Humanistispeksi vei minut mukanaan jo fuksivuonna – ja täysin sattumalta. Mitään en tiennyt speksistä etukäteen. Vuodet ovat vierineet, produktiot vaihtuneet ja tässä sitä huomaa edelleen olevan, Humanistispeksin riveissä. Aiempina vuosina olen ollut lähinnä lavalla näyttelemässä, mutta vuoden 2017 produktiossa toimin muonitustiimipäällikkönä. Miksi hypätä parrasvaloista keittiöön? Se selviää nyt.
Neljäs vuosi yliopistolla ja graduseminaari puskee päälle. Ainoana huolenaiheena oli, että miten ehtisin kirjoittaa graduni ja olla silti osa taas mitä huikeinta produktiota. Tuottajat esittivätkin tähän vastauksen: “Leea, lähdetkö muonitustiimipäälliköksi?” Konsultoituani edellisiä muonituspäälliköitä tulin siihen tulokseen, että kyllä, tämä on se minun paikkani tänä vuonna.
Muonitustiimipäällikkö on mukana produktiossa alusta loppuun. Uusien ilta, speksiäiset, läpimenot, pikkujoulut, saunaillat, fiilistelybileet ja karonkka olisivat olleet vain laimeaa litkua ilman muonitustiimin panosta. Oli hienoa tuntea olonsa tärkeäksi, koska kukapa ei syömisestä tykkäisi! Muonitus tuo avun sinne missä sitä tarvitaan: esitysviikon takahuoneeseen, tiimipäälliköiden palaveriin, karonkan pikkutunneille. Ruoka yhdistää koko produktion.
Muonitustiimipäällikkönä toimiminen ei vaadi kulinaaritason kokkaustaitoja. Kuten joku viisas on joskus sanonut, itsekin olin lähinnä “vain käsi joka huitoo keittiössä”. Delegoinnin taito on jalo ja on huojentavaa tajuta, että kaikkea ei tarvitse tehdä itse. Tätä varten on tiimi, johon voi luottaa ja jonka kanssa toimia.
Homma on aika simppeli: jutustellaan 
tiimiin hakevien kanssa, valitaan tiimiin toimiva porukka, ideoidaan yhdessä, käydään kaupassa ja hoidetaan homma kotiin hellojen ja kattiloiden ääressä musiikin tai oman lauluäänen tahdittamana. Budjettia ei tarvinnut liian vakavasti ottaa, kunhan piti huolen, että ostoskorista löytyi aina halpaa sesonkiruokaa. Muonitustiimipäällikkönä päätin toimia lempeän diktaattorimaisesti: jaoin auliisti vastuuta tiimilleni, mutta itselleni kuului aina viimeinen sana. Ja aika usein myös ostosten maksu. (älkää pelätkö, speksi maksaa takaisin.) Ja kuten voi jo hyvin valmiista gradustani päätellä, aikaa jää halutessaan myös opiskelulle.
Reilun sadan hengen produktio, liuta allergioita, vegaaneja ja kaikilla hurja nälkä. Yhtälö voi kuulostaa pahalta, mutta mahtavan tiimin kanssa kaikki luonnistuu. Ja kuten monessa muussakin jutussa, tekemällä oppii. Nyt tiedän, mikä kasvisliemikuutio ei sisällä hiivaa, mitkä sipsit ovat vegaanisia ja että turhan nopeasti hupenevaa sosekeittoa voi jatkaa vedellä. Virheitä sattuu toki kaikille, mutta ruoka on aina maistunut ja kiitoksen ääni kaikunut keittiöön asti. Olen hurjan iloinen siitä, että lähdin muonitustiimipäälliköksi ja sain nähdä uuden puolen produktiosta – sekä kaikki upeat esitykset katsomosta! Suosittelen muonitustiimiä lämmöllä ihan jokaiselle.
