikaan. Kuten muissakin tiimeissä, erilaisille taidoille löytyy tarvetta ja kaikille löytyy omia taitoja vastaavia hommia. “Nepparivastaava” saattaa olla koko tiimin tärkein jäsen esitysviikon aikana, muodista kiinnostunut shoppailija löytää parhaat aarteet kirppareilta ja aleista ja askartelja nostaa asut aivan toiselle tasolle asusteiden avulla. Kokeneemmat ompelijat saavat vastuulleen rooliasuja ja pääsevät tekemään hommia lähemminkin näyttelijöiden ja tanssijoiden kanssa.

Kuva: Heikki Lotvonen
Kuva: Heikki Lotvonen

Jos ompelu ei kiinnosta, on tarjolla mahdollisuus käyttää omaa luovuuttaan asujen suunnittelussa ja hattujen ja muiden asusteiden kanssa. Omia etsijän kykyjään pääsee myös käyttämään halpojen materiaalien metsästyksessä kirpputoreilta, roskiksista, kangaskaupoista ja kaikista mahdollisista paikoista maan ja taivaan välillä. Lähde siis minun ja muiden tiimien kanssa Humanistispeksin historian  jännittävimpään seikkailuun ja kurkota tähtiin, sillä vain mielikuvitus (ja budjetti) on rajana!