Toinen Humanistispeksin kesäproduktioista on sovitus William Shakespearen Myrskystä. Siihen kirjoitetaan parhaillaan käsikirjoitusta uudelleendramatisoimalla alkuperäistä Shakespearen näytelmää. Valmiin näytelmän muokkaaminen omaksi käsikirjoitukseksi on monin tavoin erilaista kuin kokonaan uuden käsikirjoituksen kirjoittaminen. Myrsky-produktion ohjaaja, apuohjaaja ja koreografi kertovat, miten.
Ohjaaja Taru:
Klassikon tulkinnassa täytyy tehdä erityisen isoja ja selkeitä valintoja. Varsinkin Shakespearen tekstit tarjoavat aina useita näkökulmahenkilöitä, lukuisia isoja teemoja sekä pitkän pätkän teatterillista esitys- ja tulkintahistoriaa, johon uusi teos ja tulkinta väistämättä suhteutuvat. Koen, että tunnetun klassikkotekstin työstäminen kehittää teatterintekijänä, sillä samalla joutuu olemaan tietoinen itsestään osana pidempää jatkumoa ja perustelemaan sekä itselleen että muille, mitä omaa voi tuoda tekstiin, joka on koluttu läpi jo kymmeniä tuhansia kertoja.
Tekstiä dramatisoimalla voi viedä ohjauksellisia valintoja jo tekstin tasolle. Tässä versiossa olemme mm. poistaneet roolihenkilöitä sekä kirjoittaneet joitakin kohtauksia uuteen suuntaan. Myös kieliasua on varioitu ja käytetty työkaluna hahmojen rakentamiseen. Joku voisi ehkä sanoa, että tällainen klassikko olisi kunnioittavampaa jättää entiselleen, mutta toisaalta Shakespeare itse varasti ja muokkasi omikseen lähes kaikki aiheensa. Lisäksi jokainen käännös on jo itsessään tulkinta. Mielestäni se, että myöntää tekstin puhuttelevan vielä 400 vuotta kirjoittamisen jälkeen, on tekstin kunnioittamista mitä suurimmissa määrin. Tarinat ihmisyydestä kulkeutuvat sukupolvelta toiselle muokkautuen matkan varrella aina uusiksi versioiksi.
Apuohjaaja Manu:
Voisi kuvitella, että klassikon tulkitseminen ja uudelleendramatisointi olisi helpompaa kuin oman näytelmän kirjoittaminen. Pitää vain kirjoittaa teksti uudelleen niin, että se kuulostaa omalta ääneltäni. Tätähän me humanistit harjoittelemme esseinemme harva se päivä.
Ongelmaksi muodostuukin lähdeteksti itse, sen taituruus ja auktoriteetti. Mitä uutta voisin antaa tarinalle, joka on lähtöisin länsimaisen kirjallisuuden tärkeimmästä kynästä? Lukemattomat minua taitavammat ja kokeneemmat sanailijat ovat käyttäneet Shakespearen tekstejä taiteellisina koetinkivinään, ja huomaan epäröiväni, olenko itse valmis sellaiseen.
Toisaalta klassikon työstäminen on vapauttavaa. Minun ei tarvitse jatkuvasti kyseenalaistaa juonellisia valintojani tai henkilöiden motiivien uskottavuutta. Parhaimmillaan kirjoitan kohtausta päässäni uudelleen jo sitä lukiessani ja puran mitalliset monologit kevyeksi ja katsojaystävälliseksi dialogiksi. Tiedän koko ajan, mitä tapahtuu seuraavaksi, mihin tarina päättyy, ja mistä se kertoo. Pahimmillaan kahden repliikin mittaisen sanaleikin kirjoittamiseen tarvitaan 45 minuuttia, kolme eri suomennosta, paljon kahvia ja tupakkaa. Silti en ole täysin tyytyväinen.
Klassikon tulkitseminen siis vapauttaa ja kahlitsee. Toisaalta taiteellisen epävarmuuden ies on kevyempi kantaa, mutta tarinasta olet vastuussa työryhmän ohella haudassaan kääntyilevälle Sheikille.
Koreografi Pauliina:
Myrskyn uudelleendramatisointi on minulle ensimmäinen kokemus näytelmän kirjoittamisesta. Klassikkonäytelmän tekstin muokkaaminen hermostuttaa ja motivoi samanaikaisesti. Kirjoittamisessa alkuun pääseminen on vaivatonta, kun valmis teksti toimii lähtökohtana. Toisaalta klassikkotekstin muokkaaminen tuntuu ajoin vaikealta, etenkin, jos on tarkoitus muuttaa vaikkapa kokonaisen kohtauksen rakennetta. Suurimmat haasteet liittyvät pelkoon kokemuksen puutteesta. Siitä yli pääseminen on tehnyt kirjoitusprosessista huomattavasti rennomman. Kirjoittaminen on parhaimmillaan ollut todella hauskaa. On ollut ilo huomata, miten tekstillä voi leikitellä kuitenkaan lyömättä koko hommaa läskiksi.
Esiintymiskokemuksesta on ollut kirjoitusprosessissa paljon hyötyä. Se on auttanut hahmottamaan, että kaikkia lavan tapahtumia ei tarvitse tuoda eksplisiittisesti tekstin tasolle. On ollut kiinnostavaa toimia kaksoisagenttina ja kirjoittaa tiedostaen, että jossain vaiheessa teksti tulee konkreettisesti puhutuksi lavalla, ja sitä tuetaan koreografioidun liikkeen kautta. Pyrinkin jo kirjoittaessani katsomaan tekstiä koreografin silmin ja visualisoimaan mielessäni näyttämöllä tapahtuvaa liikettä.
Humanistispeksi toteuttaa kesällä kaksi kesäproduktiota. Myrskyn lisäksi toteutetaan tanssiteos Puhu mulle. Hakuaikaa on jäljellä vielä sunnuntaihin 15.4. asti! Tee kesästäsi teatterikesä, hae mukaan!
Lisätietoja ja hakulomakkeen löydät täältä.