Kerro sun nimi ja kolme vapaavalintaista asiaa itsestäsi.
Mä oon Santeri Suvanto, opiskelen graafista suunnittelua Pekka Halosen akatemiassa, mä oon soittanu 15 vuotta rumpuja ja olen ollut nyt pari kuukautta suorittamassa koulutyöharjoittelua Australiassa tekemällä jälkityöstöä yhteen leffaan.
Kuinka kauan oot opiskellu Pekka Halosen akatemiassa?
Opiskelen nyt toista vuotta siellä ja menin sinne opiskelemaan muutamia vuosia lukion jälkeen. Muuta koulutusta mitä mulla on niin oon myös käyny jotain satunnaisia Avoimen Yliopiston kursseja luovilta aloilta ja Kesäyliopiston kursseja.
Ootko viihtyny Pekka Halosen Akatemiassa?
Joo, se on ihan älyttömän siisti mesta. Oon fiilistelly sitä ammattilähtösyyttä. Monessa muussa skolessa se lähtökohta on tosi teoreettinen, niin tuolla lähtökohtana on, että teoria tulee käytännön sivussa. Kokoajan pääpaino on siinä, että ollaan joko töissä tai sit tehdään omaa bisnestä. Jos on joku mahdollisuus, niin sitä ei pidä koulun takia jättää käyttämättä.
Mistä sä kuulit speksistä?
Itse asiassa toi Blancon Sofia, joka oli viime vuonna apulaisohjaajana, se on mun pitkäaikainen tuttu, ja se laitto linkin tän vuoden hakulomakkeeseen sen FB-sivulle. Mä aattelin eka, et ’okei, tää on varmaa tarkotettu sen yliopistokavereille’, mut sit mä aattelin seuraavaks, et kiinnostaaks mua se, et se on tarkotettu sen yliopistokavereille. Ei kiinnostanu, joten hain. Ja mä muutenkin olin nähny viime vuonna Tolvasen Annin mukana, joka myös opiskelee Pekka Halosessa, ja aattelin, et jos Annikin kerran oli ollu mukana tekemäs speksiä niin kyllä mäkin sitten voin hakea. Ja on ollu kyllä mainiota rellestystä.
Oliks jotain yhtä tiettyä syytä, joka sai hakemaan speksiin?
Ei oikeastaan, mä oon nähny muutaman speksin, ja niissä on ollu hauska meininki. Näin viime vuonna muutaman speksin, joissa oli todella surkeat käsiohjelmat. Mä aattelin et mä haen tekemään speksiä vaikka vaan siks et pääsen pelastaan jonkun toisen käsiohjelman varmalta tuholta. Tuntu, että pystyis vaikka silmät kiinni tekemään parempia, ja jos mulla on taitoa tehdä niin kannattaa myös hakea tekemään.
Missä tiimeissä sä oot?
Mä oon AD-tiimissä ja traileritiimissä. Traileritiimis mä oon ollu tekemäs kuvausta ja värimäärittelyä. Se on aika kivaa, koska toi värimäärittely kuuluu myös mun työharjoitteluun täällä Ausseissa, ainakin osittain.
Miltä työskentely on tuntunu tiimeissä?
On ollu tosi makeeta työskennellä, mä tykkään niistä ihmisistä ihan älyttömästi. Mä oon joissain asioissa tosi pragmaattinen, ja mä nautin siitä että tulee kontakteja, esimerkiks suomen kielen opiskelijoista. Jos mä jossain vaiheessa tarvin vaikka copywriteria ittelleni niin mulla on jo nyt olemassa 3 tai 4 ihmistä jolle voi lähettää viestiä asiasta. Jonkun verran on tullu hankauksia tiimeissä kun pitää sovitella erilaisia näkemyksiä ja toiveita, on vaatinu vaivaa löytää semmonen yhteneväinen linja. Mut ollaan kyl saatu tosi nätti visuaalinen ilme aikaan.
Oks sulla aikasempaa kokemusta liittyen joko AD-tiimin toimintaan tai trailereiden tekemiseen?
Pekka Halosesta saanu kokemusta, ja sit tehny jotain lyhärihommia. Skolessa mitä nyt on esimerkiks tehty ja opiskeltu niin yritysilmeen suunnittelua ja muuta tommosta markkinointikampanjateoriaa. Et on aika selkee käsitys millasella prosessilla syntyy hyvä tulos.
Kuvaile tiimiäsi kolmella adjektiivilla.
Ihana, outo ja paras.
Tunsitko ketään speksistä etukäteen?
Sofian tunsin, ja Annin tiesin sillain näöltä. Sit mä olin näyttelijä-Nuutin kaa jutskaillu viime vuoden nimenjulkkareissa. Sit toi Iiris Nikanne, joka oli viime vuonna lavalla, sehän on mun älyttömän hyvä lapsuuden kaveri, oon tuntenu sen 3-vuotiaasta asti. Jotai samoja naamoja siis tänäkin vuonna tunnisti, mut ei ollu kavereita sillai. Sen takia on ollu tosi siistiä tulla messii ihan ulkopuolisena, kun täällä tietysti porukka tuntee toisensa yliopiston kautta. On ollu tosi lämmin vastaanotto, oon kyl digaillu.
Ootko päässy tutustuun uusiin ihmisiin?
Joo, on kyl tullu monta uutta tuttua. Toisaalta kun on joutunu oleen poissa joistain ryhmäytymisjutuista niin ei oo tullu hirveesti sellasta kasuaalista keskustelua. Ehkä enemmän on tullu sellasia ’voisin-jutella-bussipysäkillä’ -tuttuja, eikä vielä sellasia saunailtatuttuja. Enimmäkseen oon tutustunu omiin tiimiläisiin, mut on tullu muidenkin kaa jonku verran juteltua.
Miltä proggis on tuntunu? Onko ollu kiireistä?
Ei oo ollu liian kiireistä. Mulla on ollu kädet täynnä duunia koko ajan, tai ainakin ois voinu olla kädet täynnä duunia. Mä oon vähä sellanen, et mä varaan kaks viikkoo proggiksiin, mikä tarkottaa sitä et mulla on kaks viikkoo aikaa viivyttää sitä proggiksen duunaamista siihen viimeseen iltaan. Siks mä tykkään enemmän et on paljon pienii deadlineja. Mä toimin paremmin jos mulla on koko ajan uutta työstettävää.
Jatkuuks sulla speksijutut vielä Australiassa vai saitko hoidettua kaiken syksyn aikana?
Kyl mä ainakin traileria työstän vielä. Sit varmaan jotain käsiohjelman taittoo.
Mitä ajatuksii tai fiiliksiä sulla on produktiota koskien?
No, se on tietysti ikävää, et en pääse kattoo esityksii, mut eniten kuitenkin risoo se, et mä missaan karonkan. Ja kun spekseissähän on se perinne, et esityksen lopussa kaikki menee lavalle kumartamaan, niin jos sais järkättyy jonku Skype-yhteyden, niin pääsis messii sinne lavalle. Kello on 9 tuntii edellä Australiassa, niin mä voisin si kumarrella aamiaispöydässä. Se ois siisti juttu kyl.
Haastattelu lähenee loppua, oks jotain mitä sä haluat vielä sanoo tähän haastatteluun?
On ollu sillai reipas reissu, oon digaillu. Toivoo vaan et pääsis seuraavallakin kerralla messii, koska kyl mä oon digaillu tätä porukkaa. Nasta sekotus ammattitaitoo ja humoristista spontaaniutta. Digailin esimerkiks yhestä leffaillasta, kun tuli teknisii ongelmii ja tuottaja huutaa ”Tarvitsemme lisää viiniä! Budjetissa on virkistyslohko, käyttäkäämme sitä!” Ja kyl digailen tätä mikrokosmosta mikä tähän syntyy, tämmönen vähän ’inside-klubi’, secret handshakes ja muuta.