Ikioma ateria

Viime keskiviikkona koko produktio kokoontui ensimmäistä kertaa yhteen speksiäisten eli speksin fuksiaisten merkeissä. Oli siis myös muonitustiimin ensimmäinen kerta esittäytyä parrasvaloissa. Isolle, moniruokavalioiselle joukolle ruoan valmistaminen on oma taiteenlajinsa. Taitava muonitustiimimme oli päätynyt täydelliseen ratkaisuun: ruokalajeihin, jotka jokainen syöjä voi koota itselleen sopiviksi. Tässä, hyvä lukijakunta, illan menu (määrät voit kokatessasi laskea syöjien määrän mukaan omatoimisesti):

Alkupalana / joka välin palana naposteltavia omissa kulhoissaan

manteleita, hasselpähkinöitä, mulperimarjoja, goji-marjoja

Omat naposteltavamme hankimme Ruohonjuuresta, sieltä niitä löytyy runsas valikoima. Lisää joukkoon oma lempparisi, jos se puuttuu ja muista pestä kädet ennen napostelemista!

Pääruokana pastasalaatti

keitetty pasta (gluteeniton tai normaali syöjien ruokavaliosta riippuen)

toinen20171011_195120
Näin tyytyväisiltä näyttivät muonitustiimiläinen Sebastian ja muonituspäällikkö Venla valmiita ruokia katsellessaan! Kuva: Susanna Kalliola

rucola

salaatti

kurkkuviipaaleet

tomaattiviipaleet

artisokansydämet

Hesburgerin valkosipulikastike

 

Omissa kulhoissaan:

paahdettua porkkanaa

kidney-papuja

viipaloituja vihreitä oliiveja

punasipulisilppua

Jälkiruoka:

Speksiäisten aikataulun vapaamuotoisuuden vuoksi tilaisuudessa tarjoiltiin vain pääruokaa ja naposteltavia, mutta muonituspäällikön mielestä tähän sarjaan olisi sopinut niin ikään itse koottu jälkiruoka eli hedelmäsalaatti.

Hedelmäsalaatti erillisissä kulhoissa:

omenaa

päärynää

banaania

ananasta

mandariinia

mangoa

Tarjoile valitsemasi juoman kera! Nautinnollista iltaa

Reseptit: Venla Siikaniemi ja muonitustiimi

Kansikuva: Karoliina Heikkinen

 

Ruokaa rakkaudella

Humanistispeksi vei minut mukanaan jo fuksivuonna – ja täysin sattumalta. Mitään en tiennyt speksistä etukäteen. Vuodet ovat vierineet, produktiot vaihtuneet ja tässä sitä huomaa edelleen olevan, Humanistispeksin riveissä. Aiempina vuosina olen ollut lähinnä lavalla näyttelemässä, mutta vuoden 2017 produktiossa toimin muonitustiimipäällikkönä. Miksi hypätä parrasvaloista keittiöön? Se selviää nyt.

Neljäs vuosi yliopistolla ja graduseminaari puskee päälle. Ainoana huolenaiheena oli, että miten ehtisin kirjoittaa graduni ja olla silti osa taas mitä huikeinta produktiota. Tuottajat esittivätkin tähän vastauksen: “Leea, lähdetkö muonitustiimipäälliköksi?” Konsultoituani edellisiä muonituspäälliköitä tulin siihen tulokseen, että kyllä, tämä on se minun paikkani tänä vuonna.

18338796_1662981457077697_1961474375_oMuonitustiimipäällikkö on mukana produktiossa alusta loppuun. Uusien ilta, speksiäiset, läpimenot, pikkujoulut, saunaillat, fiilistelybileet ja karonkka olisivat olleet vain laimeaa litkua ilman muonitustiimin panosta. Oli hienoa tuntea olonsa tärkeäksi, koska kukapa ei syömisestä tykkäisi! Muonitus tuo avun sinne missä sitä tarvitaan: esitysviikon takahuoneeseen, tiimipäälliköiden palaveriin, karonkan pikkutunneille. Ruoka yhdistää koko produktion.

Muonitustiimipäällikkönä toimiminen ei vaadi kulinaaritason kokkaustaitoja. Kuten joku viisas on joskus sanonut, itsekin olin lähinnä “vain käsi joka huitoo keittiössä”. Delegoinnin taito on jalo ja on huojentavaa tajuta, että kaikkea ei tarvitse tehdä itse. Tätä varten on tiimi, johon voi luottaa ja jonka kanssa toimia.

Homma on aika simppeli: jutustellaan 18378717_1662981337077709_175192082_otiimiin hakevien kanssa, valitaan tiimiin toimiva porukka, ideoidaan yhdessä, käydään kaupassa ja hoidetaan homma kotiin hellojen ja kattiloiden ääressä musiikin tai oman lauluäänen tahdittamana. Budjettia ei tarvinnut liian vakavasti ottaa, kunhan piti huolen, että ostoskorista löytyi aina halpaa sesonkiruokaa. Muonitustiimipäällikkönä päätin toimia lempeän diktaattorimaisesti: jaoin auliisti vastuuta tiimilleni, mutta itselleni kuului aina viimeinen sana. Ja aika usein myös ostosten maksu. (älkää pelätkö, speksi maksaa takaisin.) Ja kuten voi jo hyvin valmiista gradustani päätellä, aikaa jää halutessaan myös opiskelulle.

Reilun sadan hengen produktio, liuta allergioita, vegaaneja ja kaikilla hurja nälkä. Yhtälö voi kuulostaa pahalta, mutta mahtavan tiimin kanssa kaikki luonnistuu. Ja kuten monessa muussakin jutussa, tekemällä oppii. Nyt tiedän, mikä kasvisliemikuutio ei sisällä hiivaa, mitkä sipsit ovat vegaanisia ja että turhan nopeasti hupenevaa sosekeittoa voi jatkaa vedellä. Virheitä sattuu toki kaikille, mutta ruoka on aina maistunut ja kiitoksen ääni kaikunut keittiöön asti. Olen hurjan iloinen siitä, että lähdin muonitustiimipäälliköksi ja sain nähdä uuden puolen produktiosta – sekä kaikki upeat esitykset katsomosta! Suosittelen muonitustiimiä lämmöllä ihan jokaiselle.

18362027_1662981233744386_1920699002_o
Produktion 2017 muonituspäällikkö Leea

Muonamäästerit

14717391_1197579676974177_2238759786168451072_nHumanistispeksin muonitustiimiä on usein kutsuttu korvaamattomaksi ja jopa legendaariseksi, eikä syyttä. Muonitustiimi on se ryhmä ihmisiä, joka taikoo erinäisiin speksin tapahtumiin mitä maistuvimpia naposteltavia ja pitää huolen siitä, että speksin ahkerille puurtajille on aina tarjolla jotain makoisaa huikopalaa. Ruuat suunnittelee,
toteuttaa ja tarjoilee palvelunhaluinen porukka, jolta eivät ideat tai inspiraatiot kesken lopu. Tärkeää on saumaton yhteistyö, toimiva työnjako ja iloinen mieli, sekä aina tervetullut kokkausinto.

Minä itse olin syksyn alussa pieni
viaton speksineitsyt, joka onneksi uskalsi hakea mukaan moneenkin tiimiin. Lopulta pääsin muonitustiimiin ja se oli parasta mitä minulle olisi voinut tapahtua. Ruuanlaitto on jo pitkään ollut lähellä sydäntäni ja kasvisruokaa suosiva yhteisö sopi täydellisesti minulle. Olen niin onnellinen siitä, että Humanistispeksin suuri, alati laajeneva perhe otti minut avosylin vastaan ja sain tutustua niin moniin uusiin ihmisiin, varsinkin omiin tiimiläisiini.

15534830_232886423804658_2384677696572489728_nMuonitusmamma, eli porukan äiti on tietysti Leea, joka hoitaa kaiken organisoinnin ja delegoinnin. Energisempää ja hauskempaa tiimipäällikköä saa etsiä. Rakastavina ja lempeinä isinä taas toimivat Riku ja Sebastian, jotka aina ottavat vastuuta ja pyörittävät juuri sopivasti huushollia äidin tukena. Me villit tyttäret Pauliina, Meri, Riikka ja minä, sekä vieraileva tähti Sampsa, hoidamme hommamme tunnollisesti, mutta kapinoimme välillä kuin teinit konsanaan, haalimme liikaa tekemistä itsellemme tai saatamme jättää tapahtuman jos toisenkin välistä. Se ei kuitenkaan tarkoita sitä, etteikö jokainen meistä ajattelisi aina perheen parasta ja varmistaisi, että rakas speksiväki saisi heidän ansaitsemaansa muonitusta.

Tämän syksyn ja talven aikana olemme loihtineet paljon kehutut herkut esimerkiksi suuriin nimenjulkistusjuhliin, suosittuihin saunailtoihin, tunnelmallisiin pikkujouluihin ja jännittäviin läpäreihin. On ollut ilo keksiä mahdollisimman laadukkaita, kaikille maistuvia ja budjettiin mahtuvia ruokia jokaiseen tapahtumaan. Kommunikaatio tiimin kesken on toiminut, jokainen on osallistunut kaikkeen mihin ehti ja yhdessä olemme saaneet nähdä hymyt tyytyväisten speksiläisten kasvoilla. En olisi osannut edes unelmoida paremmista tiimiläisistä tai vastaanottavaisemmasta tiimistä. Jatkukoon sama traditio ensi vuodellekin!

14079955_1170062569719412_3239521963117896474_n
Speksifuksi Venla

Sata euroa, eikä ollenkaan kaljaa

Käsissämme on tänään harvinaislaatuinen haastattelu. Speksiproduktion salaisten puurtajien kehto, muonitustiimi, on siunannut blogin lukijoita haastattelulla. Ja kuka olisikaan parempi haastateltava kuin tiimipäällikkö itse, jonka näkemyksien kautta pääsemme syventymään speksiin, ruokaan ja elämään.

 

Vieressäni istuu nyt herra Riku Salpakari, joka on speksitieteiden emeritusprofessori, vai onko Teillä sopivampaa titteliä käyttää?

Tuo titteli on erittäin hyvä.

Teidän pitkän uranne aikana olette ehtineet tehdä monenlaisia asioita speksissä, käsittääkseni tämä on Teidän kuudes vuotenne organisaatiossa. Varmasti polttavin kysymys on tässä kohtaa seuraava: Miten voi yletä muonituspäälliköksi?

Se vaatii 5 vuotta armotonta ja ankaraa treenaamista lavalla. Improtyöskentelyn pitää olla pettämätöntä, vuorosanat pitää muistaa jo ensimmäisellä viikolla, ja sitten, poikanen, ja vain ja ainoastaan sitten, voi kohota muonitustiimin päälliköksi. Ja kuten kaikki tiedämme, muonitustiimi on koko speksin sydän.

Minkälaiset haasteet tänä vuonna erottuvat haasteellisuudellaan viime vuosista? Oletteko kokeneet paineita asemastanne speksin tärkeimmässä tehtävässä, vai ovatko haasteet tuntuneet, nuorison termejä käyttäen, ”läpsyttelyltä”?

Ainahan tähän asemaan kuuluu haasteellisuus, mutta muonitustiimipäällikön virkaan kuuluu myös tietysti organisaatiovastuu, ja -velvollisuus, ja olenkin onnistunut kasaamaan ympärilleni luotettavan tiimin, aka. ”lihamuurin”, kuten heitä voisi leikkisästi kutsua. Heille olen onnistunut delegoimaan tehtäviäni.

Onko olemassa joitain tiettyjä kompetensseja, joita vaaditaan muonitustiimipäällikön virkaan haettaessa?

Pitää olla helvetin hyvä maku. Niin tyylin, ruuan, kuin myös juomalisukkeiden suhteen. Jos mulle ruvetaan tuomaan jotain espanjalaista viiniä, niin… hyi v***u.

Mitä speksi merkitsee Teille tällä hetkellä ja mitä se on merkinnyt Teille Teidän eri elämänvaiheissanne?

Sillon kun olin nuori ja tyhmä, niin luulin, että speksi tarkoittaa taiteen luomista yhdessä ja kollektiivista ponnistelua, mutta nyt tiedän, että speksin syvin olemus on gluteeniton pulla.

Gluteeniton pulla?

Gluteeniton, sukupuoleton, uskonnoton pulla. Siinä se kaikki pyörii, siitä se kaikki alkaa ja siihen se kaikki päättyy.

Pystyttekö poimimaan Teidän lukemattomien onnistumistenne joukosta hetken, johon on huipentunut kaikki Teidän osaamisenne?

Tuossa syksyllä nimenjulkkareissa tein mustikkapiirakkaa, ja onnistuin päihittämään sekä itseni että, uskaltaisin väittää, yli puolet Helsingin yliopiston kemian laitoksen opiskelijoista ja opettajista, sillä sain ainoastaan mustikkaa käyttämällä piirakkavuuat liimaantumaan uunipelteihin kiinni. Se vaati suunnattomia ponnistuksia, mutta onneksi heraklesmaiset voimani sallivat minun irroittaa nämä kaksi objektia toisistaan.

Saitteko koskaan selville tarkempaa selitystä tapahtumalle?

Kyllä tämä taisi olla täysin Jumalan käsissä. An act of God.

Minkälaisia kompetensseja vaaditaan muonitustiimiin pääsemiseksi? Ymmärrän, että muonitustiimin johtaminen ei kuulu jokaisen yksilön mahdollisuuksien spektriin, mutta onko edes tiimiläiseksi pääseminen mahdollista kuolevaisille?

Useimmissa muissa speksiorganisaatioissa muonitusta varten järjestetään jonkinlaisia pääsykokeita, mutta täällä Humppaspeksissä olen onnistunut tiivistämään pääsykokeet yhteen ainoaan kysymykseen. Jos kykenee vastaamaan tähän kysymykseen myöntävästi, silloin pääsee muonitustiimiin käpertymään Isällisten siipieni suojaan. Kysymys on: osaatko pilkkoa sipulia?

En taida osata.

Niinpä.

 

20151214_213825

Mikä on ollut suurin haasteenne produktiossa? Oletteko esimerkiksi joutuneet tekemään ruokaa sadalle ihmiselle 24 tunnin sisällä, tai oletteko kenties joutuneet kestämään vulgaareja kirouksia viljeleviä keittiömestareita tiimissänne?

Olen useiden vuosien ja monien ankarien tilanteiden karaisema, joten pakko on sanoa, että tämä produktio on mennyt kuin vettä vain.

Koska tiedämme, että keittiötyöskentelyä ei ole turhaan glorifioitu erilaisten tosi-tv -ohjelmien kautta, niin on pakko kysyä, että minkä televisioformaatin karsintamenetelmiä käytitte muonitustiimiä haettaessa?

Käytin dokumenttejä hyvin paljon. Tosi-tv on ilmentymä älyllisestä dekadenssista, joka nykyään länsimaita vainoaa, joten käytin paljon historiallisia dokumentteja. Katselin erilaisia gladiaattori- ja mongoolidokumentteja, mutta kaikista inspiroivin dokumentti oli sellainen, joka käsitteli mongooliajan Moskovaa. Moskovalaiset prinssit saivat oikeutuksensa mongooleilta lähtemällä pääkaupunkiin anelemaan oikeuksia, ja useiden mongoolien teettämien testien joukosta hupaisin oli sellainen, jossa mongooliprinssit tanssivat prinssikokelaiden kannattelemilla pöydillä. Sisällytin tämän haasteen osaksi muonitustiimin hakuprosessia. Tämä vahvistaa luonnetta ja kokelaan kontaktia pöytään, joka on muonitustiimin ylin ystävä.

Mitä tapahtui hakijoille, jotka eivät pärjänneet tässä pöydännostamishaasteessa?

Heitä ei nähty enää koskaan.

Turhaa varmastikaan kysyä, mutta missä vaiheessa tämä pöydännostatuskoe käytiin?

Ensimmäisessä.

Kuten kaikki tiedämme, ruuan tekemiseen ja yleisestikin ruokamaailmaan liittyvät aina suuret rahavirrat, ja siksi onkin syytä kysyä Teiltä, Riku Salpakari, speksitieteiden emeritusprofessori, humanisti, mitä tekisit rahalla?

Ostaisin paljon ruokaa. Onneksi raha ei tällä hetkellä ole ongelma, sillä myös Humanistispeksin organisaatio on huomannut piilevät kykyni, ja on antanut minulle periaatteessa rajattoman budjetin, jota en vieläkään, ponnisteluista huolimatta, ole pystynyt ylittämään.

Mikä on ollut suurin ja uskaliain yrityksenne rikkoa budjetti yhdellä kertaa?

Olisikohan se ollut sata euroa.

Siis annettiinko humanistille sata euroa?

Kyllä vain, ja ehkäpä johtajuuteni erinomaisuudesta kertoo se, etten ostanut sillä lainkaan kaljaa.

Saanen kerrata: Sata euroa, eikä ollenkaan kaljaa? Ja humanisti?

Kyllä vain.

No saatiin ainakin otsikko jutulle. Mitä ohjeita antaisit ihmiselle, joka salaisesti haaveilee muonitustiimin jäsenyydestä?

Ne sipulit. Ne ovat sekä muonitustiimin rakkain vihollinen että ystävä. Sun pitää siihen sipuliin päästä käsiksi, sun pitää olla sipuli, tuntea sipuli, sun pitää rakastaa sitä sipulia, mutta sun täytyy kuitenkin juuri ennen alttarille menoa myös pettää ja pilkkoa se sipuli. Vain näin voit olla tunteidesi herra keittiössä.

Onko sipuli symboli, metafora vai täydellinen itsessään?

Oletko koskaan miettinyt miksi sipuli itkettää niin paljon?

En.

Aivan.

Kiitos. Yksi tehtävä vielä: kuvaile viidellä lauseella dystopiaa, jossa speksiin ei kuulu muonitustiimiä.

Viiden lauseen sijaan, voinko lausua ääneen kyseisestä dystopiasta inspiraation saaneen haikun?

Todellakin. Päättäkäämme haastattelu haikuun:

Mellakka, ulos
sinusta mies, nouse nyt
muonitustiimi