Paljaita varpaita tanssisalissa, vesimelonia, villasukkia ja Disney-leffoja sohvalla, muutama mustelma, onnistumisen iloa, kipeitä lihaksia ja uusia ystäviä – niistä on tanssitiimin syksy tehty. Yhteiset mielenkiinnon kohteet yhdistää tunnetusti ihmisiä. Niinpä meistä on hioutunut tiivis porukka, johon tällainen speksifuksi on otettu avosylin vastaan. Kaikkia meitä yhdistää rakkaus ruokaan. Niin ja siis tanssimiseen tietty myös!
Tanssijoiden syksy on ollut monipuolinen. Ollaan treenattu produktion koreoita, tekniikkaa ja yritetty rakentaa tanssitiimiläisille ojentaja- ja olkapäälihaksia. Ollaan saatu treenata Footlightilla hyvissä ja tilavissa tanssisaleissa, mikä on mahdollistanut paljonkin tilaa vieviä harjoituksia. Koreografiat ovat monipuolisia ja keskenään todella erilaisia, joten ne ovat tarjonneet haastetta kaikille. Britney-liike tuskin luonnistui meistä keltään ensimmäisellä yrityksellä, mutta nyt se alkaa jo olla hallussa. Toisaalta kaikkien meidän erilaisten tanssijoiden vahvuudet pääsevät esille monipuolisissa koreografioissa, joista isot kiitokset kuuluvat meidän upeille tiimipäälliköille Veeralle ja Roosalle.
Speksi on tanssijoillekin enemmän kuin pelkkää tanssia. Ollaan hypätty ulos meidän mukavuusalueelta näyttelijöiden treeneihin työstämään meidän roolihahmoja. Puhun varmaan meidän kaikkien puolesta, kun kerron, että se oli aluksi todella vaikeaa. Mutta pikkuhiljaa alkavat meidänkin hahmot muodostua, eikä näyttelijöiden kanssa treenaaminen ole enää niin kuumottavaa, kun on oppinut tuntemaan heitäkin.
Mulle speksi on ollut samaan aikaan uusi ja tuntematon, mutta toisaalta tuttu juttu. Muutin syksyllä Helsinkiin opiskelemaan ja samalla jätin suurella haikeudella tanssikoulun, jonka oppilaana olin ollut 4-vuotiaasta saakka. Speksi tarjoaa mulle mahdollisuuden harrastaa älyttömän rakasta lajia, jota ilman en varmaan osaisi olla. Tanssiminen onkin speksissä se tuttu juttu, se jonka osaan ja jossa olen hyvä. Mutta roolihahmon luominen, kohtausten harjoitteleminen ja ninjaleikit on ollut mulle ihan uusi ja tuntematon juttu. Kaikki se on kuitenkin ollut myös todella palkitsevaa. On todella hienoa ja opettavaista päästä näkemään läheltä, miten teatteria tehdään.
Kaiken treenaamisen lisäksi ollaan myös syöty, juhlittu, katsottu leffoja, pelattu lautapelejä ja hengailtu yhdessä. Yhdessä oleminen ja tekeminen onkin, ainakin mun mielestä, speksin ydin. Yhdessä tanssiminen on usein palkitsevampaa ja mahdollistaa asioita, joihin ei yksin pystyisi. Niin kuin Footlightin slogankin menee, tanssimisen pitää olla hauskaa. Ja se on. Yhdessä me voidaan riehua ja improilla tanssisalissa, miettiä sen Britney-liikkeen syvintä olemusta tai vaikka maata lattialla rättiväsyneinä. Kaikilla on joskus huono piruettipäivä tai kipeä lihas, mutta tiimistä ja yhdessä tekemisestä saa voimaa silloinkin. Yhdessä, tiiminä me ollaankin parhaimmillamme ja niin meidät myös pääsee näkemään Savoyn lavalla helmikuussa!
