Päivä speksielämässä: viulisti Emilia

Läpimenot ovat speksiläisen speksikauden lähes odotetuin tapahtuma, ellei itse esitysviikkoa lasketa. Läpimenoja on yleensä kauden aikana kolmet. Läpimenoissa näyttelijät, tanssijat ja bändi käyvät esityksen läpi alusta loppuun. Visu- ja äänitiimit ovat paikalla suunnittelemassa omia osioitaan osaksi esityksen kokonaisuutta.

Seurasimme ensimmäisten läpimenojen ensimmäisenä päivänä bändissä viulua soittavaa Emiliaa. Emilia on musiikkitieteen opiskelija ja toisen vuoden speksiläinen.

Miten päädyit speksiin?

Ensimmäisenä yliopistovuonna kuulin speksistä ja olin katsomassa Metsän. Se oli todella hyvä ja siitä heijastui speksin tekemisen hauskuus, joten päätin hakea seuraavana vuonna itsekin mukaan. Pääsin speksibändiin viulistiksi, ja homma oli niin hauskaa, että päätin hakea mukaan myös tänä vuonna.

Miten speksisyksysi on mennyt?

Speksisyksy on sujunut hyvin, bänditreenit on lähtenyt hyvin käyntiin ja uusiin bändiläisiin on ehtinyt tutustua. Speksibiisit pyörivät jo tässä vaiheessa päässä.

Mikä fiilis jäi läpäreiden ensimmäisestä päivästä?

Tosi hyvä! Oli kiva nähdä kuinka juoni kulkee esitettynä. Tähän mennessä oltiin vaan bändin kesken soitettu biisejä, nyt tajusi mitä niissä tapahtuu ja miten ne liittyvät tarinan kulkuun. Kaikki osasivat hommansa tosi hyvin, ootan jo innolla seuraavia läpäreitä!

Kulttuurivinkkisi:

Star Wars episodi VII: The Last Jedi. Tulee leffateattereihin ensi viikolla 13.12., ja Star Wars -fanina se on tällä hetkellä juttu jota odotan eniten.

Video ja teksti: Sohvi Tikanmäki

Ikioma ateria

Viime keskiviikkona koko produktio kokoontui ensimmäistä kertaa yhteen speksiäisten eli speksin fuksiaisten merkeissä. Oli siis myös muonitustiimin ensimmäinen kerta esittäytyä parrasvaloissa. Isolle, moniruokavalioiselle joukolle ruoan valmistaminen on oma taiteenlajinsa. Taitava muonitustiimimme oli päätynyt täydelliseen ratkaisuun: ruokalajeihin, jotka jokainen syöjä voi koota itselleen sopiviksi. Tässä, hyvä lukijakunta, illan menu (määrät voit kokatessasi laskea syöjien määrän mukaan omatoimisesti):

Alkupalana / joka välin palana naposteltavia omissa kulhoissaan

manteleita, hasselpähkinöitä, mulperimarjoja, goji-marjoja

Omat naposteltavamme hankimme Ruohonjuuresta, sieltä niitä löytyy runsas valikoima. Lisää joukkoon oma lempparisi, jos se puuttuu ja muista pestä kädet ennen napostelemista!

Pääruokana pastasalaatti

keitetty pasta (gluteeniton tai normaali syöjien ruokavaliosta riippuen)

toinen20171011_195120
Näin tyytyväisiltä näyttivät muonitustiimiläinen Sebastian ja muonituspäällikkö Venla valmiita ruokia katsellessaan! Kuva: Susanna Kalliola

rucola

salaatti

kurkkuviipaaleet

tomaattiviipaleet

artisokansydämet

Hesburgerin valkosipulikastike

 

Omissa kulhoissaan:

paahdettua porkkanaa

kidney-papuja

viipaloituja vihreitä oliiveja

punasipulisilppua

Jälkiruoka:

Speksiäisten aikataulun vapaamuotoisuuden vuoksi tilaisuudessa tarjoiltiin vain pääruokaa ja naposteltavia, mutta muonituspäällikön mielestä tähän sarjaan olisi sopinut niin ikään itse koottu jälkiruoka eli hedelmäsalaatti.

Hedelmäsalaatti erillisissä kulhoissa:

omenaa

päärynää

banaania

ananasta

mandariinia

mangoa

Tarjoile valitsemasi juoman kera! Nautinnollista iltaa

Reseptit: Venla Siikaniemi ja muonitustiimi

Kansikuva: Karoliina Heikkinen

 

Ensitapaamisen tuntua

On lauantai 23.9. Uuden ylioppilastalon Mannerheim-salin lattialla istuskellaan sikin sokin asettautuneina. Huoneessa kaikuu kupliva hermostus ja aamuinen kahvinkaipuu. Sitten tulee hiljaista, sali pysähtyy kuuntelemaan tuottajan ohjeita ja niin alkavat Humanistispeksin 2018 pääsykokeet. Ne jatkuvat ritisevällä odotuksella,  juttuhetkillä uusien tuttavuuksien kanssa, toinen toistensa tukemisella ja omaan vuoroon valmistautumisella. Yksi lurittaa muutaman säkeen äänensä avaamiseksi, toinen venyttää lonkankoukistajansa vielä kerran, kolmas käy läpi mielessään, mitä vastaisi tiimipäällikkönsä kysymyksiin haastattelussa.

Tiimistä riippumatta varmaa on se, että jännitys tiivistyy niin pöytien edessä kuin takana; niin hakijoiden kuin tiimipäälliköidenkin vatsoihin on muuttanut perhosperhe.

Kuvat: Anniliina Lassila

Ruokaa rakkaudella

Humanistispeksi vei minut mukanaan jo fuksivuonna – ja täysin sattumalta. Mitään en tiennyt speksistä etukäteen. Vuodet ovat vierineet, produktiot vaihtuneet ja tässä sitä huomaa edelleen olevan, Humanistispeksin riveissä. Aiempina vuosina olen ollut lähinnä lavalla näyttelemässä, mutta vuoden 2017 produktiossa toimin muonitustiimipäällikkönä. Miksi hypätä parrasvaloista keittiöön? Se selviää nyt.

Neljäs vuosi yliopistolla ja graduseminaari puskee päälle. Ainoana huolenaiheena oli, että miten ehtisin kirjoittaa graduni ja olla silti osa taas mitä huikeinta produktiota. Tuottajat esittivätkin tähän vastauksen: “Leea, lähdetkö muonitustiimipäälliköksi?” Konsultoituani edellisiä muonituspäälliköitä tulin siihen tulokseen, että kyllä, tämä on se minun paikkani tänä vuonna.

18338796_1662981457077697_1961474375_oMuonitustiimipäällikkö on mukana produktiossa alusta loppuun. Uusien ilta, speksiäiset, läpimenot, pikkujoulut, saunaillat, fiilistelybileet ja karonkka olisivat olleet vain laimeaa litkua ilman muonitustiimin panosta. Oli hienoa tuntea olonsa tärkeäksi, koska kukapa ei syömisestä tykkäisi! Muonitus tuo avun sinne missä sitä tarvitaan: esitysviikon takahuoneeseen, tiimipäälliköiden palaveriin, karonkan pikkutunneille. Ruoka yhdistää koko produktion.

Muonitustiimipäällikkönä toimiminen ei vaadi kulinaaritason kokkaustaitoja. Kuten joku viisas on joskus sanonut, itsekin olin lähinnä “vain käsi joka huitoo keittiössä”. Delegoinnin taito on jalo ja on huojentavaa tajuta, että kaikkea ei tarvitse tehdä itse. Tätä varten on tiimi, johon voi luottaa ja jonka kanssa toimia.

Homma on aika simppeli: jutustellaan 18378717_1662981337077709_175192082_otiimiin hakevien kanssa, valitaan tiimiin toimiva porukka, ideoidaan yhdessä, käydään kaupassa ja hoidetaan homma kotiin hellojen ja kattiloiden ääressä musiikin tai oman lauluäänen tahdittamana. Budjettia ei tarvinnut liian vakavasti ottaa, kunhan piti huolen, että ostoskorista löytyi aina halpaa sesonkiruokaa. Muonitustiimipäällikkönä päätin toimia lempeän diktaattorimaisesti: jaoin auliisti vastuuta tiimilleni, mutta itselleni kuului aina viimeinen sana. Ja aika usein myös ostosten maksu. (älkää pelätkö, speksi maksaa takaisin.) Ja kuten voi jo hyvin valmiista gradustani päätellä, aikaa jää halutessaan myös opiskelulle.

Reilun sadan hengen produktio, liuta allergioita, vegaaneja ja kaikilla hurja nälkä. Yhtälö voi kuulostaa pahalta, mutta mahtavan tiimin kanssa kaikki luonnistuu. Ja kuten monessa muussakin jutussa, tekemällä oppii. Nyt tiedän, mikä kasvisliemikuutio ei sisällä hiivaa, mitkä sipsit ovat vegaanisia ja että turhan nopeasti hupenevaa sosekeittoa voi jatkaa vedellä. Virheitä sattuu toki kaikille, mutta ruoka on aina maistunut ja kiitoksen ääni kaikunut keittiöön asti. Olen hurjan iloinen siitä, että lähdin muonitustiimipäälliköksi ja sain nähdä uuden puolen produktiosta – sekä kaikki upeat esitykset katsomosta! Suosittelen muonitustiimiä lämmöllä ihan jokaiselle.

18362027_1662981233744386_1920699002_o
Produktion 2017 muonituspäällikkö Leea

Paljastuksia, puheensorinaa ja naurua

Humanistispeksin nimenjulkistusjuhlat syntyivät halusta luoda kaikille avoin, koko yhdistyksen ja kulloisen produktion yhteen keräävä, tulevaa produktiota promoava juhla. Humanistispeksi on kasvanut hurjasti olemassaolonsa aikana, ja niin myös nimenjulkkarit ovat siirtyneet Uuden ylioppilastalon Humanistiklusterin huoneista Alina-salin kautta Suvilahden Tiivistämölle. Kun nimenjulkkarit järjestettiin ensimmäisen kerran vuonna 2012, oli järjestäjiä vain muutama. Itse olin silloisena yhdistyksen tapahtumavastaavana yksi päävastaavista ja muistan, kuinka silloisen tuottajan Kristan kanssa vietimme alkuillan keittiössä kuohuviinipulloja poksautellen. Muistoissa juhla kuitenkin sekoittuu moniin muihin asioihin: suunnitteluun, kokkaukseen, puheensorinaan, nauruun ja lopulta lattian luuttuamiseen.

15057825_10209369330887918_1252110748_n

Vaikka nimenjulkkarit ovat
vuosien mittaan kasvaneet, on juhlien perusidea säilynyt. Nimenjulkkareissa paljastetaan alkukeväästä ensi-iltansa saavan produktion nimi trailerin ja julisteen muodossa, kohotetaan maljoja, syödään hyvää ruokaa ja nautitaan rennosta yhdessäolosta. Tänä vuonna halusimme lisätä konseptiin Humanistispeksin sisältä löytyvien lahjakkaiden ihmisten esitykset. Tiivistämöllä tullaan kuulemaan ja näkemään musiikkia, tanssia ja lavarunoutta.

Nimenjulkkarit, kuten kaikki Humanistispeksin toiminta, ovat yhteisön rakkaudella tekemät. Vaikka Humanistispeksi on kasvanut ja ammatillistunut, ei yhdessä tekeminen ja mahdollisuus oppia sekä toteuttaa ole kadonnut. Nimenjulkkareiden järkkäyksessä vastuualueita löytyy budjetoinnista tilan hankintaan, sponsorien etsintään, erilaisten lupaselvitysten tekoon, tekniikan ja kalusteiden vuokraukseen, tilankäytön ja valaisun 15102057_10209369327967845_1770448804_osuunnitteluun, ohjelman koostamiseen, markkinointiin, kokkaukseen ja lipunmyyntiin. Unohtamatta traileri- ja ad-tiimin sekä koko produktion jo tekemää työtä tulevan produktion mahdollistamiseksi. Käytännössä järkkäily tarkoittaa lukemattomia Facebook-viestejä, sähköposteja, puheluita, googlailua ja kokoustamista. Pienoiset paniikin hetket kuuluvat asiaan.

Tämänvuotiset nimenjulkkarit järjestetään keskiviikkona 23.11. klo 18 alkaen Suvilahden Tiivistämöllä. Meidän järjestäjien tavoitteena on luoda laadukas mutta lämminhenkinen tapahtuma, johon kuka tahansa tuntee olonsa tervetulleeksi. Puheensorinaa ja naurua, niitä me jälleen toivomme.

15102138_10209369331087923_1012325530_o
Helmi, nimenjulkkareiden ohjelmavastaava (etuoikealla). Kuvassa tämän vuoden muonitustiimi.

Nähdä puut metsältä

Minua pyydettiin kirjoittamaan teille ohjaamisesta. Jokainen minut tunteva tietää, kuinka loputtomasti pystyn jauhamaan kyseisestä aihepiiristä, mutta nyt löydän itseni sanattomana ja hiljaisena tuijottamasta tietokoneen näyttöä ja tyhjää asiakirjaa vilkkuvine kursoreineen. 11 kuukautta elämästäni, sen annoin vuoden 2016 Humanistispeksille. Jos olitte mukanani, jos näitte pääni ja sydämeni sisään, tiedätte miksi oikeita sanoja on nyt vaikea löytää.

Hakupäätös oli vaikea ja monien syiden vuoksi epäilin itseäni suuntaan ja toiseen tietämättä tarttuako tilaisuuteen vai kävellä ohi, sekä itseni että muiden hyväksi. Genre oli minulle melkein vieras ja pelkäsin olevani liian ehdoton, liian tinkimätön, jotta voisin taata kaikkien nauttivan matkasta kanssani. En halunnut pilata speksiä. Lopulta ymmärsin, että ihminen katuu enemmän tilaisuuksia, joihin ei koskaan tarttunut, kuin mahdollisia epäonnistumisia, joten lähetin hakemukseni ja asetin päätöksen muiden käsiin. Minä olin työkalu, ja tarjouduin antamaan osaamiseni speksille, jos he näin katsoisivat parhaaksi.

12721558_10207532268917379_181844843_n
Ohjaaja, esiintyjät ja ekat treenit Kansallisteatterin lavalla.

En ole koskaan työskennellyt näin ison projektin parissa tai näin suuren työryhmän kanssa. Sen ymmärtäminen salpasi hengityksen muutamaksi viikoksi. Mihin minä olin suostunut? 128 ihmistä, ja minun pitäisi tietää, mitä tässä ollaan tekemässä. Voi taivas. Olihan minulla visio, oli kunnianhimoa ja näkemystä, mitä halusin tehdä ja millä tavalla. Mutta hyvin nopeasti ymmärsin, mikä oli suurin voimavarani, enkä matkan varrella unohtanut tai epäillyt sitä hetkeäkään. Se oli tiimini: koko hullu, kaunis, raivokas revohka. Heiltä sain voimani ja ideani. Heiltä sain syyn tehdä kovemmin töitä kuin olen eläessäni tehnyt minkään projektin eteen. Älkää käsittäkö väärin, ei näin ole pakko olla, kukin tekee tätä työtä omalla tyylillään ja kuten tuntee oikeaksi. Mutta kun jotain rakastaa tarpeeksi, näkee jonkin kasvavan ja kukoistavan käsiensä alla, sille haluaa antaa kaikkensa, jotta näkisi rakkaansa lentävän.

Mutta lentoharjoitukset eivät aina olleet helppoja, pohjakosketuksia tuli ja siipiä murtui, mutta niistä selvittiin, yhdessä. Teatterissa ei ole tilaa tähdille tai sooloilulle, ei edes ohjaajan kohdalla. Jos ei osaa arvostaa työryhmääsi, ei ansaitse heitä. Siksi annoin itseni ”Metsälle” ja se vastavuoroisesti opetti minulle enemmän kuin mikään muu kokemus elämässäni.

Tulen vielä usein kulkemaan Ikihongan liepeillä, kuuntelemaan sen havinaa ja miettimään ystäviäni: niitä jotka jäivät elämään Kansallisteatterin lavalle ja niitä, joiden kanssa kävelin sieltä ulos ylpeänä yhteisistä saavutuksistamme.

Nyt on aika.

Humanistispeksi 2016, Metsä, on karonkkaa vaille valmis.  Viime viikko oli koko produktiolle aivan käsittämättömän upea: lähes vuoden suunnittelu ja uurastus huipentui Kansallisteatterin lavalle. Kaikki näytökset olivat loppuunmyytyjä, ja yleisöpalaute on ollut hämmentävän ylistävää ja positiivista. Olemme kiitollisia jokaiselle, joka tuli katsomaan esitystä: esitysviikko ei olisi ollut yhtä mahtava ilman ihanaa yleisöämme. Hämmentynein, kiitollisin ja haikein mielin Metsä rauhoittuu.

Produktiolaisilla on edessään vielä varmasti monet naurut ja itkut karonkassa, mutta ne jääköön karonkan seinien sisäpuolelle. Humanistispeksi haluaa tarjota blogin lukijoille vielä viimeisen kerran paluun viime viikon tunnelmiin kuvien muodossa. Alle on koostettu esitysviikko pienoiskoossa, Pienen näyttämön rakennusvaiheesta lavasteiden purkuun. Vaikka blogi nyt hetkeksi rauhoittuukin, hiljaisuus ei tule kestämään kauan, sillä jo tällä viikolla tulee tärkeä ilmoitus tulevaisuuteen liittyen! Sitä ennen, hyvä yleisö, viimeisen kerran: Metsä.

 

Päiväni ohjaajana

Jokainen trailereita kuvannut ymmärtää hyvän aikataulutuksen tärkeyden. Siksi onkin mieltä ylentävää herätä kuvauspäivänä 2 tuntia myöhässä. Puolessa tunnissa kyyti on oven edessä, ja matka jatkuu kuvaajan ja äänisuunnittelijan kanssa kohti viimeisten kuvausrekvisiittojen hakua. Geokätköilyä luonnollisesti harjoitetaan ympäri Helsinkiä. Matkaa ei auta se, että navigoija on juuri pari päivää sitten päässyt nielurisaleikkauksesta, eikä ole juuri saanut syötyä mitään.  Energian puutteessaan hän ei aina muista kertoa ajoissa minne pitää kääntyä. Onneksi hiljaisena sunnuntaiaamuna muut autoilijat eivät joutuneet kärsimään röyhkeistä U-käännöksistämme.

Lopulta pääsemme määränpäähän, rauhaisaan metsään. Kruunuvuorenlampi on hiljainen ja seesteinen, paitsi silloin kun kengät liukuvat mudassa ja oksat käyvät kimppuun. Ensimmäiset traileritiimin jäsenet löytyvät lammelta jo lähes kylmettyinä, kun aikataulut eivät aivan pitäneetkään. Onneksi auto toi mukanaan suklaata ja ruokaa. Leiriydymme, ja alamme kuumeisesti etsiä tarkempia kuvauslokaatioita. Valmistelut loppuvat juuri kun näyttelijät saapuvat paikalle. Sitten kuvataan.

Miltäs tämä kuva näyttää? Joo, pitäskö toi kuva ottaa vähän matalammalta. Älä käänny ihan noin nopeasti, tai tee semmonen yhtenäisempi liike ainakin. Mee tonne saarekkeelle istumaan. Saadaaks me näyttelijälle alusta et se voi istua puoliks vedessä? Toinen näyttelijä lähtis nyt keräämään vähän lämpöä. Tää on merkkaus, vielä ei tarvi ihan heittäytyä. Pitäskö kokeilla kuvata tää kohtaus myös takaapäin? Tää ei oo käyttistä, takki villiintyi. Huohotukset kuulu nyt tosi hyvin. Aurinko alkaa laskemaan, nopeempi tempo! Seisot siinä, ja toi juoksentelee tuolla, seuraa. Tuut noiden oksien välistä ja jatkat tuonne. Sit vähän vielä jalkoja kuvataan.

Kuuden tunnin kylmettymisen ja neljän tunnin kuvausten jälkeen päivä on pulkassa. Ohjaaja ja kuvaaja ovat jatkuvasti olleet liikkeessä, konkreettisesti tai mielensä sisällä, mutta vähemmän onnekkaat ovat saaneet odotella ja seisoskella hyvän aikaa. Onneksi kuvauksissa selviää yllättäen, että eräs näyttelijöistä asuu puolen kilometrin päässä saunallisessa kartanossa. Spontaanit helpotuksen ja ilon reaktiot ovat käsinkosketeltavia. Tai tietenkään aivan kaikki eivät huokaise helpotuksesta: editoijien työ vasta alkaa.  Kuvaukset päättyvät sunnuntaina n. klo 17:00, ja torstaina klo 18:00 Alina-salissa potkaistaan käyntiin kuudennen speksin nimenjulkkarit. Mitäkö saimme aikaan? Tule itse paikan päälle, niin pääset seuraamaan kuinka tämän vuoden produktion salaisuudet pääsevät päivänvaloon!

Interspeksuaalisitsit

Lauantaina vietettiin interspeksuaalisia sitsejä. Sitsien järjestysvastuu siirtyy joka vuosi speksiltä toiselle ja Humanistispeksi sai kunniatehtävän viime vuonna Fyysikkospeksiltä. Sitsit järjestettiin Teatterimuseolla ja teemaksi valittiin tietenkin Shakespeare. Teemaa sai toteuttaa vapaasti ja illan aikana tavattiin Shakespearen hahmoja niin elokuvista kuin näytelmistäkin. Pieni speksiesityskin nähtiin ennen pääruokaa, ja illan päätteeksi oli aika ojentaa sitsivastuu eteenpäin. Ensi vuonna interspeksuaaliset sitsit järjestää Käyttiksen speksi, onnea ja menestystä! Sen pidemmittä puheitta, kuvakooste illan riennoista.

Kuvat: Noora Pietilä ja Sampsa Granström

Yökyläilyä Omenapuutalossa

Viime viikonloppuna oli taas aikaa harjoittaa yhteistä hauskanpitoa speksin kesken! Illan ohjelma oli melko vapaamuotoinen, tärkeintä oli syödä, iloita ja nauttia toisten seurasta (levätä ehtii myöhemminkin). Ei kuitenkaan redusoida sanoiksi sitä mitä ei sanoiksi voi pukea, vaan annetaan illan puhua puolestaan kuvien muodossa.